Puukukat peräkkäin

Saadut puiset kynttilänjalat silputtu kukkasiksi.

Värimaailma valittu käsityökamariin sopivaksi.

Kaksi vaaleansinistä kynttilänjalkaa kirpparin ilmaiskorista.

Toinen korkeampi ja toinen matalampi.

Maalinpoiston jälkeen sahasin kynttilänjalat sentin pätkiksi.

Ensin pintaan vihertävänsinistä puuvahaa.

Sitten hiontaa ja patinointia ruskealla puuöljyllä.

Kukkien keskelle liimasin tummalla puuöljyllä vanhennetut napit.

Pujotelin kukat ja helmiä luonnokuitunyöriin ja ripustin seinälle.

21 metriä ja 126 niittiä

Kierrätyksen ilmaislaatikosta otin kaksi vyötä purettavaksi.

Kummassakaan ei ole oikeaa nahkaa, vaan jotain jäljitelmää.

Sain 21 metriä nyöriä ja nauhaa, sekä 126 niittiä ja kaksi solkea.

 

Niittivyö piti repiä halki, onnistui helposti, kun osittain jo irvisti. 

Ruuvimeisselillä niittien väkäset ylös, niin niitit sai nyppiä pois.

Tataru

Tytär käväisi viikonloppuna kotona ja mie ompelin hälle cosplayasun.

 Tataru Tarun mekko syntyi kirpparilta ostetusta miesten paidasta.

Ompelin ensin paitaa kaventavat laskostukset eteen ja taakse.
Napituskaitaleet ompelin nappien poiston jälkeen päällekkäin, alempi päällä.

Seuraavaksi hihat poikki, niihinkin laskostukset etupuolelle ja halkiot.

 Sitten leikkasin kaula-aukon muotoon ja ompelin siihen nahkajäljitelmät.

Nauhan pujotin isolla neulalla, tehden naskalilla reiät.

Soljet ovat risan sinkkipytyn jalat, porattu kiinnitysreiät ja ommeltu.

Asun ompeluun kaikkine muokkauksineen, meni yllättävästi aikaa.
Mitään ohjetta tai kaavaa ei ollut, netistä katsoin piirroskuvia hahmosta.

Samasta nahkajäljitelmän kaitaleesta riitti myös hanskoihin.

Tytär on tyytyväinen asuun, eikä rahaa kulunut juurikaan.

Ainoa ostettu materiaali kun oli tuo paita, loput löytyi varastoistani.

Palasin ommellessani jonnekkin 20 vuoden takaisiin muistoihin.

Nyt käyttämäni nahkajäljitelmä on ostettu, kun lapset olivat pieniä.

Silloin ompelin siitä pieniä lurppakorvaisia koiria heidän leikkeihinsä.

Pistoolinkahva

Vähän lisää mieleistä romua olohuoneen hyllyyn.

Keväällä sain vanhan resuisen tankkauspistoolin ihan ilmaiseksi.

 

Risan kumisuojuksen revin pois ja pesin kahvan perusteellisesti.

 

Pistooli pyöriskeli kesän olkkarissa oikeaa paikkaansa odottaen.

Nyt tein kahvalle jalustan äkkiä löytyneistä kierrätystavaroista.

Metallilimppu, pyörrökepin pätkä, servettirengas ja messumattoa.

Limpussa oli valmiina reikä, koottu isolla ruuvilla sitä hyödyntäen.

 

Tankkauspistooli on vain pyöritelty paikoilleen, eli purettavissa.

Sovituspalat

Kirppikseltä ostetulle kyltille sovituspalat hedelmälaatikosta.

 Kirpparilta lähti kiva emalinen saunakyltti matkaan kolmella eurolla.

Koska pesutiloihin johtava ovi sijaitsee käsityökamarissani,

tuollaisena kyltti ei kuitenkaan sovi tyyliin, eikä värimaailmaan. 

Tykästyin kylttiin silti, kivan rento kisu ja vinksallaan oleva hormi.

En voinut olla ostamatta, eiköhän tuon saisi jotenkin sopimaan.

Kaksi kaupasta napattua hedelmälaatikkoa.

Melkoinen homma oli purkaa, ei ehkä järjellisen puuhaa.

Sainpa kuitenkin nipun ohuita säleitä askarteluksiini.

Pohjat oli liian ohuita ja likaisia, ne käytin pannussa sytykkeenä.

Päädyn kapeista säleistä sahasin sopivan mittaiset pätkät.

Vähän hioin, sitten käsittelin saadulla ruskealla puuöljyllä.

Kuivuttua yhdistin palat huopatassuarkista leikatuilla kaitaleilla. 

Kaitaleet liimattu takapuolelle niin, että kyltti peittää näkymisen.

Jottei säleet halkea kyltin kiinnityksessä, porasin ruuveille reiät.

Tämä onkin tuhannes postaukseni, keksinköhän toiset tuhat lisää...

Harvenneet haivenet

Ruotsista yli 40 vuotta sitten ostettu matkamuistonukkeni.

Eli lapsuusmuiston helläkätinen korjaustoimenpide.

Nukke kelpasi lapsena moniin leikkeihin ja se näkyi tukassa.

Syheröinen palmikkokin omaa disainia jostain 70-luvulta.

 

Hain nuken pois varastosta ja korjasin sen ulkoasua pitsinpalalla.

  Mietin ensin ruudullista huivia, muttei ollut sopivaa kangasta.

Sitten pengoin pitsivarastoja ja sopivan mallinen pitsi löytyikin.

 Taitoin pitsin suoremman reunan melkein kiinni kukkakuvioon.

Ompelin taitoksen reunan käsin pienillä pistoilla.

Asettelin huivin päähän, peittämään iän myötä ohentuneet hiukset.

Sitten ompelin takaa kiinni ja varmistin muodon muutamin pistoin.

Kiemuroita

Välillä pitää koittaa maalata vapaalla kädellä kuvioita, joten...

Kirpparilta eurolla ostettuun isoon puulautaseen uusi ilme.

Kiemoroita ja kiemuroita, eli kummallinen peura/poro.

Naarmuinen lakkapinta oli lautasessa ostaessani sen.

Poistin maalipoistomömmöllä lakat, osa petsistäkin taisi lähteä.

Käsittelin pinnan saadulla tummalla puuoljyllä muutamasti.

Sitten vain vihertävää maalia ja melkoisen pieni pensseli.

Kuminauhakutistus

Ostin kesällä tarjousrekistä hyvät miesten reisitaskuhousut.

No pitkäthän ne ja olen jo monta kertaa astunut lahkeen päälle.

Mietin lyhentämistä, mutta sitten lahkeet olisi istuessa liian lyhyet.

Päädyin helppoon ratkaisuun, johon materiaalitkin löytyi kotoa.

Aukaisin varovasti sivusaumaa lahkeen käänteen kohdalta.

Pujotin käänteeseen pyöreän kuminauhan ja laitoin siihen lukot.

Eipä valu lahje enää kantapään alle, enkä mie kompastu housuihini.

Sukupuolenvaihdos

Kirpparin ilmaiskorin kukkaistyttö vaihtoi sukupuolta.

Riivin pois vaatteet, hiukset ja päässä sojottavan jousen.

Enimmät jääneet liimatkin onnistuin rapsuttamaan pois.

Maalasin puuosat punaisella maalilla ja nyöriosat tussilla.

Vähän oli kukkaistyttö viettänyt villiä elämää ja repsahtanut.

Kaksi tusinaa

Blogissani ei ole kutomiani villasukkia näkynyt, syystä että.

Kärsivällisyyteni ei riitä sukkien kutomiseen, eikä ole ollut tarvettakaan.

 Sillä äitini on ahkera neuloja ja toi meille taas muutamat villasukat.

24 paria laskin olevan ja vähän eri kokoja, mulle, tyttärille, miehille.

Noppapurkki

Kirpparilta tarttui eurolla mukaan reiällinen noppa.

Pienin muokkauksin siitä tuli hyvä noppapurkki.

Nopassa oli kuusi kapeaa aukkoa, liekö veitsetön veitsiteline.

 

Pohjapuolen liimaus irvisti osittain jo valmiiksi.

Tapettiveitsen avulla sain pohjakiekon irroitettua.

Hioin reunat siisteiksi. Samalla hioin lakkaakin vähemmäksi.

Käsittelin sisä- ja ulkopinnan tummanruskealla puuöljyllä.

Entiseen kanteen, nykyiseen pohjaan, sisä- ja ulkopuolelle,

aukkoja peittämään, liimasin ruskeasta nahasta leikatut pyörylät.

 

Kelpaa tuolla yatzynoppia pyöritellä ja sekoitella.

Sydänreikiä

Koska poronsarveen onnistui sydän, niin miksei sitten luuhunkin.

 

Kaksi pikkuista sydäntä, harjanteen molemmin puolin.

Sormuksen leveys noin 8 milliä ja sydämien korkeus 4,5 milliä.

Hiton hankala kuvata niin, että aukot näkyisi.

En edes muista mistä olen tuon luun palasen löytänyt.

Oli löytyessäänkin tuollainen, ei tarvinnut puhdistaa, vähän vain hioa.

Ensin poralla yhdet reiät, sitten muoto piikkimäisellä timanttiterällä.

Terää pyörittää pienoisporakone jatkovarrella.

Sormuksen muoto on luun muoto, ei ihan pyöreä.

Sydänreikä

Tein itselleni rannekorun poronsarven palasta.

 Porasin sarveen ensin kolme millisellä terällä reikiä.
Sarvessa oli jyrsijöiden hampaanjälkiä, hyödynsin näin kelvollisen osan.

Sitten rupesin timattiterällä hioen, hakemaan sydämelle muotoa.

Joskus ostetusta Lidlin poranteräsalkusta tuo timanttiterä.

Lopuksi reunojen pyöristys, reiät nyörille ja vähän solmimista.

Puoliksi tehty tuoli

Ostin jo jonkin aikaa sitten kirpparilta vanhan talousjakkaran.

Jakkara pyöri työhuoneella odottamassa lopullista värivalintaa.

 

Nyt menin siitä mistä aita matalin, eli päädyin helppoon ratkaisuun.

Uusi kansi ja askelmat syntyivät löytyneistä kierrätysvanereista.

Pintaan punainen maali ja hiomapaperilla kuluneen näköiseksi.

Ensin olin tietenkin hionut vanereista vanhat pintakäsittelyt pois.

Metalliset jalkoja en maalannut ollenkaan, olkoon vuosien kulumat.

 

Puuosista yksikään ei tainnu olla alkuperäinen edes aloittaessani.

Askelmat olivat liian pienet ja kansi koloinen, vaihtoon ne meni.

 

 

Kannen pihistin jakkarasta, joka ei 2 eurolla kirpparilla kelvannut.

Jalat laitoin talteen, saahan niistä vaikka hyllynkannakkeet.

 

 

Askelmat sahasin tarpeettomaksi jääneestä paksusta vanerihyllystä.