Muisteloita

Halusin olkkariin lisää kirkkaan punaista. Samalla pois lähti viininpunaista.

Halusin myös esille, nostalgisia, merkityksellisiä juttuja, tehdastekoisten sijaan.

Ulkovarastosta kaivettu, muinoin johonkin tarpeeseen nikkaroitu kehys.

Punaista spraymaalia ja parin vuoden takaisen traktorikalenterin sivu.

Liimasin paperin liisterillä, vähän tuli kurttuja, mutta ompa vanhemman näköinen.

Isä vainaalla on ollut pikku Valmet, olen semmoisella joskus lapsena ajanut.

Kirppislöytökehykset, samaa spraymaalia niihinkin.

Mummolta lapsena saatu Äkäslompolo merkki ja kirppikseltä ostettu Sirkka-viiri.

Taustana pala tapettikirjan sivua. Edessä muinoin ostettu liekkiauto.

Empä olisi osannut ajatella, silloin ammoin, kun Äkäslompolomerkin sain.

Että joskus asuisin, puolen tunnin ajomatkan päässä, moisesta paikasta.

Sirkka-viiri viitaa taasen miehen kotinurkkiin.

Silloin kun olin vielä lapsi, teimme vanhempieni kanssa paljon lomareissuja,

autoillen ja telttaillen, pitkin Suomea, tosin ei koskaan kovin ylös.

Mutta noista viireistä pidin jo silloin, tallessa on Turun saariston viirit vieläkin.

Tämä taulu oli erään idean kokeilu, hakee vielä paikkaansa.

Pohjana vaneri, sille liisterillä liimattu, mustavalkoinen tulostettu kuva.

Sitten liiduilla lisätty väriä. Tavoiteltu vanhojen päälle väritettyjen kuvien tyyliä.

Nostalgiaa tämäkin, tuo auto on joskus ollut minulla, tosin ei tuon värisenä.

Tämä alituinen tavaran roudaaminen, ulkovarastosta sisälle ja osaksi sisustusta,

kasvattaa kokoajan kirpputorille lähtevän tavaran kasaa...

Valkeita, mukavia laatikoita

Nuorempi tytär on halunnut avohyllykköönsä, jotain koreja.

No löysimme kaupunkireissullamme saman kokoisia kenkälaatikoita.

Tapettikirjasta löytyi juuri ja juuri, riittävä määrä yhteensopivia tapetteja.

Joten päälystin laatikot toivottuun värimailmaan.

Laatikot ovat ruudullista ja kannet kuviollista tapettia.

Ovat kuulemma nätit ja mikä parasta, eivät maksaneet lanttiakaan.

Kierroksella

Eilinen päivä kului kaupunkikierroksella, paikoissa Kemi ja Tornio.

Päivään mahtui 6 kirpputoria, mutta perin vähän löytöjä.

Joko mulla on niin paljon kaikkea, etten tarvitse mitään.

Tai sitten olen vain kovin kranttu, tavaran ja hinnan suhteen.

Olin kyllä lievästi pettynyt kirpparikierroksen jälkeen.

Muutaman kymmenen sentin hintainen huopasydän, käsilaukun koristeeksi.

Parilla eurolla, pussillinen erimittaisia vetoketjuja, jemmaan.

Pyrin siihen, että mulla on kaikenlaisia tarvikkeita varastoissa.

Täältä kun on pitkämatka, lähteä vartavasten haeskelemaan.

Juhlan kunniaksi...
Viikonlopun kukkasetelma, improvisoidussa maljakossa.

Tuo, ei minun värinen, lautaseton kuppi, on joku Arabia, en tiedä mikä,

olen sen jostakin romukasasta tallettanut, koska pohjassa oli vuosi -68.

Vois kai sitä joskus koittaa löytää siihen lautasen...

En paljon Arabioista kyllä perusta, ne vähät mitä löytyy, on pääosin perittyjä.

Talviautoilua

 Tässä, vielä niin kaukana olevaa kesää, odotellessa.

Virittelin uuden kokonaisuuden, olohuoneen nurkkapöydälle.

Kesäautot kun seisoo tuolla kinoksessa, ainakin vappuun asti.

Ralliruuturomanttisen taulun tekaisin eilen.

Turhana pyörineet kehykset, sutaisin spaymaalilla punaisiksi.

Samalla maalasin savisydämenkin, joka ei polttamattomana paljon kestä.

(tehty keramiikkaryhmässä, joka ei sitten alkanutkaan)

Kaivoin kaapin kätköistä palan ralliruutukangasta taustalle liimattavaksi. 

Isompi öljykannu, on isäni vanha, muisto lapsuudesta ja pienempi on kirppislöytö.

Cadillac kyltin olen ostanut, 10 vuotta sitten, kun oli kyseisen merkkinen autokin.

Peltiautot olen saanut, joskus vaihtokaupalla.

Kaipasin lisää, noita autoaiheisia valaisimia olkkariin.

No tein sitten yhden sellaisen, vanhasta kuorma-auton männästä.

Aina kun surkuttelen, rumaa, vääränväristä, noin 35 vuotiasta keittiötäni.

Riemuitsen siitä, että eipä tartte varoa, remppaan se menee joskus kuitenkin.

Elikä meikäläinen peseskelee tiskialtaassa, mitä ja milloinkin.

Onneksi on noita ruoka-astiatiskejä varten kone, tai toinen allas.

Maalin jämät 2

 Muutama viikko sitten, sain sen vaaleanpunaisen maalin lopun käytettyä.

Nyt oli vuorossa vaaleansinisen purkin tyhjennys.

Kun ei nuo 20 vuotta vanhat maalit, moneen kertaan avatuine purkkeineen, oikein säily.

Jäi sinisen kamarin hyllykön paikalta yli, pieni naulakko ja rottinkikorinen pikku hylly.

Maalailin ne tuon jalasmökin värimaailmaan sopiviksi.

 Tästä tuli hyvä avainnaulakko. Oli ennen punertava.

Vähän mietin, miten onnistuu maalaus, kun oli noita koloja.

Tämä korihyllykkö on nähnyt jo useammatkin värit.

On ollut niin valkoinen kuin turkoosikin. Korit olivat ruman siniset.

Sudin siis tämäkin taas kertaalleen, pikkutavara jemmalle, kun oli tarvetta.

Korit maalasin spraymaalilla vaaleammiksi.

Koska maalipurkin pohjalla oli vielä tippanen.

Piti keksiä vielä jotain, no kaivelin varastoista maailmaa nähneen pärekorin.

Tuosta tuli ihan mukava, tummat läikätkin jäivät vaalean maalin peittoon.

Nyt alkaa olla pikku mökissä niin paljon tavaraa, että jäänee pastellit maalailut vähemmälle.

Palailee pätkittäin

 ...muisti meinaan.

Nään tässä koneella istuessani, tuon tuunaamani karkkipurkkihyllykön.

Olen tässä tuumaillut, että mulla pitäisi oleman, jossain lisää purkkeja.

Pähkäilin ja pähkäilin, missähän hyvässä tallessa, ne mahtais olla.

 Pienellä etsimisellä löysin, karviaismarja Dropsin ja Fazerin ananaksen.

Nyt on namipurkkeja hyllyn täydeltä, ainakin toistaksi...

Samalla löysin lisää punaista emalia, pikkukasarin, omasta ulkovarastosta.

Ihanaa, kun on varastotilaa ja paljon tavaraa, tekee löytöjä omista nurkista.

Hurr rurr Husqvarna

Vaihdoin keittiön pöydältä, punaiset liinat kaapin kätköihin.

Syksyllä keksin laitaa pöydän päähän, pienen liinan poikittain ja sille asetelmat.

No pitihän se sitten ommella, tuohon vihreäänkin vahakankaaseen käyvä liina.

Tuo pölkynpätkän näköinen, on Höganäsin sokerikko, kirppislöytö.

Muinaisia löytöjä, ovat myös kissa, niin kuin valurautainen kynttilänjalkakin.

 Ensin suunnittelin ja kokeilinkin, ihan käsinkirjontaa,

mutta sillä keinoin, en saanut puista tarpeeksi risuisen näköisiä.

Visiona kun oli semmoset jänkälle kuivahtaneet karahkat.

Päätin kokeilla koneella kirjomista, vaikka outo laji onkin.

Hurruuttelin sitten edestakas sekä viksin ja vonksin.

Kiertelin reunatkin moneen kertaa, että tuli ikäänkuin kehykset.

Näppärän nopeaa, kun vauhtiin pääsi, oli kohta valmiskin.

Kankaan pala on joku vanha komerosta löytynyt kaitale.

Ylälankana musta ja alalankana käytin vaaleaa.

Tuosta tuli niin kiva, että vois joskus hurruutella mökille saman tyylisen.