Vieteritön

Rikkinäisestä seinäkellosta ehjää hyödynnetty.

 

 Kehys ja kellotaulu laseineen, sekä taustalevy.

Taustalle laitoin tapettia, sillä pohja on lastulevyä.

Tällainen oli, kun aloin purkamaan.

Osia puuttui ja vetovieteri ainakin poikki.

Onnistuin irrottamaan taustaosan laatikosta.

Metallikehys laseineen, se oli helppo irrottaa.

Hiomapaperilla poistin valkeaa maalia,

paitsi reunan lovien kohdalta, liian työlästä.

Maalinpoistomömmöä en viitsinyt kokeilla,

sillä pohjan lastulevyssä oli jo kosteusvahinkoja.

Ruskealla puuvahalla käsittelin kehyksen

ja kultatussilla väritin reunan lovet.

Harmi, vanhat viisarit ei sopineet nykykoneistoon.

Simpukka

 Olohuoneen parantelu se vaan jatkuu, nyt vuorossa seinäkello.

Kaverilta saadun öljyämpärin kannesta tuli uusi punaisempi kello. 

Miehellekkin mieleinen, hänellä kun on nostalgisia muistoja shellistä.

 

Aloitin kannen pesulla, sitten poistin muoviosat ja leikkasin sopivaksi.

Muovisen kaatonokan poistosta aiheutuneen reiän peitto mietitytti.

Leikkasin siihen pienestä alumiinilautasesta sopivan kokoisen kiekon.

Hioin mataksi, maalasin punaiseksi ja teräsharjalla tein kulumat.

Kehys ja koneisto tästä aiemmin romuista kokoamastani kellosta.

Kehyksestä sahasin sisemmän kehän pois, samalla poistui lasikin.

Hioin ja maalasin spraylla. Maalin kuivuttua hioin kehykseen kulumaa.

Saapa nähdä kauanko tuon olkkarin parissa puuhailen.

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että ostin uuden harmaan divaanisohvan.

Punaiset nojatuolit lähti kiertoon, joten voin siis lisäillä muuta punaista.

Kello yks kaks

Oman aiemman tekeleen muutos, seinäkelloksi, tällä kertaa.

 

Keittiön vanha kello lähti pois matkailuviiritaulujen tieltä.

Mie otin viisarit talteen ja kierrätin aiemman työni uudeksi kelloksi.

Ralliruutusydäntaulu luopui sydämestään ja sai tilalle kaksi pientä.

10 tunnin täplää on lyöty meistillä tarrasta leikatusta kaitaleesta.

2 tunnin täplää on jostain irti napattuja punaisia puusydämiä.

Koska pohjaan ei voinut tehdä merkintöjä, piti kikkailla.

Tein merkinnät liidulla kehykseen ja käytin kulhoa ympyrän mallina.

Pensselin varsi oli hyvä apu, sijoittaessani täplät tarkasti paikalleen.

Seinäkello löytyy nyt ovipielen taulurivistä.

Kauankohan silmä hakee sitä vanhasta paikastaan.

Pengoin blogia, löysin samaisen kehyksen tunnelmavalona vuodelta 2011.

Vaarin aikaan

Isoäidin pitsit saivat kaverikseen vaarin piirustuksen seinäkellona.

Rikkinäinen seinäkello, vanha nivelmitta ja puutarhakeinun piirustukset.

  

Nivelmitan kiinnitin vain ylä- ja alareunastaan.

Loppuosan asentoa voi siis säädellä mielensä mukaan.

 

Piirrustuksia onnistuin suurentamaan monitoimitulostimella.

Alkuperäinen piirros on taitettu takaisin talteen Taitokirjan väliin.

Kaverin antamasta seinäkellosta hyödynsin kehyksen ja koneiston.

Kehyksen hioin puhtaaksi ja sudin ensin ruskealla, sitten mustalla.

Taustan sahasin vanerista, johon liimasin tulostetun piirustuksen.

Isommat viisarit löysin omista varastoista, srayasin vain mustiksi.

Ulkoaikaa

Tytär halusi kuistille kellon.

Kätköistäni löytyi kirpputorilta 50 sentillä ostettu lautanen.

Vanhat maalit pannussa polttaen pois ja valkoista sprayna tilalle.

Hiomapaperilla patinaa. Ruostumisen estämiseksi kirkas lakka päälle.

Koneisto ja viisarit vanhoista kellosta. Viisarit maalasin vihreiksi.

Kelloksi koottu

Olohuone kaipasi selkeämpää seinäkelloa.

Edellisestä kun ei talven hämäryydessä selvää saa.

Uusi kello on monien osien kokoelma.

Kehys laseineen löytyi syksyllä kirpparin ilmaiskorista.

Koneiston purin olohuoneen edellisestä kellosta.

Taustaksi liimasin tyttären vanhaa ja kulunutta t-paitaa.

Tästä ilmaisesta aihiosta siis lähdin liikkeelle.

 Rikkinäinen koneisto, taittuneet viisarit ja kolhuinen kehys.

Jonkun aiemminkin muutamasti purkama, muokkaama ja kokoama.

Hioin hiomapaperilla kehyksestä lakkaa ja kiiltoa pois.

Käsittelin pölyttömäksi pyyhityn kehyksen puunvärisellä vahalla.

Liimasin t-paitaa taustavanerille, leikkasin liiat pois. Kokosin kellon.

Jos en vieläkään erota viisareita olohuoneen hämärässä,

tai kyllästyn tuohon Minni Hiireen, niin nyt on helppo muokata.

Sillä taustan vaneri on kiinni, vain muutamalla pienellä ruuvilla.

Jaloa puuhaa

Jatkoa edelliseen postaukseen.

Eli sisustusesineineitä jaloviinan ja kotibaarin hengessä tehtynä.

Tyttären jostain pelastamia kehyksiä kuparin väriseksi suihkittuna.

Tulostettuja teeman mukaisia laulunsanoja kehyksiin.

Dyykatusta lp-levystä tein seinäkellon.

Tulostetun tähden kiinnitin keskelle vesiliimaseoksella

ja maalattuja, jostain kertyneitä tiimarin tähtiä liimasin ulkoreunaan.

Näistä musiikillisista jutuista tulee yksi kokonaisuus seinälle,
kuvailen uudemmin sitten joskus paikallaan.

Vanerista sahasin yhden isomman tähden välioveen laitettavaksi.

Samalla kuparin värisellä spraymaalilla suihkin senkin.

Tulossa siis vain yhden tähden baari ;)
Kuparinvärinen spraymaali on vanhaa, löydetty miehen varastoista.

Harmaannutus

Olipa tälläinen roskiksesta dyykattu junghanssi.

En tykkää lakatusta, saati sitten ruskeasta.

Ehei, eli kello purkuun ja käsittelyyn.

Hioin puuosia vaalemmiksi, mutta en kunnolla, että jäi tummia sävyjä.

Käsittelin savenharmaalla osmocolorilla pinnan uusiksi.

Kellotaulua, joka oli tarralla päällystettyä peltiä,

hioin santapaperilla kuluneeksi ja tummensin hinkkaamalla sanomalehdellä.

Kello piti tuleman työhuoneelle, mutta taidampa keksiä muun paikan,

liian helposti taitaisi tuo kerätä pölyä.

Vanhaa koneistoakaan en enää laittanut, vaihdoin sen tuoreempaan,

helpomminhan noita sormiparistoja löytää.

Kun halvalla sai

Kirpputorilta löysin 50 sentillä koneistottoman seinäkellon.

Näytti juuri kakkosasunnolle sopivalta, joten ostin tietenkin.

Mulla oli vielä varastossa muutama koneisto viisareineen.

Joten sain kellon taas toimintakykyiseksi.

Viisarit on malattu spraymaalilla.

Kromia

Kun tuo keittiön laiton myötä, lettupannukello siirtyi olohuoneesta keittiöön.

Piti tekemäni uusi seinäkello olohuoneeseen.

Vanha yksittäinen auton pölykapseli kellotauluksi.

Kynsilakalla korostin viiruja, että tunnit erottuu helpommin.

Lopuksi lisäsin muutaman magneetti numeron.

Eteisen aarteita

Modeemi, jota ei muualle voi laittaa, ei oikein sopinut kokonaisuuteen.

Tein sille vanhoista laudanpätkistä ja nauhasta jemmalaatikon.

Samalla muistin pakin, jonka pohjassa on reikä.

Siitä tuli pienellä väkertämisellä passeli kello eteiseen.

Lusikkahaarukka on isä vainaan peruja.

Tässä nyt kuva koko eteisen hyllystä.

Eivät lopulta ne aiemmin kuvaamani vanerirasiat mahtuneetkaan.

Ylähyllyn emalipannuun on piilotettu heijastimet.

Peilipöydällä olevassa pannussa on pattereita.

Mummolta peritty vanerilaukku kätkee varalamput.

Kaikki kaksitoista

Makuuhuoneen seinäkello.

Kirpputorilta muinoin löytynyt metallinen ulkokehä.

Olin aiemmin tehnyt kullanvärisen vaneritaulun tuohon ja viisarit olivat mustat.

Mietin aina kelloa katsoessani, että jotain jännää siihen pitäis keksimän.

Tänään sen lopulta keksin...

Liimasin vanerin päälle tumman nahan ja maalasin viisarit kullanvärisiksi.

Nyt tuo kelpaa mulle :)

Aikaa ja aurinkoa

Syksyllä järjestellessäni olohuonetta, edellinen seinäkello kävi liian suureksi.

Hetken pohdittuani, muistin romuläjästä pelastamani huonolaatuisen lettupannun.

Poraamista, koneiston asennus, viisareiden ja täplien maalaus. siinä se, uusi kello.

Puukulhot, tai miksi näitä nyt kutsuakkin.

Ylemmän ammoin sorvasi isäni, minulle tullessaan oli huonossa lakkassa.

Alemman olen joskus saanut käsittelemättömänä puutöitä tehneeltä papparaiselta.

Molemmat olin aikaisemmin maalannut oransseiksi, mutta halusin ne mustiksi.

Hiomista, sitten osmo coloria pintaan ja maalia poistamalla kuvio.

Alla olevan kaitaliinan olen joskus kansalaisopistolla kutonut.