Uu siks

 Otetaan yksi rumasti ylimaalattu,

 mutta nätisti ajan patinoima, vanha peltipurkki.

Irroitetaan saranoitu kansi varovasti pihdeillä.

Raaputellaan ja hiotaan enimmät irtoavat maalit pois.

Työpöytä muuttuu uhkaavan vihreäksi, tartutaan imuriin.

Suihkitaan, lähes peltipuhtaalle pinnalle, mattamustaa spraymaalia.

Leikellään kontaktimuovista kutos ja kasi sabluunat.

Tuputetaan punaista maalia.

Lopuksi vielä hiontaa, eli ite väkerrettyä kulumaa.

Jes, näin olemme saaneet aikaan söpön peltipurkin :)

Bar hain päin

Heh heh, ihan on taas omaa kivaa, eli päätön idea ja toteutus.

Heinäkuussa, Dartista irtosi vääntösauva ja sitä tallissa korjattiin.

Remontin jälkeen jäi päähäni pörräämään pöhkö ajatus, Torsion Bar.

Koska keväällä tuunailin keittiötä, tyyliin 50-60-luvun huoltsikkakahvio.

Tämmöiset autoaiheiset jutut, istuu meille, kuin nenä päähän.

 Eilen kaivoin varastosta, palan valkoiseksi maalattua vanerihyllyä.

Sahasin oviaukon levyisen palan, josta osan maaleista pois hioskelin.

Sitten pintaan harmaata petsiä, joka tarttui vain enemmän hiottuihin kohtiin.

Tein kontaktimuovisabluunat tekstistä ja tuputtelin mustaa väriä pintaan.

Maalin kuivuttua, tekstin yli kevyesti hiontaa ja pölyjen pois pyyhintä.

Kylttini on valmis, Vääntöbaari, Torsion Bar, oikeasti siis vääntösauva.

Autoilla jatketaankin. Posti toi iloisen yllätyksen autoilevalta ystävältä.

Erittäin tarpeellisen korjauskäsikirjan, vastaisten remonttien varalle.

Lopuksi laitan kuvan kirjasta, näkökulma torsion bariin.

Jaloin

Viikonloppu vietetty kakkoskämpällä ja ulkoilmassa.

Käytiin ajelemassa useammallakin joella.

Menomatkalla löytyi kirpparilta emaliset Jaloviina mukit.

Hintakin oli kohdallaan, euron kipale, vielä ei ehditty näitä testata.

Mutta eköhän näistä talven tullen lämpöisiä juomia nautita...

Sitä samaa...

Jäin jumiin, eli taas lisää puisevia juttuja...

Tyttäretkin halusivat omat kuksan sekoittimensa.

Tein ihan spesiaalit, sytäimiä ja sytäimiä, mitäpä sitä muuta :)

  

Haaveilen tekeväni joskus kuksan, ihan ite.

Katselin verkkokaupoista erikoisteriä moisiin hommiin, hintavia ovat. 

Mutta koska tuo eilinen kahvimitta kokeilu jäi kaivelemaan.

Kävin paikallisessa rautakaupassa katsomassa mitä löytyy.

Ostin sitten tuon, kuvassa vasemman puoleisen, 35 mm saranaporan.

Oikeanpuoleinen on 20 mm oksapora, jolla eilinen "kauha" oli tehty.

Tälläisen kahvimitan sain aikaiseksi.

Puu lämpökäsiteltyä koivua, siitä tuo lämmin ruskea väri.

Tässä on jo kokoa kahvin mittaamiseen riittävästi.

Jos yrittäis päästä tästä veistojumista...
Vaikka puu tuntuukin, niin mukavalta materiaalilta käsitellä.

Melkutin II

Jatkoin puukon käytön harjoittelua...

Tein miehelle oman melkuttimen, tartteehan sekin.

Kokeilin miten onnistuisi "mittakauha" löytyvillä työkaluilla.

Pienihän tuosta tuli, kun ei ole oikeanlaista terää poraan,

mutta jos tuolla vaikka kahvinporoja lappaisi nokipannuun.

Samalla veistelin yhden järeämmän lastan pukinkonttiin.

Melkutin

Viikonloppu kului metsässä, miehen matkassa hirvikämpällä.

Ruoka valmistui avotulella, kahvi jne juotiin kuksasta.

Tuli ihasteltua syksyistä luontoa ja loikittua pitkin poikin jänkää.

Totesin kaipaavani melkutinta kuksan hämmentämiseen.

Semmoisia sitten muutaman tänään kokeeksi vuoleskelin.

Tuon koristelemattoman, tein ensin. Toisesta tuli sellainen kuin kaipasin.

Silmukoihin seonnut

Käytiin tänään iltapäivällä kirppiskierroksella.

Mukavasti löytöjä nuoremmalle tyttärelle.

Mullekkin jotain höpsötyksiä, eli muovinen luuranko.

Hintaa tälle ei tainnu tulla edes 50 senttiä.

Kirstuhäkkyrä lensi jo roskiin, mutta rangosta oli visio.

Mulla kun odotti elokuinen kirppislöytö, sitä "älytöntä älynväläystä".

Häkki sai ripauksen mattamustaa maalia ja lintu lensi oksinensa pois.

Häkkiin muutti hullu, silmukoihinsa seonnut kutoja.

Häkki on nyt vaihteeksi olkkarin pöydällä, siirtynee myöhemmin hyllyyn.

Kivat varjot siitä muodostuu pöytäliinalle.