Paha susi

 Miksi sinulla on niin kummat korvat,

 siksi, että ne on siipimutteri.

Aiemmin tehdyn punahilkan takkia lyhensin.

Mutteriukon purin, putsasin muttereita

 ja kokosin taas uudelleen.

Tein sille myös kynttiläkupista silinterin. 

Vanerista sahasin suden silhuetin,

jolle laitoin siipimutterin korviksi.

Punahilkan talviset mutterileikit, juupa juu. 

Tykkään hirmuisesti nyhertää, näitä omia,

 kummallisia kierrätysjuttuja.  

Varren verran 2

Toiseenkin lumilapioon laitettu uusi varsi.

 

Miehen tallin nurkalta tuo alumiinilapio,

varsi katkennut joskus ja korvattu lyhyellä.

Nyt laitoin uuden, oikean mittaisen varren

ja varastosta löytyi siihen muovinen ponsi.

 

Taas kelpaa lunta lapioida...

Varren verran

Lumilapiolle taas varren verran jatkoaikaa.

 

 

 

Olihan tuo jo kertaalleen itse uusittu,

mutta uusin taas kerran, kauankohan nyt kestää...

Lapiolla on ikää, uusikin ostettu jo kauan sitten,

mutta käyttöä löytyy tälle vanhallekkin.

 

Aisattua oman tontin mäntyä uusi varsi.

Varsi irtosi ponnesta helposti, lavasta huonosti.

Monenlaista työkalua tuli taas kokeiltua, 

ennen kuin sai katkenneen varren irti.

Pakkaspäivä

Eilen pakkaspäivän ajanvietteenä kilvanajoa.

 

 

11,2 metriä rataa. Kaksi rataa yhdistettynä.

Kaikki rataosat saatiin käytettyä.

Pari mutkaa kun käänsi toisin päin, 

yhdistyi ohjeiden mukaiset radat helposti.

 

Ylempi rata syksyllä kirpparilta.

Alempi pari vuotta sitten alelaarista. 

Ihan kaksin ajeltiin ja monta tuntia.

Jaksaa sitä viiskymppisetkin leikkiä,

kun on mieluisa leikki :D

Tarkenee

Kirpparilta löytyi eilen mulle uus kelkkatakki.

 

Erittäin vähän käytetty, hinta 25 euroa.

Tällä ainakin tarkenee.

Tänä keväänä enää monesti kerkiä käyttää,

mutta onpa valmiina seuraavaan kauteen.

Oon niin kaivannut hupullista kelkkatakkia

ja nytpä mulla on sellainen.

Traa traa

Olen niin riemuissani,

löysin mieleisen kelkkailupaidan kirpparilta.

 

Kivat värit, kiva malli ja riittävän korkea kaulus.

Hintakin oli oikein miellyttävä, peräti 4 euroa.

Puolet villaa, puolet keinokuitua ja konepestävä.

Kyllä nyt kelpaa ajella moottorikelkalla. 

Kuurakuorrutus

Joulupuu on rakennettu, ehkei sentään.

 

 Reilu vuosi sitten, erilaisten valaisinten osista

ja kaarnasydämistä koottu puunhäkkyrä, 

on saanut kauniin, kuuraisen kuorrutuksen.

Peliä ja piirakkaa

 Viikonloppuna oli kova pakkanen, kylmimmillään näytti -33,5.

Ulkona ei tarjennut, kuin käväistä liiteristä puita hakemassa. 

 

Joten vietimme aikaa piirakoita leipoen ja pelejä pelaillen.

Punainen emalivati, toimii hyvin piirakkavatina.

 Se ja sydämellinen leivinliina ovat aiempia kirppislöytöjä.

 

Vaikka minulla yleensä on siisti kädenjälki töissäni, 

niin se ei ole sitä karjalanpiirakoissani.

Niin hyviä kun ovatkin, niin niitä tulee leivottua liian harvoin.

Muutaman kerran vain tehnyt, pitäisi kai alkaa treenaamaan...

 

Kun sattui vielä pitkä viikonloppu, niin ehti tehdä palapelejä.

Kuvan palapeli on tyttären kirppislöytö.

 

Ehti pelata myös rummya. Vanha kirppislöytö tämäkin.

Jotain sinistä

 Löytyihän se sinisellekkin ledisarjalle taas paikka.

 

Kesäautoni Dodge Dartin takaikkunallahan ne on hyvät.

Olen ostanut ledisarjan aikaa sitten ja oli kiva ehkä ekan talven.

Sitten huomasin, että hankalat värinsä takia sijoittaa mieleisesti.

No sinisen auton, huurteisen lasin läpi, kajastus onkin ihan kiva.

Puuta ja poroa

Käsityökamariin tuli koottua myös kausiasetelma.

 

 

 Aikaa sitten mattamustattu ja ketjuilla koristeltu kynttelikkö.

8 vuotta sitten tuunatussa puukulhossa, aikoja sitten tehdyt riimut.

Riimukiekot olen sahannut vanhasta orresta ja riimut tehty tussilla.

Piti perintöliinakin silittää, jotain sarvekkaita siinäkin kirmailee.

Ei meinaa silmä tottua, kun en ruukaa käytää vaaleita liinoja,

mutta käsityökamarissa onkin neutraalimmat värit kuin muualla.

 

 

Korvakoruista poistin koukut ja kiinnitin ne porolle, sain lentävän poron.

En poistanut koukkujen lenkkejä ja koukutkin on tallessa,

siivetkin kiinnitin sinitarralla, eli palautettavissa koruiksi.

Mustatäpläinen, eli kelvoton kuksa, muutettu entistä mustemmaksi.

Työhuoneella on vuosia pyörinyt visakoivuinen lautanen.

Vahasin sen, että kuviot erottuu paremmin.

Olkoot kuksa ja tassi nyt pari. Pieni Suomi-lusikkakin pääsi mukaan.

Talven touhuja

Talvinen asetelma. Punahilkalla touhua riittää.

Yhtä ja toista aiemmin tehtyä, puisten lumipallojen kera.

Linkit: Punahilkka, bensakanisteri, työkalupakki, kelkka.

Ostin 50 sentillä kirpparilta puisen pulmapelin.

Ihan uteliaisuuttani, että oliko sellainen miksi luulin.

Olihan se, mutta tylsähän tuo on ja liian helppo.

 Mutta kelpaa hyvin esittämään lumilyhtyä.

 

 

Aiemmin tehtyä lumiukkoa muokkailin mieleisemmäksi.

 

Nyt puhtaaksi ja sileäksi hiottuna ukko on paljon kivempi.

Tein uuden, paremmin istuvan hatun, sekä uudet nenän ja kädet.

Lumikuorrute

 Pihan kierrätysromurakennelmat elävät vuoden aikojen mukaan.

Lyhtytolppa on saanut melkoisen lumikuorrutuksen,

lyhdyt sojottaa vähän mihin sattuu.

Etupihalla on jo 92 senttiä lunta.

Taisi viikossa tuplaantua lumen määrä. Kolaamista on siis riittänyt.

Jotain samaa

 Kaivelin talvikampekorista lisäosia pilkkikamppeisiin.

Aiemmin tekemäni pitkät ranteen lämmittimet ja kauluri.

(kauluri kuvassa kaksinkerroin taitettuna)

Samaa purkulankaa, mitä on pipossa ja tumpuissa tehosteena.

Jonkun verran jo käytössä vanuneet, vaan hyvät edelleen.

 

 

Nämä mahtuu lapasten ja hihan alle. Pysyy ranteetkin lämpöisinä.

Pilkkejä viritellessä ja eväitä syödessä, nykäisee vain tumpun päältä.

Rautakaupassa käydessä, mukaan tarttui musta miesten työtakki, 

pilottimallia, oranssein tehostein. Sopivasti tarjouksessa :)

 Kyllä nyt on kelkkailu/talviulkoilukamppeet yhteen sopivia :)

Potkurikyytiä

Kunnostin saadun potkukelkan taas käyttökelpoiseksi.

Vähän vasaraa ja vähän enemmän hiomapaperia.

Sinistä maalia ei löytynyt, mutta vihreää miranolia oli.

Naapurilta tätä varten saatu, vanhentunut turvaistuin,
 kiinnitettiin tukevasti sidontaliinoilla potkukelkkaan.

Tytär ja tyttären tytär pääsevät keväästä nauttimaan :)

Jänkältä

Viikonloppuun kuului moottorikelkkailua keväisillä hangilla.

Keräsin jänkältä, pienestä männystä, pienen pieniä käpyjä.

Kahdesta kävystä tein itselleni korvakorut.
Porasin pienellä poralla reiät kiinnityslankoja varten.
Laitoin välihelmiksi lähes männyn vihreitä puuhelmiä.

Maisema, joka on mielestäni lumoavan kaunis karuudessaan.

Aika monta tunturiakin näkyi, kun vain vähän päätään käänsi.

Isoäidillistä

Sain ammoin jonkun virkkaaman ponchon.

Purin ponchoa sen verran, että sain koottua siitä viltin.

Väriyhdistelmä, josta muutoin en pitäisi, käy kelkan väreihin.

Viltti on kaksinkerroin taiteltuna, juuri sopiva kelkan penkille.

Tuo pakkasen kylmettämä keinonahka, kun on ikävän kylmä. 

Eikös isoäitinä ole hyvä kelkkailla isoäidin neliöt pyllyn alla :)

Kun ei mene

Ostin joskus rautakaupan tarjouskorista hanskat talviulkoiluun.

Moneen kertaan yrittänyt käyttää niitä, muttei ole onnistunut.

Ihan liian pitkät ja kapeat varret, jotta kävisivät kelkkailuun.

 Ei mahdu mitenkään hihan päälle, sormet jää kauas kärjestä.

Koska haluaisin käyttääkkin noita, päädyin lyhentämään varsia.

Poistin reunasta kuminauhakujan ja leikkasin pois pari senttiä.

Vuoresta leikkasin pois parisen senttiä lisää.

Käänsin ensin pienen saumavaran ja ompelin sen, 

sitten vasta taitoin kankaan vuoren päälle ja taas ompelin. 

Jätin pois kaikki kuminauhakiristykset, 

kun ei niitä hanska kädessä, pystyisi kuitenkaan käyttämään.

Nyt sain reunan mukavan jäykäksi, on helpot sujauttaa käsiin. 

 

Nyt on hyvän mittaiset, takin hihan resori mahtuu alle.
Ja näissä on kuitenki pidempi varsi, kun vanhoissa hanskoissani.

Talvikarvaa

Luonto on lisännyt kotipihan esineisiin omat koristeensa.

Kauniimmat, kuin mihin ihmiskäsi kykenisi.

Kummallista talvikarvaa kasvaa siellä sun täällä.

Ohut valosarjan johtokin on muuttunut paksuksi.

Kuin pieniä kuusia tai saniaisen lehtiä kasvaisi siinä.

Risusydämet on pörröisemmät.

Nallekin näyttää vanhalta tuuheine korva- ja kulmakarvoineen.

Nääkkään kohta mitään, kun silmätkin peittyy.

 

Romuneidon raajat olisivat sheivaamista vaille.

Kesäauton antennikin on kuin pelästyneen kissan häntä.

Puupetkele

 Viime viikolla pätkin sukset, nyt oli vuorossa jääkiekkomaila.

Siitä sain tehtyä kauan kaipaamani pehmoversion petkeleestä.

Talossa on kahdet puuraput, jos käyttää rautakärkistä petkelettä 

jään poistoon, niin siitä kyllä jää rumia jälkiä rappuihin.

 

Käytettyistä vesivanerin paloista sahasin terän ja kiinnikkeet.

Ruuveilla kokosin, jotta terälappu on helppo terottaa tai vaihtaa. 

Kaikki ruuvit on upotettu ja ovat lähes kolmen kerroksen mittaisia.

Tässä kuva sivulta, jossa näkyy kaikki kerrokset.

Sipaisin ruskeaa puuöljyä vanerien reunoihin ja mailan varteen.

Tälle jämäpalalle en keksi kyllä mitään käyttöä.