Kyyhky

Käsityöryhmissä näkyy paljon rauhankyyhkyjä,

joten teinpä omanlaiseni minäkin.

Onhan tuo tämän kevään linnuista, kaikkein odotetuin.

 

Saadusta alumiinilevystä, leikkasin kultasepänsaksilla osat.

(levyt yhden paapan peruja, oli kierrättäjä ja keräilijä hänkin)

Seuraavaksi viilasin ja hioin kaikki reunat siisteiksi.

Sitten taoin kuulapäävasaralla siipiin vähän muotoa.

Itse suunniteltu ja piirretty kaava, muropaketin pahville.

Saa vapaasti kopioida, käyttää ja varioida.

Voisin yrittää ensi viikolla, jos osaisin laittaa PDF:nä.

 

Tässä osat ennen linnun kokoamista.

Niittasin osat yhteen yhdellä sisarniitillä.

Näin tehden, siipiä pystyy vähän kääntelemään.

Kyyhkyn toteutukseen käynee monikin materiaali.

Itsekkin sahasin ohuesta vanerista, yhden kyyhkyn osat.

Tyttärentyttären maalattavaksi ja tyttären liimattavaksi.

Josko ensi viikolla nähdään, millainen on 3-vuotiaan kyyhky...

Stainless 2

Jatkoa aiemmille askarteluille, eli lisää lystiä lusikoista...

Toisestakin lusikan varresta sormus, entistä kummallisempi.

 

 

 

On taas ihan mahdoton kuvattava, kun peilaa kaiken.

Tämä on väännetty niin päin, että stainles lukee sisäpinnalla.

Yläsilmukassa sitten tietysti alapuoli näkyvillä. 

Oisko tässä nyt sitten timantin mentävä reikä, ehe ehe.

Juu, nää on vähän pöljiä puuhia, mutta niin kivoja tehdä.

Jos kyllästyn, kelpaavat metallinkeräykseen väännettyinäkin.

Stainless

En sitte heittänyt eilisen projektin lusikan vartta pois.

 

 Katkoin ja viilasin päät, sitten taivutin pihdeillä sormukseksi.

Lopuksi hioin 360 paperilla ja kiillotin kromitahnalla.

Vähän pöljässä kohtaa lukee tuo: 18 stainless Japan.

Toisaalta onko tässä taas mitään järkeä muutenkaan.

Tämmöinen oli varren pätkä aloittaessa.

Molemmista päistä vähän lyhensin.

Toiselta puolen tämmöinen.

Voi pitää rako ylöspäin, tai kämmenen puolelle.

Kiiltävää

Naistenpäivän kunniaksi pari ruostumatonta sydäntä.

 

Eli kaksi rikkinäisistä lusikoista tehtyä korvakorua.

 

 Muoviset päät oli rikki, lusikat vanhoja ilmaisia pelastuksia.

Lusikoiden takana lukee: 18 stainless Japan.

Ensin yläreunan lovet ja pyöristykset, viilalla ja miniporalla.

Sitten ripustusta varten reiät ja turhat varret pois.

Taas muotoilua, ensin koneella ja sitten käsin, lopuksi kiillotus.

Joten, teräksisen sydämellistä naistenpäivää !

Jäi käteen

 Aamu alkoi lupaavasti, kun ulko-oven kahva jäi käteen.

Onneksi on kaksi ulko-ovea, joten pääsi ulos toisestakin.

 

Mutta päätin korjata heti, kun sivuovea pääasiassa tulee käytettyä.

Väliaikaiskahvaksi lukkopihdit, että pääsi purkamaan ja korjaamaan.

 

Pakkasmittari näytti -20, joten ulkoa haetut varaosat on kohmeisia.

Onneksi olen pelastellut monelaista, mahdollisesti tarpeellista. 

Tuostakin läjästä löytyi melkein kaikki tarvittava.

 

Toinen ristipääruuvi oli nylvätty pyöreäksi, joten eihän se irronnut.

Onneksi löystyi kuitenkin sen verran, että mahtui sahaamaan poikki.

Eikä irronnut ruuvi vieläkään, vaikka lukkopihdeilläkkin koitin. 

Romukasalöytö se on tuo Stilettokin, ruotsalainen sahan kahva.

 

Korjattu on, mutta pitänee käydä ostamassa ainakin yksi ruuvi.

Mielummin kaksikin, ei se virheetön kanta ole tuossakaan.

Irtokuoret

Mies valitti, kun tikkuaskit menee aina takin taskussa ruttuun.

Tykkää niin tehdä tulet, maastossa ja pihallakin tulitikuilla.

Erärepussa on myrskysytkäri, mutta taskussa pitää olla tikut.

 

 No tekaisin romumetallista parit irtokuoret tikkuaskeille. 

Kuparinen taitaa olla vähän liian naisellinen, jäiskö itelle...

 

Materiaaleina jotain matkamuistolautasta ja levynsuojaa.

Molemmat jostain kirpparin ilmaiskoreista poimittuja.

 

Ensin leikkasin metallista tikkuaskinkokoisen suikaleen.

 

 

Jonka taivutin vesivanerista sahatun kapulan avulla muotoon.

Täytyy löytää sopiva metallipala, saa nurkat tarkemmin taivuteltua.

Sivussa on sen verran rakoa, että raapaisupintaa näkyy.

Alumiiniset teräsharjasin, että olisi tasaisempi kuluma.

Kuparisesta poistin ruskean, jo pois lohkeilevan lakan. 

Testaillaan nyt näitä, kunnes keksin paremman tavan taivutteluun

ja vastaan tulee joku hieno materiaali, kenties paranteluideoitakin...

Nappaisko

Saisikohan tällä lusikkasydämellä kalaa...

 

 En tiedä, pilkiksi tätä ajattelin, mutten tiedä kokeilenko edes.

Mutta kun idea tuli, piti se tietysti totetuttaman.

Aika pikkuinen on, sillä sydämellä mittaa 3 senttiä.

Materiaalina pikkulusikka, jotain sekoitemetallia.

Katkaisin lusikasta pesän irti ja muotoilin sen sydämeksi.

Työkaluina hiomakone, viila ja pienoispora. 

Koukku löytyi kotoa, rautalangasta ja helmistä, väänsin muut osat.

 Reunasta näkee, että kiiltävän pinnan alla on jotain messingin väristä.

Hmm... Jos vaihtaa koukun korvakorukoukuksi, olisi pilkkikorvis...