Outo tyyppi

Dyykattu outo tyyppi,

 jonkun tekemä pieni metallitaideteos.

 

 Hahmolla mittaa 10 senttiä.

On singneerauskin, muttei se kerro mitään. 

Kapineita

 Olohuoneen hyllyjä järjestellyt uudelleen.

Jotain lähtenyt pois ja jotain tullut tilalle.

Uuden paikkansa löysi taas moni romu.

Mäntälamppu ja mutteriukkokin vaihteeksi esillä.

Kesällä dyykattu auton peili.

Kiillotin metallit ja sahasin vanerista jalustan.

Punaista pitää olla, joten...

Viilauspuristimen leukoihin sahasin sydämen.

Uudet kumit

Korjailin pikkutyttönä löytämääni autoa.

 

Auton renkaiden kumit oli aika haprastuttanut,

joten tein läpivientikumeista uudet.

Tai tarvinnut kuin, löytää sopivan kokoiset

ja pienen liimatipan kanssa pujottaa paikalleen. 

Oli tässä jossain vaiheessa o-renkaatkin kumeina,

mutta ne oli liian matalat, pohja raapi maata.

Schuco tämä on, joskin rahallisesti kai arvoton,

mutta itselle mukava muisto lapsuudesta.

Olen tämän lapsena löytänyt kaatopaikalta.

Keksisinpä sopivan avaimen, kokeilisin toimiiko...

Olohuoneen hyllyyn nostan tämän koristeeksi.

Kultaa ja kasvua

 Kruunuja ja rehottavaa maahumalaa.

 

 

Kruunut luvalla dyykattuja metalliromuja,

joita on vähän ehostettu. 

Ruukun nappasin keväällä varastosta,

olen siihen joskus suihkinut sydämen kylkeen.

Maahumala löytyi keväällä, viime kesäinen.

Oli talvehtinut pois heitettynä paakkuna.

Hyvinpä tuo näkyy kasvavan.

 

 Isommassa oli montaakin maalikerrosta.

Ne poistui, kun kruunun heitti pannuun.

Sitten vain pesu ja uudelleen maalaus.

 

Pienempi kruunu oli tuikkukippo,

josta leikkasin ensin pohjan pois 

ja sitten viilasin leikkuureunat siisteiksi.

Puhtaaksi poltettu tämäkin.

 

Flakekultamaali, jota tässä käytin,

lienee ties kuinkakin vanha.

Löysin sen joskus miehen autotallista.

Ei meinannut enää tulla edes purkista,

mutta kun aikansa ravisti, niin vielä toimi.

Munille meni

Dyykattua kynttilänjalkaa vähän karsittu.

 Nitkuttelin varovasti kynttilän pidikeen irti.

Onnistui yllättävän hyvin, ei tullut reikää.

Vähän hiomalla siistin irroituskohtaa,

sitten pesin kipon perusteellisesti.

Lopuksi suihkin mattamustaa sprayta. 

Juuri sopiva kori munakokoelmalleni.

20 vuotta sitten, ihan vitsinä ostin,

 yhden puusta sorvatun munan.

Sitten noita karttui kirppareilta lisää.

Enää en juuri keräile, mutten luovukkaan.

Daimon

Ilmeisesti peltikuoristen taskulamppujen keräily,

 se ei kai rajaudukkaan vain punaisiin lamppuihin.

Kesällä ostin yhden mustan ja nyt löytyi toinen.

 

Varovasti poistin pahimpia ruosteita.

Kokeilin myös, että toimiiko ja toimiihan se.

 Tämä lienee kokoelmani vanhin yksilö.

Merkki Daimon Contact kyljessä...

 ...ja pohjassakin lukee Daimon.

Laatuaikaa

Poistin dyykatusta kellosta koneiston,

laitoin pienet nallet ja sydämen tilalle.

 

 

 

Kello mittaa nyt laatuaikaa :)

Ei ole kiire minnekkään ja voi tehdä mitä tahtoo.

 

Kello luvallinen löytö metallinkeräyksestä.

Aikamoinen romu oli, korjailtukkin joskus. 

Ei valmistajan merkkiä, ihan halpatuontilaatua.

Tyhjensin sisuskalut pois ja lajittelin ne.

Inspiroivat rattaat talteen, muu kiertoon.

 Takakannen taakse laitoin 6 mm vanerin.

Näin sain pienillä nauloilla osaset kiinni.

Vetoavaimiin piti porata pienet reiät.

On lasiton

Saatu lasiton lyhty, tuli hyödynnettyäkin lasittomana.

Tungin sisälle paljon aiemmin saadun, nelikulmaisen ruukun.

Vähän piti rautoja vääntää, että mahtui, mutta oikenivat ennalleen.

Sisälle laitoin kuusen oksia.

Pieniä ovat oksat, vaan eipä olleet kuusetkaan, kuin puolimetrisiä.

Väärässä paikassa olleiden puiden kaato, sujui ihan oksasaksilla :)

Yksi jalka

 Dyykatun valkoisen, metallisen kynttilänjalan muokkaus.

 

Poltin maalit pois, sitten pesin ja lopuksi pintaan uusi väri.

Kun punainen spraymaali oli kuivahtanut,

 hankausta teräsharjalla, hiomapaperilla ja karhunkielellä. 

Kulahtanut punainen sopii niin keittiöön, kuin olkkariinkin.

 

Alunperin kynttilänjalka oli paksun valkoisen maalin peittämä,

niin että näytti melkein muoviselta.

Ei sillä, että mie muutenkaan huolisin mitään valkoista.

Vielä yksi kierros

Venytetty tavaroiden elinkaarta vielä yhdellä kierroksella.

 

Roskiksen vierestä napattu puhelin.

Mulla olis vihreä varastossa, mutta en vaan tykkää vihreästä.

Nyt harmaana koristakoon eteistä, kunnes kyllästyn ja kierrätän.

Punaisen haluaisin, mutten sellaiseen hintaan, millä näkynyt.

Kotona meillä oli tummanpunainen samanlainen, kun pieni olin.

Joskus 15 vuotta sitten ostin kirpparilta palan sydänkangasta.

Ompelin siitä silloin jollekkin lapselle essun joululahjaksi.

Myöhemmin tein pari tyynynpäällistäkin, jotka olleet missä milloinkin.

Nyt riittävästi tyynyjä sohvalla katselleena, nappasin päälliset pyykkiin.

Leikkasin kankaan palasiksi ja ompelin neljä monikäyttöistä liinaa.

Käy pullakoriin, leipäkoriin, kattaukseen, ruokaliinaksi...

Näitä tarvitaan...

 ...johonkin, mutten mie tiedä mihin.

Veljeni minulle dyykkaamat pihdit, joiden käyttötarkoitus tuntematon.

 

Tälläiset leuat, pyöreä reiällinen kiekko on käännettävä.

Saisi näillä ainakin pahviin reikiä, varovasti käyttäen.

Liikaa painaessa pahvista irtoaa palasia, jotka tukkivat alapuolen reiät.

Rostfri

Varmasti kestävä ja pestävä pakki pelastettu.

Ehdin juuri sopivasti paikalle, kun oli menossa metallinkeräykseen.

Tuskin ihan eilisen tuote, vaikka täysin käyttökelpoinen vieläkin.

Ei kaivannut muita toimia, kuin kunnollisen pesun.

Paljon mukavampi pestävä, kuin alumiininen versio.

Ei ehkä pitkälle vaellukselle, paljon on alumiinista painavampikin.

Valmistajana Esab, mielenkiintoinen ja ennen näkemätön logo.

Google ei paljon tietoa pakista löytänyt, vai pitäisikö osata ruotsia.

Penkova löytää

Yhden roskiksen penkomisen heti käyttökelpoista satoa.

Paljon lähti mukaan materiaaliakin, mutten kaikkea kehtaa kuvata.

Kulahtanut leikkiauto, kahva ja sormustin.

Kahva oli Trangian ja käy aiemmin löytämiini astioihin.
Kummasti erävarusteita kertyy kirppareilta ja ilmaiskoreistakin.
Trangian logonkin opin ammoin kirpparilla, kun spriipolttimen löysin.

Gorgin Batmobile vuodelta 1976, niin kauniisti kauhtunut.

Aion vissiin pelastaa kaikki loppuun leikityt autot, 

no en nyt sentään, monta ei kiinnostavaa jätin ottamatta.

Pieni hopeinen sormustin, kolmen kruunun leimalla.

Omaan käyttöön pieni, tyttärelle jos haluaa tai sitten koruksi.

Huomaan olevani intohimoinen metsästäjä, romun metsästäjä.

Jo metsästys on nautinnollista ja pienikin saalis kruunaa retken.

Pöytä vai palli

Sekä että, kumpi vaan, pieni pöytä joka varmasti kestää istuakkin.

Kakkoskotiin taannoin kotibaaria tein ja risoja penkkejä hyödynsin.

Kansista tein silloin baaritiskin ja hyllyn, jäljellä oli enää yhdet jalat.

Eihän käypää materiaalia voi pois polttaa, joten tein pienen pöydän.

Sahasin molemmista jaloista siivun keskeltä pois.

Kiinnitin hiotut siivut rakennusjäteenä saatuun kakkoskakkoseen.

Kansilevyn sahasin jostain projektista jääneestä liimapuulevyn palasta.

Pintaan oranssia Osmo Coloria ja sabluunalla poroja.

Pöytä/palli menee kakkosasunnolle jatkoksi aiemmin tehdyille.

Kestävä ja pestävä

Roskislöydöstä valmistui helposti jämerä pannunalunen.

Ruskea dyykattu levynsuoja, väri kakkoskämpälle juuri passeli.

18 mm vanerista sahasin sisäpuolle kiekon täytteeksi.

Ruskealla puuvahalla sopivan väriseksi, liimalla kiinni.

Vaneri on sen verran paksu, ettei metalli kosketa pöytää.
Vaneriin porattu reikä, jotta alustaa on helppo siirrellä.

Kokoa on, että riittää käristyspadan allekkin.

Naarmuinen sydän

Roskislöydön pelastustehtävä.

Naarmuisen ison mustan sydänlautasen dyykkasin roskiksesta.

Oli pohjan puolelta maalattu, ihan alunperinen maalaus,

koska tuotelappukin oli edelleen paikallaan.

Maali oli vain rumasti paikoitellen kulunut pois.

 Kokeilin maalinpoistoainetta, toimi ja sain pestyä maalit pois.

Nyt mulla on kirkas jäisen näköinen lautanen.

Mietin käytänkö kynttilöille, tarjoiluun, vai jotain muuta.

Houkuttais jossain määrin maalata mattamustaksi, 

tai väännellä ympärille rautalankaa ja ripustaa ikkunaan.

Vai antaisko olla ja tekis tulevaisuudessa ikkunan huussin oveen...

Montaa metallia

 Sekalaisia kirppis- ja roskislöytöjä lähiseuduilta.
Kuparia, messinkiä, alumiinia, rautaa, montaa lajia.

Punainen peltinen naulakko kirpparilta, hinta euron tai kaksi.

Hakee paikkaansa keittiöstä, vielä mietinnän alla.

Alumiininen vaakunataulu ilmaiskorista.

Tuumaan tuunaanko, idea olisi, googlailen vielä.

Nykyään kuva kuuluisi Västerbottenin maakunnalle,

tosin sirommmalla eläimellä. Jatkan historian opiskelua...

Roskiksesta kaivettu kuparirasia, pikkuromujen kätköksi.

Roskiksesta pengottu peltipurkki.

Suunnittelin tuunausta, mutta kyljen väritys sopii keittiöön.

Ei meinaa ehtiä

Kauheesti yrittää keretä tehä kaikkea.

Mutta tuntuu ettei mitenkään saa tarpeeksi aikaan.

Laitoin hedelmiä tyrkylle kauniiseen punaiseen pesuvatiin,

josko niistä irtoaisi vähän lisää puhtia...

Vati on pelastettu metallinkeräyksestä, odottanut varastossa käyttöä.

Messingillä

 Pidän punaisesta, pidän messingistä.

Messinkiset kynttilänjalat ovat veljeni aikoja sitten tekemä roskislöytö.

Joita aikani häneltä kinusin, ennenkuin suostui niistä ilokseni luopumaan.

Makuuhuoneen tunnelmallinen valaisin.

Tehty kruununmallisesta messinkisestä tuikkukiposta, muutamasta sahaamastani puukiekosta

ja kirpputorilta löytämästäni valaisimesta otetuista osista.