Kukkien kuningatar

6 vuotta sitten tehtyä keijutaloa uudistettu.

 

Vaihdoin kukat ja uudelleen käsittelin pinnan.

Keiju muutti pois, koska katkoi jalkansa,

tilalle muutti alpakkainen kuningatar.

 

 

Kahdesta vanhasta pokaalista tein kuningattaren. 

Mekoksi yksi ja kruunun leikkasin toisesta.

Puuhelmi pääksi ja rautalangasta väänsin kädet.

 

Kukkia leikkasin hajonneen ämpärin pellistä. 

Tylsällä taltalla taoin kukkiin muotoa.

Teinpä kokeeksi yhden lehdenkin.

Talon tehty 2018 ja 2021 se muuttui oranssiksi.

Vähempi watteja

Muokkasin taas kerran, 

jo monesti aiemminkin muokkailtua lyhtyä.

 

 

Vaihdoin siinä olleen verkon tiiviimmäksi,

niin ei näy ruma, energiaa säästävä lamppu.

Vaihdoin lamppuun myös lyhyemmän johdon.

 

Tätä olen tuunaillut jo useampaankin kertaan.

Edellinen ulkoasu, noin kuuden vuoden takaa.

 

Uuden, tai no vanhan ja ruosteisen verkon,

sen leikkasin saadusta viinapullon peltirasiasta.

Leikkasin putken pätkiksi ja hyödynsin keskiosan.

Hioin pois valkean maalin ja enimmät ruosteet.

 

Nyt ei niin rumasti pilkota parin watin lamppu.

Illat on jo niin hämäriä, että lisää valoja kaipaa.

Purkeille kori

Tein dyykatusta, huonokuntoisesta adventtikyntteliköstä korin.

 

Pihakeittiöllä saa näin purkit sievästi järjetykseen.

Sisältöinä suolaa sekä omatekemät sytytyspalat kera tulitikkujen.

Sattui olemaan tiskattuna sopivan mallisia lasipurkkeja tuohon,

ootella vaan, että tyhjenee vielä yksi...

Aika kämäsen näköinen oli, mutta vanha, joten kunnon peltiä.

 

Poramalla sain pistehitsaukset purettua.

Pohjaan jäi siis reiät, vaan eipä niitä sieltä nää.

 

 

Peltipuhtaaksi hiottuna, ennen mattamustaa spraymaalia.

 

Pohjalle leikkasin harmaasta mattonäytteestä palasen.

Yhden tähden

 Vielä riitti kierrätysmateriaalia vessan sisusteluun. 

Nyt syntyi isohko tähti takaseinää koristamaan.

Onko meillä nyt sitten yhden tähden vessa... :)

Kokonaisuus voisi alkaa olla koossa ja sisustus valmis.

Tähteen käytin kauan varastossa pyörineen purkuvanerin.

Pohjaksi mummon vanha sadevesitynnyrin päällä ollut pelti.

Alkuperä ties mikä, jotain himmeää tekstiä näkyi.

Pyörylä oli joskus mulla ovessa magneettitaulunakin. 

Piirtelin suunnitelmat pellin huonommalle puolelle.

Siitä sain tarvittavat mitat sekä kulmien asteet ja tein kaavan.

 

Puuöljyllä käsittelin valmiit vaneripalat ruskeiksi.

Keltaistakin mietin, mutta vaneri oli ajan tummentama. 

Sakarat kiinnitin kaksipuolisella tarralla.

 

 

Tavarat ylähyllyllekkin löytyi omista nurkista.

Kynttilänjalat kaivoin työhuoneen materiaalikasasta.

Keltainen oli puun värinen, oranssimpi kelpasi sellaisenaan.

 

Saadun merenneidon metallinen väri käy kokoelmaan.

 

 

 

 Vanhat juopotkin pääsivät pois laatikon perältä.

Siinä ne nyt, yhden tähden pullon vieressä juopottelevat.

Kuparisen tähden leikkasin vanhasta uunin eduspellistä.

Messinkinen ketjunpätkä löytyi miljoonalaatikosta.

Pullon olen jostain dyykannut, kauan sitten.

 

 

Joskus tekemäni romukukan purin ja hyödynsin siitä kukkaosat.

Rautalangasta uudet varret ja muutama helmi kiinnikkeiksi.

Löysin miljoonalaatikosta myös kaksi kuparista lehteä.

Nekin sain helmien avulla kiinnitettyä varsiinsa.

 

Aiemmat tämän projektin postaukset: puulaatikot ja peilihylly

Likaista peltiä

Sain kaveriltani kasan aarteita tai romuja, miten kukin näkee.

Heti ekana näin punamustan moponkilven ja pienen öljypurkin

 

Pesua kaipasivat kumpainenkin.

Rekisterikilpeä koitin vähän oikoakkin. 

Puhtaana pääsevät olohuoneeseen, lajitoveriensa seuraan.

Irroitusöljyn käyttöohjekkin olisi vielä ihan luettava.

Tosin purkki on tyhjä. Nykyisin kai käytetään CRC:tä.

Tekstikyltti

Eteisen oven päälle tein tekstikyltistä tekstikyltin.

Oven päällä on ruma sähköputken turha ja tyhjä pää,

sain sen samalla maisemoitua piiloon.

 

 

Vanhoissa kylteissä saattoi lukea way out, nykyisin exit.

 Tarpeeksi dieselpunk taaskin, sopii huoneen tyyliin.

 Poltin aiemmat tekstit ja maalit keskuslämmityskattilassa pois.

Sitten tein kontaktimuovista sabluunan ja tuputin uuden tekstin.

Kirjainten kuivuttua raavin niitä karkealla karhunkielellä.

 Tällainen, kasapäin mietelauseita sisältävä oli tämä,

 jostakin dyykattu kyltti.

Siipisydän

Olohuoneen seinä kaipasi ehdottomasti siivekästä sydäntä.

  Joten toisenkin vanhan teoksen parantelua tai uudelleen tekoa.

Aiemmin kynttilälautasesta tuunattu parsittu sydän sai siivet. 

Samalla se sai uudet, messinkiruuvein ruuvatut paikkalaput.
Sisäpuolelle sahasin vanerista palasen, jotta oli mihin ruuvata.

Siivet leikkasin lommoisesta tarjottimesta.

Muotonsa ne saivat vasaralla paukutellen. 

Ensimmäisenä viilasin reunat vähemmän teräviksi.

 

Näkymä olohuoneen seinällä, television päällä nyt tämmöinen.

Eilen korjailtu pellinpalasydän, aiemmat öljypurkinkansikello 

sekä Satellite ja fuel injection taulut.

Peltiä alle

 Korjailin taas yhtä aiempaa työtäni, lisäämällä siihen peltiä.

Parisen vuotta sitten leikkasin lahosta öljyämpäristä paloja. 

Joista naputtelin vanerin päälle sydämen ja pistin kehyksiin.

Silloin laitoin taustaksi vain tapetilla päällystettyä kovalevyä.

Aikani tuota katseltuani, halusin siihen peltisen taustankin.

Varastosta löytyikin kovasti ruosteinen uunipelti.

Mies leikkasi rälläkällä minulle sopivan palan pellistä.

Teräsharjasin peltiä huolella ja lopuksi vielä pesin.

Sitten vain kehyksiin ja sydän parilla ruuvilla kiinni.

Vaaran paikka

Repeytynyt kyltti siistitty ja kiinnitetty vessan oveen.

Tuskinpa tuolla nyt ihan hengenvaara on, mutta onpa varoitettu.

Tälläinen löytökyltti oli, eli kaikista nurkista repeytynyt.

Leikkasin vain pienemmäksi ja oioin enimpiä vekkejä vasaralla.

Lopuksi vielä hankasin santapaperilla kulumaa.

Palat erilleen

Eilisestä askartelusta jäi vielä pikkuinen pala rekisterikilpeä.

Kilven yläreunan Illinois sanasta oli jäljellä vielä ILLIN.
Leikkasin palasesta irti ällät, joista tein korvakorut itselleni.
Hioin reunat erittäin huolellisesti, ettei jäänyt mitään terävää.

Miksi L, no tuli täytettyä 50, niin tuohan on ikäni roomalaisittain.

Palat yhteen

Rekisterikilven ja maatilavanerin jämäpaloja avaimenperäksi.

Autotallin avaimella on ollut liian pieni avaimenperä.

Avain kun meinaa huomaamattomana unohtua taskunpohjalle.

Tein uuden avaimenperän työhuoneelta löytyneistä jämäpaloista.

Vanerista sydän sahalla ja kilvestä pienempi sydän peltisaksilla.

 

Reunat pyöristin huolellisesti hioen, että on mukava käsitellä.

Sitten vain porasin reiät ja pujotin avainrenkaan.

Ämpäristä 5

No niin, loppuihan se öljyämpäri vihdoinkin.

Keltaiset jämäpalat sain käytettyä kukkakranssiin.

14 ruosteisen keltaista kukkaa ja paria paksuutta rautalankaa.

Projektihan alkoi piirtämisellä.

 

Viilasin leikattujen kukkien reunat ja hioin pois irtoavan maalin.

Sitten naputtelin vasaralla kukkia keskeltä vähän kuopalle.

Jokainen kukka on kiinnitetty noin 30 cm pätkällä rautalankaa.

Rautalangan lyhyempi pää pujoteltu ensin, jos sidottujen kukkien alle,

 pidempi toiseen suuntaan, rautalangasta väännetyn rungon ympäri. 

Taustapuoli näyttää tältä.

Oli riittoisa ämpäri, sillä materiaalia riitti lopulta kuuteen eri työhön.

Tarjotin, jemmalaatikko, kahden taulun tausta, sydäntaulu ja tämä.

Ämpäristä 4

Ja eikun vaan lisää öljyämpärin pilkkomista, nyt sydämeksi.

 Sydämen pohjana huokoisesta havuvanerista sahattu pala.

Johon punertavat pellin jämäpalat lyöty kiinni pienen nupinauloin.

Kehys on ollut joskus omatekoinen korujen myyntitaulu.

Nyt vain poistin pellavakankaan ja maalasin kehyksen. 

Siinä sitä nyt on telkkarin yläpuolella, peltiä erilaisissa kehyksissä.

Muutama muinaisen keltainen pala olisi vielä jäljellä, 

muutoin kaikki öljyämpärin jäännökset ovatkin jo tuossa,

 odottamassa metallinkeräykseen vientiä.

Ämpäristä 2

Lisää vanhasta öljyämpäristä askarreltua, nyt laatikko.

Koko noin 17 x 17 senttiä. Kirjahyllyyn, saa vaikka namit piiloon.

Reunat jätelautaa ja koottu ruuvein. Pohja vaneria ja kiinni nauloin.

Pintakäsittelynä puuvaha, kaksi, osin kolme kerrosta eri värejä.

Eli samaa öljypurkkia, kun eilinen tarjotin, tällä kertaa kansi.

Oli niin surkeassa kunnossa, että vain osa käyttökelpoista.

Pelkäsin jo että puhdistaessa lähtee koko simpukkalogo.

Sätkii

Pelastustyö ohi oman tarpeen.

Tuttavapiirissä on useampia itse tupakkansa kääriviä.

Kun näen halvalla hyvän ja jämerän tupakkirasian, pelastan sen.

Kuminauhoille oli aika tehnyt tehtävänsä.

Onnistuin irrottamaan päätypalat vanhoista nauhoista
ja laittamaan ne uusiin kuminauhoihin.

Taas toimii monta monituista vuotta ja on jo käytössä.