Liiterin takaa

...löytyi tuolin reppana, jonka luvan saatuani pelastin.

Muutaman viikon sai ensin kuivua, näin kostean kesän jäljiltä.

Kuivuttuaan, purin osiin ja putsasin. Sitten liimalla uudelleen kokoon.

Pintaan yksi kerros harmaata Osmo colorin puuvahaa.

 

Tuoli päätyi aputasoksi kömmättiin, pienen lipaston viereen.

Riisuttu

Facen roskalavan kautta löytynyt pieni laatikosto.

Ei hääppöinen kunto, kuitenkin puuta, pohjat ja tausta vaneria.

Valmistuksen ajankohtaa en osaa päätellä, jotenkin ristiriitainen.

Ilmeisesti laatikoston tekijä oli hyödyntänyt osin vanhaa materiaalia,

laatikon pohjissa oli puolikkaita tekstejä ja ylimääräisiä naulanreikiä.

Kuumailmapuhallin kourassa ja pakkelilasta toisessa, poistin maalit.

Pinnasta kuoriutui kaksi erisävyistä valkoista, paksuina käppyröinä.

Mööpelin kunto osoittautui, vielä oletuksianikin huonommaksi.

Sivuissa kitattuja halkeamia, laatikoita sudittu sieltä täältä, ym. ym.
Mutta paljastunut, alin maalikerros, olikin juuri oikean värinen.

Päädyinkin jättämään laatikoston uudelleen käsittelemättä.

Sopii näin kömmätin värimaailmoihin ja miellyttää myös omaa silmää.

Vaihdoin vain muoviset vetimet vanhoihin rautaisiin, oli sama ruuvijako.

Vetimet muistaakseni peräisin 50-60 luvun keittiönkaapeista.

Kierrättävä kömmätti

Nyt menee meikäläisellä työt ja huvit sujuvasti sekaisin.

Mutta viimeisin hyllyn kohennus, ennen pienen puodin avaamista.

Saatu melkoisen huit hait hutaistu mainoshylly.

Hioin pahimpia valumia ja liimanjäänteitä pois. 

Maalasin harmaaksi, melkein purkkin pohjalle kuivahtaneella,

jo 20 vuotta vanhalla empiren maalinjämällä.

Hullun kierrättävän käsityöläisen pikkuinen puoti on avattu.

Tarpeeksi ei ole vieläkään pelastettuja ja tuunattuja kalusteita,

puutteita kovasti keksin, mutta hyvään alkuun pääsee.

Nyt mietin aloittaisinko rinnakaisen blogin noista myyntiin tekemistäni.

Tässä kuitenkin lapinkävijöille linkki facebookkiin PuuMuu

Tappeja ja tankoja

Jalasmökkiin naulakoita ja verhotankoja.

 

Vanha, jo jonkun ammoin kierrätetystä puusta tekemä naulakko. 

Sain enimmät vihreät maalit hiottua pois.

Kaverilta saatuja verhotankoja, toinen tumma ja toinen vaalea.

Hioin lakat pois ja etsin varastoistani renkaita ja kannakkeet.

Kaikki oranssilla puuvahalla mökkiin sopivaan väriin.

Toinen verhotangoista tulee kiinni kattoon ja toinen seinälle.

Niihin tulee roikkumaan myytävää tavaraa, ei verhoja.

Näin kiinnitysreikiä tulee vain vähän, mutta tavaraa mahtuu paljon.

Rappujakkara

Jalasmökin kalustaminen se vaan jatkuu,

vaikka kunnostettaviksi sopivat kalusteet meinaavatkin loppua.

Hoksasin ulkovarastossa käytössä olleen vanhan talousjakkaran.

Tuotakin kironnut varastossa useasti, kun on liian matala sinne.
Ja koska kansi haljennut, melkoisen kiikkeräkin jalkojen alla.

Neliaskelmainen alumiiniversio on paljon turvallisempi kurkotteluun.

Maaleja raaputelin vähemmäksi ja tein uuden ehjän kannen.

Sopivasti oli lipastoprojektista jäänyt paksua vanhaa lautaa.

Harmaaksi tämäkin, mutta kanteen oranssia puuvahaa.

Hinkattu kuluneen näköiseksi, etenkin rappujen etureunat.

Kannen kiinnitys kuten ennenkin, mutta nykyaikaisesti torxeilla.

Kiiltävät ruuvit lienee ainoa, joka paljastaa kalusteeseen kajotun.
Kömmätin huonekorkeus on matala,
eipä tuota juuri ylettymiseen tarvitse, enemmänkin hyllyköksi.

Yksinäinen

Facen paikallisesta kirppisryhmästä pelastetun tuolin kunnostus.

Kuumailmapuhaltimen kera poistin valkoisen ja irtoavan vihreän kerroksen. 

Alimmainen kerros lienee ruskea, hetken mietin etten edes maalaisi tuolia.

Vaan eipä noine väreineen sopisi suunnitelmiini, sekä uusittu istuin erottuisi.

 Istuinosa ei ollut korjattavissa, olikohan alkuperäinen, vai aiemmin vaihdettu.

Sahasin 9 millisestä koivuvanerista, vanhaa kaavana käyttäen uuden.

Tuoli uudessa, mutta kuluneen näköisessä värityksessään.

Istuinosan kanssa jouduin kikkailemaan, ettei liian puhtaalta näytä.

Vanha pöytä on saanut kaverikseen vanhan tuolin.
Kömmätti alkaa vähitellen olla kalustettu, vielä ehkä joitain...

Vihreän vähennys

Roskalavaryhmän kautta löytynyt vanha lipasto.

 

Vihreä, kovasti pölyinen ja likainen, etenkin sisäpuolelta.

Neljästä vetimestä vain yksi oli enää ehjä, pohja ja hyllyt repsotti.

Ruuvasin vetimien palaset ja saranat irti.

Poistin niin paljon vihreää väriä, kun onnistuin, paljon sitä jäikin. 

Yritin niin raapien, kaapien, myrkyllä, kuin kuumailmapuhaltimellakin.

Pesin perusteellisesti sisä- ja ulkopuolelta, pariinkin kertaan.

Korjailin periksi antaneita liitoksia, kiinnitin irronneen pohjan.

Ystävältäni löytyi sopivat messinkikahvat.

Jotka vanhensin polttamalla.

Käsitelin kaapin kertaalleen harmaalla puuvahalla.

Vihreä kuultaa läpi, saa kuultaakkin, tykkään pinnasta näin.

Ovissa ja laatikoissa näkyy vaikka kuinka monien vanhojen kahvojen jäljet,

saa näkyäkkin, nytkin ovissa on oikeasti vaakatasoon kuuluvat kahvat. 

Lipasto lienee ehtinyt olla monessa mukana ja se saa siitä näkyä.

Tämä ihanuus kannettiin jalasmökkiin, muiden pelastetujen kaveriksi.

Pelastettu puolikas

Epätoivoinen emännänkaapin yläosan pelastusprojekti.

 Kaverilta saatu kaapinrähjä, näytti mahdottomalta pelastettavalta.

Koska täälläpäin ei vanhoja kalusteita juurikaan ole tarjolla, 

eikä ainakaan halvalla, päätin nuukana sittenkin kokeilla...

Melkoisen työmäärän vaati, ei missään tapauksessa järkevä projekti.

Paljon raaputusta, hiomista ja liimailua, jopa osittaista vanerien vaihtoa. 

 Lopulta puuvahattuna harmaalla ja oranssilla,

 kaappi näyttää kuitenkin suhteellisen hyvältä.

Yhdestä laatikosta puuttui nuppi ja yksi oli reunoistaan lohjennut.

Käytin kaikki nupit irti, että sain kunnolla raaputettua ja hiottua. 

Yhdistin viat yhteen laatikkoon ja jätin lohjenneet kohdat puupinnalle.

En tiedä jättäisikö tuon risan laatikon pois ja käyttäisi tilaa lokerona.

Toisesta reunasta oli alempi sarana joskus murtunut irti ja paikkailtu.

Purin vanhat paikkaukset ja tein liimalla ja nauloilla uudet.

Nyt oven saranalla on jälleen pitävä kiinnitys. 

Saranoita en juuri puhdistellut, notkistin vain ja laitoin uudet ruuvit.

Kaappi tarvitsee isomman pöydän tai jotain alleen...

Katsotaan mitä tulee vastaan, tai mitä tuohon kehittelen.

Sisustelen tuota jalasmökkiä vähän sillä mielellä, 

jos siinä joskus pientä puotia pitäisin...

Osittain uusiks

Kirpparilta jonkin aikaa sitten ostettu pikkuhyllykkö koki muutoksen.

 Purin hyllykön palasiksi, tosin laatikoista irrotin vain nupit.

Hylkäsin nuo päädyt, halusin seinälle kiinnitettävän, jossa olisi koukkujakin.

Hioin osat, sahasin toisenlaiset päädyt ja kokosin uudelleen.

Tähän kului metrin pätkä poltolta pelastettua lautaa ja 50 cm pyörökeppiä.

Käsittelin oranssilla puuvahalla ja nupit harmaalla.

Värit siis samoja, kuin aiemmin kunnostamassani kulmakaapissa.

Nyt hyllykkö roikkuu uudistettuna, kapealla seinän pätkällä, jalasmökissä.

Vielä väännän, vaikka rautalangasta sopivia koukkuja tuohon alareunaan.

Rohjo

Jalasmökin tyhjennyttyä, sen uudelleen kalustelua.

Kaverilta halvalla ostettu, melkoisen räjähtänyt kulmakaappi.

Ollut joskus viilutettu, mutta viilut karisseet vuosien varrella.

Kaappi on jonkun omatekemä, vuodelta 1979, kertoi tussiteksti.

Ylempään oveen olisi ollut lasi, mutta halusin siihenkin umpioven.

Hiomakoneella hioin viilujen rippeet ja jääneet liimat pois.

Oven kulmista irrotin ananaksen näköiset puuleikkaukset.

(talteen laitoin, jos johonkin sopisivat, turhan eksoottiset epäilen) 

Irrotin myös salmiakin oven keskeltä, jotta sain kunnolla hiottua.

Yläoveen laitoin vanerin ja sahasin molempiin uudet salmiakit.

Ovien puiset nupit vaihdoin hieman pienempiin.

Repsottavan ja kulmasta lovetun sokkelin poistin kokonaan,

sahasin poistetusta sokkelinpätkästä vain etureunaan täytepalan.

Yhtään naulanreikää, enkä ajan saatossa tullutta kolhua kitannut.

Kaappi sai pintaansa oranssia Osmoa ja korosteväriksi harmaata.

Puuvahan kuivuttua hioin pintaa kuluneeksi ja mataksi.

Nyt kaappi on juuri sopiva pikkumökin tulevaan värimaailmaan.

Samalla se vanheni ulkonäöltään yllättävänkin paljon.

Tunnen suunnatonta onnistumisen ja pelastamisen riemua.