Tähtäinkotelo

10 vuotta sitten ostettua,

 itkk tähtäinkoteloa vähän muokattu.

 

  

Sa-kaupasta tuon silloin ostin ja siistin.

Hihna oli niin hiivatin pitkä,

 ettei oikein tullut laukkua käytettyä. 

 Irrotin hihnan niitit.

Lyhensin hihnaa ja ompelin kaksinkerroin. 

Vaihdoin etumaisen hihnankin,

kun oli rsipaantunut ja venynyt. 

Tuppi

Joskus dyykattu puukko korjailtu.

 

 Putsasin kahvan ja mustasin sen puuvahalla.

Visaa, mutta oli mustunut jo ennestäänkin. 

Putsasin terän ja teroitin sen.

Puusäleestä ja nahkapalasta tein tupen.

Pieni pilkkoja

 Huonokuntoista puukkoa hyödynnetty.

 

 

 

 Halkaisin kahvan, että sain terän irti.

Viilailin terän muotoa vähän uudenlaiseksi. 

Tein ohuista puusäleistä uuden kahvan.

Puulajia en tiedä, saatuja ja kovaa on. 

Nahkapalasta tein vielä tupen.

Samoista puusäleistä tein avolestin. 

En aio roikottaa puukkoa vyöllä, 

siksi pieneen tilaan menevä tuppi. 

 

 

Puukko on pieni ja siro, juuri sopiva

 juuresten ja kasvisten pilkkomiseen. 

Tupessa

Nyt on eiliselle puukolle tuppikin tehty.

 

 Nahkapala, joka kauan sitten kirpparilta.

 Väriksi harmaa, joka sopii reisitaskuhousuihini.

Lestin tein samasta puusta, kuin kahvankin.

Kolme sälekerrosta siinäkin.

D-lenkki purettu jostain. Lanka perittyä.

Vyölenkiksi vanha pyöräilijän lahjenipsu. 

 Nyt mulla on kaksi, noin nollan euron puukkoa.

Tu pella

Nyt on tehty eiliselle puukolle tuppi.

Irroitettavalla vyölenkillä.

Harvoin puukko vyöllä, ennemminki repussa. 

Puukon voi laittaa roikkumaan myös hakasella.

Ensin tein vanerista lestin terälle.

Kolme kerrosta ohutta vaneria,

keskimmäisessä terän muotoinen kolo.

Hiomakoneella pyöristin reunat.

Sitten etsin sopivan nahkapalan, josta tehdä.

(noita 20 vuotta sitten kirpparilta ostettuja 

nahkapaloja kun riittää aina vaan)

Ketjupistoilla ompelin ensin

 ja sitten kiersin vielä reunat langalla.

Nepparilenkkikin ommellen kiinnitetty.

Suunnittelin samalla, kun kokoon ompelin. 

Metallisoljet jostain talteen purettuja.

 

Lopuksi rasvasin tupen, ettei kovetu tai kastu.

Kirveskotelo

Tänään syntyikin kirveelle kotelo vyölenkillä.

 

 

 

Tätä piti jo oikeasti pähkäillä, 

miten toteuttaa ja missä järjestyksessä. 

Kellokoskelaisen terä, kun oli 

huomattavasti haastavamman muotoinen.

 

Tuo isoin pala on kaksinkertainen,

liimasin kaksi nahkaa yhteen, että jäykempi. 

Ompelin ripustuslenkit ensin, helpompi niin.

 

Mulla on tällaiset, veljen dyykkaamat pihdit,

mitkä helpottaa reikien tekoa kovasti.

Paksujen nahkareunojen siistintään käytän 

pöytähiomakonetta, samaa kuin puuhommissa.

 Tässä näkyy tämä ideoimani toteutustapa.

Kun kirves kotelossa, lenkki pujotetaan 

metallirenkasta läpi, niin ei pääse putoamaan.

Ketjupistoilla ompelin ja koteloon vahvistustikit.

 

Kolme hieman erisävyistä nahkapalaa meni tähän,

onneksi olen niitä joskus kirppareilta haalinut. 

Metallilenkit, taitaa olla lampun ripustusketjua.

Kahvalliset

 Kesäauton ovien sisäkahvat kaipasi korjailua.

 Aika surkeassa kunnossa kuskin puolen kahva.

 

Ei se hääppöinen ollut hantin puolikaan.

Molempia joku jo joskus ennenkin korjaillut 

ja vielä erilaisilla nahoilla.

 

Jätin alkuperäisten pintojen rippeet alle,

sillä muuten superlonit olisivat hajonneet.

Lisäsin keskelle olevaan koloon superlonia

 ja teipillä tasasin pintaa.

 

Sitten pingotin ohuen sinisen nahan päälle.

Kontaktiliimalla kiinnitin sen alapuolelle.

Tuppeen

 Tein nahkapalasta pikkupuukolle uuden tupen.

 

 

 Punertavaa nahkaa, kun punertava puukkokin.

Joskus kirpparilta ostetuista nahkapaloista löytyi.

Perityllä pellavalangalla ompelin tupen.

En alkanut piilottelemaan langanpäitä,

vaan palmikoin ne ja pujotin poronsarvihelmen.

On helppo korjata tikit, jos terä ne katkoo.

 

Jostain romukasasta pelastettu puukko.

Löytäessani sen, oli tupeton ja puunvärinen.

Kerran sille jo tein tupen, mutta se ei ollut hyvä.

Tuo puukko on näppärä monessa askareessa.

Pikkupuiden kuorimisessa, ruuanlaitossa...

 

 Koska mulla on toinenkin pikkupuukko.

Ammoin ihan askartelukaupasta ostettu.

Päätin katsoa, miten sen tuppi on tehty.

 

 

Aika simppeliltä näytti, joten teinpä 

toisellekkin sitten samantyyppisen.

 

Näillä ohuelle nahalle tarkoitetuilla reikäpihdeillä 

napsuttelin reunan ompeluun reiät valmiiksi. 

Olin liimannut reunan kevyesti yhteen,

että pysyi reikiä tehdessä kerrokset paikoillaan.

Tupen reunat viimeistelin vielä hiomakoneella.

Kirvesvartta

Eteisen kaapin päällä on tavarat vähän vaihtuneet.

Mutta samalla Mad Max/dieselpunk linjalla pysytään.

 

Aiemmin tehdyt upseeri ja sotamies, sekä lyhty paikallaan.

Lyhdyn pois nostamistakin jo mietin, mutta olkoon tuossa, 

vaikkei sen valoa tarvitsekkaan taas pitkiin aikoin.

 Miehen autotallista löytyi, joskus hajonnut ja hitsattu kirves.

 Putsasin pois ruosteita ja viilailin hitsausjälkeä vähemmän näkyväksi.

Samalla viilasin terän tylsäksi, oli lovilla, että viilattava kuitenkin.

Tein nahasta uuden kädensijan, alkuperäinen muovinen oli rikki.

Kiinni ommellun nahkapalan alle, laitoin nahkaiset täytepalat.

 

Koska korjatun terän kestävyydestä ei ole takeita, parempi koristeena. 

Käy hyvin tämän, jostakin romukasasta löytyneen puukon kaveriksi.

Puukko on kovasti kulunut Solingenin Lasso Boy.

Aavistuksen näkyy tekstiä Lasso Boy, sekä lännenmiestä ja lassoa. 

(jos joku huolestui, että heti eteisessä, on esillä teräaseita,

vaikkakin tylsiä, niin käytämme aina toista ovea ja toista eteistä.)

Ei kulu, ei kuulu

Nahasta tein pienen "pitsiliinan", kun tarvitsin jotain 

valurautapadan alle, suojaamaan maalipintaa.

 

Etsin sopivan nahkapalan ja tein padan pohjasta kaavan.
Noita nahkoja olen kirpparilta ostanut, joskus 20 vuotta sitten.
Tämä, muista väriä ottanut pala, kelpasi hyvin juuri tähän.

Poispyyhittävällä merkkauskynällä tein tarvittavat piirtelyt.

 

Saksilla leikkasin reunat ja meistillä tein vähän pitsimäisyyttä.

Armeijan saapasrasvalla sopivan patinainen väri.

Padan pohjasta irtoaisi kuitenkin mustaa, nyt se ei haittaa.

Tuli juuri hyvän kokoinen.

 Ei paljon näy padan alta, mutta estää pataa jättämästä jälkiä.
Ennen alla oli patalappu, mutta se tuli aina alas, kun padan otti.
Nahkainen pysyy paljon paremmin paikoillaan.

 

 Säilytän pataa ihan näkösällä, vitriinikaapin päällä.

Viereiset kattilat eivät ole enää ruuanlaittoon kelvollisia, 

mutta hyviä jemmapaikkoja, niiden pohjissa on huopatarrat.

 

Mikä taas ei kuulu keittiöön, no ehkä 10 litran jerrykannu.

Syksyinen 3 euron kirppislöytö päätyi kuitenkin juuri tuohon.

Aina pitää olla jotain, joka ei ihan kuulukkaan joukkoon.

Pesin kanisterin kahdesti, ettei varmasti sotke, eikä haise.

Rastiremmi

Tein vyön pätkästä itselleni rannekorun.

 

Vyössä oli pyöreitä niittejä, jotka irrottelin ja pistin talteen.

Tein vyöhön lisää reikiä, jotta voin ommella kuvioita villalangalla. 

Tarkoituksella muhkeat tikit, peittyy niittien jättämät painaumat.

Solkikin on vyön oma solki, uudelleen kiinnitettynä.

Murtunut

Vävypojan puukontuppi oli hajonnut ja sain sen korjattavakseni.

Vyölenkki oli murtunut irti paikastaan. Kovin olikin reunassa reikä.

Korjattu on, taas saa vyölle roikkumaan maastoon lähteissään.

Parkkinahasta leikkasin sopivan suikaleen.

Kastelin nahan, ompelin sen paikoilleen ja tein lenkille uuden reiän.

Kuivuttua käsittelin uuden osan ja samalla koko tupen nahkarasvalla.

Mysteerimuistio

Vävypojista vanhemmalle on vaikea keksiä lahjaa.

Päätelmien jälkeen, tein hänelle vanhan näköisen muistikirjan.

Tai oikeastaan nahkaiset kannet ihan perus kierreviholle.

Nahkapaloja, pellavalankaa, tussia, mustaa ja kultaa maalina.

Hankalinta oli saada tummansininen nahka näyttämään vanhalta.

Kun samalla piti näyttää vähän spesiaalilta ja tärkeältäkin.

Lopulta hinkkasin nahan pintaan mustaa ja kullanväristä maalia.

Kannet on tehty paksuista nahkapaloista, yhtä väriä ei riittänyt.

Vihon alle on sahattu kovalevyn pala kirjoitusalustaksi.

Aino hankinta tähän, oli 1,80 maksanut vihko, Muu löytyi itseltä.

Nyt sitten jännäämään, onko mieleinen...

Lenkillä

Ongelma ja sen ratkaisu, eli miten lisätä tarvittava vyö/kiinnityslenkki.

Tätä piti pohtia jonkin aikaa, että keksi näppärän irroitettavan systeemin.

 

Ainahan ei tarvitse reppua, vaan riittää pelkkä kuksa tahi kuppi.

Halusin (muovi)kuksaan lenkin, että sen saa mukana kulkemaan.

En kelppuuttanut mitään metallihakoja, ettei ripustus kolise liikkuessa.

Tein sopivat hihnat nahasta, kera muutamien messinkisten osien.

Tässä kaksi hihnaa valmiina ja molemmin puolin kuvattuna.

Hihna on siis irroitettava, sen voi helposti siirtää kohteesta toiseen.
Kokonaispituus näissä noin 30 senttiä.

Pujotellaan näin. Nyt aukeaa ensin vyölenkki, vasta sitten kuksa.

Toisin päin sitoen vapautuu ensin kuksa, tai mitä mukana roikkuukaan.

Samalla tekniikallahan saa ripusteltua vyölle tai lenkkeihin vaikka mitä.

Ohuet vyötkin käyvät materiaaliksi, kääntää vain lenkin nurjalle ja lyhentää.

Kuksat kirpputorin ilmaiskorista ja muut tarvikket omista varastoista.

Meidän vappuiluissa ei kuohujuomalaseja kaivata, näillä pärjää :)

4 x kuusi + 2 x sarvi

Juomille kuusia ja sarvia kirppareilta sekä tehden.

 

Neljä Iittalan kuusisarjan snapsilasia, eurolla lähti mukaan.

Edesmenneen ystävän muistolle, hän kun tätä sarjaa keräili.

Pieni Haraldin sarvi, tuli isomman kirppisostoksen mukana.

Toisen soisin joskus tulevan yhtä halvalla vastaan...
Löydöistä hyötyi kaverikin, annoin alta pois 8 snapsilasin sarjan hälle.

 Varastosta penkomani ja vuosia sitten saamani lehmänsarvi.

Hioin sarven pinnan ja reunan santapaperilla tasaiseksi.

Vuorossa kaavan tekoa maalarinteipillä. 

 

Nahka somisteen leikkuuta tehdyn kaavan avulla.

Juomasarvi valmiina nahkaisine ja metallisine somisteineen.

En ehkä kuitenkaan joisi tuosta, mennee somisteeksi lehmävaniin.