Tylsiä teriä

Tyttärentytär toivoi ruokaleikkeihin voiveistä,

kun olin tehnyt hänelle joululahjaksi voileipiä,

mutta unohtanut niin tärkeän työkalun.

 No tuli tehtyä samalla vähän muutakin.

 

 

 

 Vanerista syntyi leikkuulauta ja kokkiveitsi.

Kokkiveitsi on tehty kolmesta osasta.

Keskellä on kokomittainen pala 4 mm vaneria.

Kahvaksi on liimattu kaksi palaa 9 mm vaneria.

Hiottu osittain ennen kokoamista ja osin sen jälkeen.

Olin taas niin vauhdissa, että vaihekuvat unohtui.

Veitsi ei ole yhtään terävä.

 Tässä pyökkilistan palasesta tehty voiveitsi.

Oikeasti mittaa vain vähän reilut 10 senttiä.

Sahattu, hiottu muotoon ja sitten ihan sileäksi.

Pinnassa mehiläisvaha, kuten leikkuulaudassakin.

Sitten vielä vanerista sahattuja kaloja.

Suomut on poltettu kolvilla, silmä porattu.

Pinnassa pyyhitty harmaa puuvaha. 

Kalat mahtuu paistinpannulle tai voileipien päälle.

Läjä lappuja

 Ostoslistalaput olivat päässeet loppumaan, piti tehdä lisää.

No löytyy vieläkin lasten vuosien takaisten kouluvihkojen sivuja.

Sillä revin aikanaan talteen kaikista vihoista puhtaat sivut.

5 senttiä paksu kerros on peltirasiassa nyt muistilappuja.

Eiköhän noilla jonkun aikaa pärjää ja vihkojen sivuja jäi vielä.

Vanerista tekemäni pohja lapuille, on palvellut jo vuosia sekin.

Kauan sitten kirpparilta ostetulla ja ite korjatulla leikkurilla silppusin.

Aikanaan 2 euron hintainen leikkuri, on jo monesti hintansa tienannut. 

Tällä on leikelty korttipohjat, tuotelaput ja nyt taas muistilaputkin.

Tunnistelätkät

Tein alumiinilevystä kelkkojen avaimille tunnistelätkät.

Taisi olla pala jostain valaisimesta, kun oli pinnoitettua.

 

 Samassa naulakossa roikkuu monta samanlaista avainta.

Nytpä löytää ainakin helposti omansa.

Ensin leikkasin kultasepänsaksilla levyä paloiksi.

Sitten hiomakoneella siistin ja pyöristin reunat.

Lopuksi porasin reiät ja stanssasin numerot.

Rataspää

 Tehty pieni rataspäinen ukko, jolla pitkä työlista.

 

Laudan pala, pienet sisäkkäin menevät rattaat ja pala alumiinia,

sekä laatta miehen tallista, jossa kierteitä, Metr. ISO ja Whitworth.

Ei tietoa mistä laatta on irronnut, mutta luvan kanssa nappasin.

Ulompi ratas naputeltu porattuun reikään paikoilleen, sisempi liikkuu.

Tein ukon isoveljeksi jo aiemmin tehdylle kuulapäälle.

Toimikoon työnjohtajanakin, kun noin pitkä lista tehtävää.

Noin 10 senttisten veljesten työmaa sijaitsee olohuoneen hyllyssä.

Unohdus

 Kahden aaa pariston magliten elvytystä.

 

 

Oli päässyt etumainen paristo vuotamaan ja hapettumaan.

 

 

Mikä lie ruuvipora? jolla kiskoin patteria pois pala kerrallaan.

Sekä katkennut moottorisahan viila, hapettuman pois viilaukseen.

Lukkopihdeillä pidin lampun rungosta kiinni, kun kaivelin.

Kauan sain kaivella, meinasi jo usko loppua, mutta lopulta irtosi.

Paloiksi purettuna ja puhtaaksi viilattuna.

Mäggärin olen aikoinaan poiminut kirpparin ilmaiskorista.

Vanha ja ihan leditön versio on.

 

Taas toimii, vaan en mie tuon kanssa kauas kotoa poistuisi,

mutta on ihan riittävä ulkovarastosta jotain etsiskellessä.

Ulkovarastoon mie olin lampun joskus unohtanutkin,

siksipä paristot pääsivätkin vanhenemaan.

Pikku kätösin

 Omin pikku kätösin tehty käsityöpussi, noin 45 vuoden takaa.

Kokonaan käsin ommeltu, joskus ala-asteen alkuaikoina.

Vieläkin muistan, miten tuo kanttinauha piti pujottaa,

jotta pussi meni hyvin ja pitävästi kiinni, sekä aukesi myös.

Piilopömpeli

 Mies halusi, että sohvallakin puhelin olisi ihan käden ulottuvilla.

Nikkaroin kierrätyspuusta puhelimelle piilopömpelin sohvan nurkkaan.

Yksinkertaisessa asiassa olikin yllättävästi mietittävää.

Seinään ei voi kiinnittää, tai sohvaa ei saa siirrettyä, kun on nurkassa.

Korkeuden pitää olla oikea, ettei siihen kolhi, jos sohvalla nukkuu.

Piti olla siis irtonainen, mutta vakaa ja melko huomaamatonkin vielä.

 

 Varastosta löysin sopivat pätkät lautaa ja lankkua aineksiksi.

Purkulaudasta nikkaroin noin 12 x 12 x 14 kokoisen laatikon. 

Sohvan ja seinän väli kun on 13 senttiä.

Laatikon kiinnitin jalkaan pohjan läpi ruuvaten.

Laatikon pohjalle leikkasin softislevystä palan pehmikkeeksi.

Laatikon sudin puuvahalla mustaksi ja jalan puunväriseksi.

Laatikon väri sohvan mukaan, jalan väri seinän ja lattian mukaan.

Eipä tule ainakaan lattiaan tai jalkalistaan mustia jälkiä.

Eikä pömpeliä edestä edes näe, kun edessä on patteri ja verho.

Jalan sain tehtyä reilun puolen metrin mittaisesta lankun pätkästä.

Vähän suunnittelua, sahailua, hiontaa ja sitten kokoon liimailua.

Jalka ei saanut olla laatikon levyinen, piti huomioida myös jalkalista.

Pömpeli on muutaman päivän käytössä jo toimivaksi todettu.