Sulkasatoa

Kesäauton pyyhkijänsulka ei olisi lasia pyyhkinyt.

Sen kumiosa oli jo kovasti ajan hapristama.

 

En jaksa haeskella, mistä löytyis Darttiin sopivia sulkia,

Ei ainakaan ihan läheltä, jos mistään, kuin tilaamalla.

Enkä kovin mieluusti luovu noista kromisista rungoista.

Tallissa oli joku sulka, mikä ei käy mihinkään nykyiseen.

Dartin sulka on purettavissa ja kumi vaihdettavissa,

niin purin tarpeettomasta sulasta ehjän kumin.

Leikkelin kumin reunoja vähän kapeammiksi

ja pujottelin sen sitten kromirunkoon paikoilleen. 

Samoin olen tehnyt joskus aiemminkin.

Korennot

Tein rautalangasta ja muovihelmistä korentoja.

 

 Sidoin korennot pöytää koristavaan kuivaan oksaan.

 

 

 

Käytin apuna joskus tekemääni työkalua. 

Ensimmäinen siipipari tulossa.

Vähän kiepautin siipisilmukoita, että pysyvät.

 

Toinenkin siipipari.

Muotoilin siipiä enemmän, kun korento oli valmis.

 

 

Vuosia sitten tein tämän vääntelyalustan itselleni.

Tappeina isohkoja popniittejä.

En tyytynyt vain yhteen, vaan syntyi toinen

ja vielä kolmaskin.

Siinäpä korennot nyt paistattelee päivää.

Bling bling

 Nyt on kiiltävää rompetta etupihan pöydällä.

Tyhjään viinipulloon tein kiiltävät kukat. 

Pikarit on joskus ostettu kirpparilta.

Muut kiiltävät onkin ilmaiskorien tavaraa.

Pöytäliinankin ompelin ilmaiskorin verhosta. 

Metallit piti taas kiillottaa kromitahnalla.

Etenkin nuo ottimet on ihan kelvottomat.

Hapettuneet, pinta hilseilee, osat irtoilee.

Niiden kiillotukseen tarvittin jo teräsharja.

 

Haravointi on vähän kesken.

Talon edessä ja takana on vielä lunta,

rippeet jäljellä katolta pudonneista.

Kukat askartelin palkintopokaalien jaloista.

Oli kaksi aihioksi sopivaa, eri väristäkin vielä.

 

Leikkasin reunaan lovet ja viilasin reunat. 

Kuparin värisestä piti hioa patina pois.

Kiiltävämmälle, riitti pelkkä kiillotus.

Kukkien varret tein puretusta kuparikaapelista.

Taipuisammasta kuparista kukkien kannat.

Ne pitävät kukat paikoillaan.

Kukkien sisäpuolelle on väännetty silmukka.

Käpymetsä

Pihakeittiön pöydälle mustaa, keppi ja käpyjä.

 

 Viikonloppuna oli hyviä grillailukelejä

ja tuleehan tuolla ulkona viihdyttyä muutenkin.

Aikoja sitten tyhjentyneeseen pulloon,

etsin tontilta sopivan oksan, jonka kuorin.

Pullonkaulalle sidoin juttinarua ja sydämen.

Risa lasi on maalattu mustaksi jo kauan sitten,

nyt vain vähän paikkamaalasin.

Kynttiläjalkakin jo aiempi kirppislöytö.

Yy kaa koo

Tein itselleni kolme kovakalloista korvakorua.

 

Voi käyttää yhtä, kahta tai kolme kerrallaan.

 

 

Ostin taannoin kirpputorilta eurolla korupussin,

jossa oli myös tämä rannekoru, josta kallot.

Vielä jäi seitsemän, tuleviin askarteluihin. 

 Helmien materiaali on jotain kovaa ja kylmää.

 

Pienet mustat helmetkin on purkuhelmiä.

Pikkusydämet joskus jostain tilattuja.

Löydöksiä

Polttopuiden pätkiminen ja halkominen menossa.

Taaskin puuta halkoessa löytyi pienoiskiväärin luoti.

 

 

 Kuinka sattui taaskin halkeamaan juuri tuosta.

Piti halkoa lisää, että sain kavettua esille.

Samaa kaliiperia, kuin viime keväinenkin löydös.

Se vain oli paremmin säilyttänyt muotonsa.

Yläreunassa näkyy tummana jälki.

On tainnut jokunen vuosi ampumisesta vierähtää.

Vähän yllättäviä löytöjä nuo ovat.

Itse en tontilla ampuisi, edes tuon kokoluokan aseella.

Aivan liian lähellä asutusta ja ihmisiä.

Tuppeen

 Tein nahkapalasta pikkupuukolle uuden tupen.

 

 

 Punertavaa nahkaa, kun punertava puukkokin.

Joskus kirpparilta ostetuista nahkapaloista löytyi.

Perityllä pellavalangalla ompelin tupen.

En alkanut piilottelemaan langanpäitä,

vaan palmikoin ne ja pujotin poronsarvihelmen.

On helppo korjata tikit, jos terä ne katkoo.

 

Jostain romukasasta pelastettu puukko.

Löytäessani sen, oli tupeton ja puunvärinen.

Kerran sille jo tein tupen, mutta se ei ollut hyvä.

Tuo puukko on näppärä monessa askareessa.

Pikkupuiden kuorimisessa, ruuanlaitossa...

 

 Koska mulla on toinenkin pikkupuukko.

Ammoin ihan askartelukaupasta ostettu.

Päätin katsoa, miten sen tuppi on tehty.

 

 

Aika simppeliltä näytti, joten teinpä 

toisellekkin sitten samantyyppisen.

 

Näillä ohuelle nahalle tarkoitetuilla reikäpihdeillä 

napsuttelin reunan ompeluun reiät valmiiksi. 

Olin liimannut reunan kevyesti yhteen,

että pysyi reikiä tehdessä kerrokset paikoillaan.

Tupen reunat viimeistelin vielä hiomakoneella.