Ei kulu, ei kuulu

Nahasta tein pienen "pitsiliinan", kun tarvitsin jotain 

valurautapadan alle, suojaamaan maalipintaa.

 

Etsin sopivan nahkapalan ja tein padan pohjasta kaavan.
Noita nahkoja olen kirpparilta ostanut, joskus 20 vuotta sitten.
Tämä, muista väriä ottanut pala, kelpasi hyvin juuri tähän.

Poispyyhittävällä merkkauskynällä tein tarvittavat piirtelyt.

 

Saksilla leikkasin reunat ja meistillä tein vähän pitsimäisyyttä.

Armeijan saapasrasvalla sopivan patinainen väri.

Padan pohjasta irtoaisi kuitenkin mustaa, nyt se ei haittaa.

Tuli juuri hyvän kokoinen.

 Ei paljon näy padan alta, mutta estää pataa jättämästä jälkiä.
Ennen alla oli patalappu, mutta se tuli aina alas, kun padan otti.
Nahkainen pysyy paljon paremmin paikoillaan.

 

 Säilytän pataa ihan näkösällä, vitriinikaapin päällä.

Viereiset kattilat eivät ole enää ruuanlaittoon kelvollisia, 

mutta hyviä jemmapaikkoja, niiden pohjissa on huopatarrat.

 

Mikä taas ei kuulu keittiöön, no ehkä 10 litran jerrykannu.

Syksyinen 3 euron kirppislöytö päätyi kuitenkin juuri tuohon.

Aina pitää olla jotain, joka ei ihan kuulukkaan joukkoon.

Pesin kanisterin kahdesti, ettei varmasti sotke, eikä haise.