Penkkipainajainen

 Mönkijän penkinpäällinen oli melkoisen rikki.

Monesti jo jesarilla koitettu paikata, mutta varmaa oli, 

että märillä keleillä tai niiden jälkeen kastui housun persus.

Uudelleen verhoilu ei onnistunut, niinkuin olisin halunnut,

ihan liikaa ryppyjä ja niitit on alapuolella miten sattuu.

Olisin tarvinnut toisenlaisen nitojan, ei sovi norminitojalla.
Penkin runko kun on muovia ja kourumainen niittien kohdalta.

Tekisi mieli purkaa ja yrittää uudelleen, mutta mies kelpuutti.

 No ei se mönkijäkään ole kylän komein, tartteeko penkin...

Tummanpunainen keinonahka on vuosikymmenten takaa.

Isävainaa teki joskus penkinverhoiluja yhdelle autoentisöijälle.

Kernikäärö periytyi sitten aikanaan minulle ja nyt tuli käyttöä.

Rullassa oli myös mustia kissankarvoja, mutten enää muistanut, 

minkähän niminen kissa meillä on silloin asustanut.