Varsi teräville

 Sahanaulakko sai rautaisemman kaverin, 

kun tein miehen puukoillekkin naulakon.

 

 

Aihioksi vanha, surkea kuntoinen vasara. 

Varsi pois, sekä rautaosan puhdistus. 

 

 

Paksusta laudan pätkästä uusi varsi. 

Vähän liian järeä ja pitkä,

 muttei shakkinappuloita mahtuisi muuten.

Kuningas on mukana ja yksi hevonenkin. 

 

 

Mitään valmistajan stanssausta,

 en vasarasta löytänyt, mikä lieneekään. 

 

Nyt on käsityökamarin seinällä,

 ihan omat naulakot kummankin puukoille.

Nämä sopivat huoneen tyyliin täydellisesti.

Terä teräville

Halusin omille puukoille oman naulakon.

Pari ideaa hylkäsin, sitten keksin tämän... 

 

 

 

Varastosta vanha, ruosteinen selkäsaha.

Irrotin kädensijan ja raaputtelin lakat pois. 

Sahasin 9 mm vanerista uuden terän,

Vähä toisen mallisen, samalla siromman.

Terän mallina käytin pientä nykysahaaa. 

Kädensijasta poistin palan alapuolelta,

että vaneri mahtui terän paikalle. 

Puuvahalla käsittelin terän ja kädensijan.

Shakkinappuloista tein tapit naulakkoon.

Kuningatar ja neljä sotamiestä.

Kuin tilauksesta

Eilen, kun olin kuvannut oksanreiät pöydällä,

kuksasarven alapuolella, jäin miettimään, 

että pitäisi tehdä pehmoporolle oma kuksa. 

 

Tuuriako, tänään kirpparilta löytyi sellainen.

Kyljessä oli nimi ja pohjassa päiväys 2006.

(sattuma tuokin, muutettiin Lappiin 2006) 

Hinnaksi taisi jäädä 8 kruunua. 

5 sentin kolikko kokoa kertomassa. 

 

 

Hioin pois merkinnät ja terävät reunat,

sekä muotoilin vähän mieleisemmäksi. 

Lopuksi puuöljyä pintaan.

 

 

Pehmoporon oma pikkuruinen kuksa.

Käy tuo tietysti muihinkin asetelmiin...

 

Kelpaa nyt kahvitella kuksasarven alla.

Entistä lyhyempi

Vanha kirppislöytöinen räsymatto hajoili.

 

Joku joskus päätellyt oudosti tai hapsut kuluneet. 

Useammasta kohtaa oli lähteneet loimet karkuun.

Kannoin joskus maton jo varastoon, poistettavaksi.

Mutta halusin sen taas lattialle, joten lyhentää piti.

Että sai päät siisteiksi ja uskalsi edes pestä maton.

Noin 12 senttiä lyhensin molemmista päistä,

 solmin uudet solmut ja tasasin hapsut.

Samalla sinisen määärä edes vähän väheni.

 

 

Nyt korjattuna ja pestynä käsityökamarin lattialla.

Neppareita

Löysin kirpparilta levyllisen neppareita.

 

50 senttiä oli nepparilevyn hinta.

Pistin ne kehyksiin ja käsityökamarin seinälle.

Kehys oli puunvärinen, sudin sen puuvahalla.

Sulamaton

Ajattelin, että voisihan kulhossa olla "joulupalloja".

 

 

 

No löytyihän niitä, jouluttominakin versioina.

Kokosin yhteen vanhan kirppislöytöisen kulkusen,

oman pihan käpyn ja langasta tekemäni lumipallon.

 

 

Ensin pörröisestä langasta tupsu.

Saksilla vähän siistin jo tässä välissä.

Sitten kammalla langan kierteiden aukomista.

Taas pallon siistimistä saksilla.

Käsityökamarini kausiasetelma on taas kohdillaan.

On ite tehtyä, ite muokattua ja kirpparilta löytynyttä. 

Linkit: kulho, musta poro, pikku poro, iso poro, lyhty.

Pois pohjalta

Hajonneen sohvan puolikkaasta, sain pohjarimat hyödynnettyä.

 

 

 

Tein niistä laatikon käsityökamariin, keskeneräisille töille.

Mitat 50 x 35 cm ja korkeus noin 20 senttiä.

 

Tukevaa rimaa, kun materiaalina koivu.

Hyvin suunniteltu, kun yhtään ehjää rimaa ei jäänyt

ja jääneet pätkätkin muuttuvat juuri lämmöksi pannussa.

Kaikki laatikon materiaalit ovat kierrätettyjä, 

kun ruuvit ja puuvahakin olivat toisten jo hylkäämiä. 

Metsänhenki

Yksi pala kelopölliä ei päätynytkään lämmön lähteeksi.

 

 

Sen ulkonäkö houkutti, joten sahasin siitä sydämen.

Oksanreikään mahtui vuosien takaisen pääsiäismunan Rölli.

 

 

 

Oli jo puutelineessä, mutta pelastin pannuun päätymiseltä.

Tai no, osittain, sydämen verran, sahausjätteet on jo poltettu.

 

Hioin alapuolen ja reunat siisteiksi

ja pyöristin hiomalla myös oksanreiän reunat.

Päälipuolelta harjasin pois irtoavan.

Vahasin valmiin sydämen mehiläisvahalla.

 

Sydän päätyi osaksi käsityökamarin metsäistä asetelmaa.

Puuta ja poroa

Käsityökamariin tuli koottua myös kausiasetelma.

 

 

 Aikaa sitten mattamustattu ja ketjuilla koristeltu kynttelikkö.

8 vuotta sitten tuunatussa puukulhossa, aikoja sitten tehdyt riimut.

Riimukiekot olen sahannut vanhasta orresta ja riimut tehty tussilla.

Piti perintöliinakin silittää, jotain sarvekkaita siinäkin kirmailee.

Ei meinaa silmä tottua, kun en ruukaa käytää vaaleita liinoja,

mutta käsityökamarissa onkin neutraalimmat värit kuin muualla.

 

 

Korvakoruista poistin koukut ja kiinnitin ne porolle, sain lentävän poron.

En poistanut koukkujen lenkkejä ja koukutkin on tallessa,

siivetkin kiinnitin sinitarralla, eli palautettavissa koruiksi.

Mustatäpläinen, eli kelvoton kuksa, muutettu entistä mustemmaksi.

Työhuoneella on vuosia pyörinyt visakoivuinen lautanen.

Vahasin sen, että kuviot erottuu paremmin.

Olkoot kuksa ja tassi nyt pari. Pieni Suomi-lusikkakin pääsi mukaan.

Työvalo

Tein turhista kupariesineistä itselleni uuden työvalon.

 

 

Sain siihen laitettua yhden sydämenkin.

Kuparinen pokaali, jonkun neljäs palkinto.

Kapeammasta reunasta leikkasin liikoja pois.

Jätin vain sen verran, ettei vedonpoistaja näy.

 

 

Koska pokaalin pituus ei riittänyt, laitoin jatkoksi tuikkukippoa.

Leikkasin pohjan pois ja viilasin reunan siistiksi.

 

Kipossa oli paikka jollekkin, eli turha ruuvinreikä.

Sen kohdalle leikkasin sydämen muotoisen aukon.

Rinkula on juuri sopivan kokoinen, pysyy paikalla liimatta.

 Johdotukset hyödynsin aiemmasta valaisimesta.

Pokaalia en kiillottanut, mutta reikäinen rinkula oli pakko.

Eiköhän ne ajan kanssa hapetu saman värisiksi.

Nauhoilla näköä

Loputkin parittomasta paneliverhosta, on nyt hyödynnetty.

Viime viikolla verhoilin uudesti rottinkikorin, siihen kului enin osa.

 

 Jäljelle jäänyt pätkä, riitti liinaan vanhan ompelukoneen päälle.

Takana, aiemmin muokattu herätyskello ja kuparimaljakossa kukkia.

Koristeluun käytin jostain tulleita pitsinpätkiä ja purettua nauhaa.

 

Sai nopeasti koristeltua, kunhan ompeli nauhat koneella kiinni.

Omasta mielestä ruman väriset nauhat, on tässä ihan edukseen.

Pitsi oli vähän liian pätkiä, yhden jatkon jouduin tekemään.

Pöydällä taitaa olla samoja tavaroita, kuin aiemminkin.

Kirppareilta kertynyttä ja saatua, käsityöaiheista, vanhaa tavaraa.

Lempparina tietenkin tämä pieni venäläinen ompelukone.

Brion junaradalta ammattia vaihtaneine asennusmiehineen.

Taonnan taonta

 Taoin jonkun takomasta kuparikulhosta lampunvarjostimen.

 

 
Aika monta vasaran lyöntiä, ennen kuin tuli mieleinen pinta.

Kiillotin jonkun verran, mutten ihan kaikkea patinaa pois.

Kukkaa tämä saatu kuparikulho kai esitti.

Leikkasin reunoja pois, niin että pahimmat vekit lähti.

Sen jälkeen aloitin kuulapäävasaralla muotoilun.

Kun muoto oli suurin piirtein oikea, siistin reunat.

Sitten etsin sopivan kokoisen rautalankakehän,

jonka ympäri taitoin ja taoin reunan.

 

Lopuksi tein reiän lampun kantaa varten.

Valaisin osat on resuista talteen purettuja, johto uutta.

Kattoon tulevan osan spraymaalasin mattamustaksi.

Nyt on käsityökamarini kaikissa valaisimissa kuparia.

Koneasentajat

Kirpparin ilmaiskorista syksyllä bongatut tyypit pääsi töihin.

Niistä tuli ompelukoneasentajia.

Työasuissakin samaa sinistä, kuin lasten ompelukoneessakin.

Asentajien kengänpohjissa lukee Brio, kuulunevat junanrataan.

Käsityökamarin sivupöydällä.

Sopii hyvin, kun herätyskellossakin on koko joukko miehiä työssä.

Ledilankakerä

Sain idean valaistusta lankakerästä, koska sopiva aihio oli.

Dyykattu rautalankainen ja pohjaton tuikkulyhty.

 Pujottelin runkoon löytämääni sopivan paksua johtoa.

Spraymaalasin sitten pallon hopean väriseksi.

 

Laitoin sisälle vaaleanpunaisen 20 ledin sarjan.

Sekä joskus kaulaliinan kutomiseen tekemäni puiset puikot.

 

Kerä puikkoineen vuosi sitten tuunatulle puulautaselle.

 

Vähän muuta romua ympärille ja vanhan ompelukoneen päälle.

 

Käsityökamarin ikkunan edessä, näkynee uloskin.