Eilisestä varvassormuksen teosta jäi lusikan pää,
ja löysinpä romuhopeapurkista toisenkin lusikan pätkän.
Pilkoin, viilasin, porasin ja hioin lusikan palasia aikani.
Kun en jaksanut vaihtaa sahaan terää, niin katkoin sivuleikureilla.
Sitten vain lisäsin niihin hopeiset korvakorukoukut.
Ei ole ihan samanlaiset, eikä ihan saman kokoisetkaan.
Jos eri korvissa, ei kukaan huomaa, jos huomaa, ei haittaa
ja voisihan nuo laittaa peräkkäin samaankin korvalehteen.
Patinaakaan en poistanut, tykkään siitä.
Vähin työkaluin onnistuu: sivuleikkuri, pora, viila ja hiomapaperia.
Lisäksi pienet kärkipihdit koukun laittoon.
Näistä palasista lähdin liikkeelle.
Vertasin muuten ainakin kymmentä lusikkaa,
enkä löytänyt ihan identtisiä muslakuvioita.
Ehjiä lusikoita ei ole vahingoitettu, vain pilalle vääntyneitä.
Ehjiä lusikoita ei ole vahingoitettu, vain pilalle vääntyneitä.
Todella hienot! Lievä eriparisuus ei haittaa, paranee vaan, sillä eikös luontokin tykkää variaatioista.
VastaaPoistaEikä ne kai korvalehdetkään ole ihan identtisiä :)
Poista