Ympärivuotiseksi

Tein kierrättäen tunnelmalyhdyn kakkosasunnolle. 

Sain viikko sitten ystävältäni tämmöisen puisen lyhtyraadon.

Miehen varastoista oikein muovisen näköinen jouluvalo,

sai luovuttaa sähköiset osansa.

Aiemmin löytämäni puulautanen vähän sahailtuna löysi paikkansa.

Mustaksi maalatun puisen servettirenkaan laitoin kynttilän tyveen.

Hioin lyhtyä kuluneen näköiseksi, jotta puu tuli paremmin esiin.

Vahasin mehiläisvahalla ja kiinnitin sähköosat.

Kahdesta romusta tuli mukavan mökkitunnelmainen 

ja ympäivuotiseen käyttöön sopiva valaisin.

Harmaantuminen

 Kuten aiemmassa keittiöpostauksessa mainitsin,

valkoinen väliovi, jossa vihreää ja keltaistakin, ei enää miellyttänyt.

Sitten tulin ostaneeksi facekirppikseltä sanamagneetteja

ja lähti visiot vauhdilla liikkeelle...

Kannoin oven ulos auringon paisteeseen ja hioin puhtaaksi.

Kuten huomaatte vauhdin, pitää ensin alottaa ja sitten vasta irrottaa kahva.

Kannoin oven takaisin sisälle ja maalasin 20 vuotta säilötyllä harmaalla.

Ammoin valittu harmaan sävy sopi täydellisesti keittiön nyky väreihin.

Koska en halunnut tyytyä magneettimaaliin, vaan pyrin käyttämään,

mitä ikinä varastoista löytyy, törmäsin liiterissä pyöreään peltiin.

Pelti on ollut aikoinaan mummolla kesäpaikan sadevesiastian kantena.

Kallisarvoinen muisto esine siis.

No mummo vainaa tykkäis, kun tyttärentytär osaa käyttää kaiken uusiks.

Vähän oioin vasaralla vuosien saatossa tulleita lommoja.

Porasin 8 reikää ja kiinnitin verhoilunauloilla.

Siinäpä saa nuoriso nyt runoilla, on ainakin paljon sanoja.

Kun kyllästyy sanoihin, voi tuohon kiinnittää ties mitä muuta magneeteilla.

Oletan että oveen päätyy muutakin peltistä, kunhan vastaan tulee...

Muutama sananen viikonvaihteeksi :)

Eilistä ja entistä

Yksi eilen löydetty puukippo muutti jo muotoaan.

Sahasin siitä pätkän pois ja yhdistin kynttilän jalkaan.

Sitten hiontaa ja suhaus vaaleanpunaista maalia.

Taas hiontaa ja mustaa puuvahaa pintaan.

Näin valmistui toinen monivärinen puupikari olkkariin.

Maljakko ja muuta

Käväsin tänään paikallisessa kierrätyksessä.
Taitaa olla työttömien ylläpitämä ja auki vain harvakseltaan.

Eniten siellä on sänkyä ja lastulevykaappia, mutta jotain löysin.

Savunharmaan/ruskea, no sinnepäin värisen maljakon.

Tästä tulee muistoja, jossain olen tälläista katsellut.

Sopii tyyliltään ja väriltään just meän keittiöön.

(tiskaamatta, lämmintä vettä on vasta kun laitan pannuun tulet)

Kasa materiaalia tuleviin tuunauksiin.

Veitsenterällä

Romusta muka muinainen teräase.

Romuläjästä löytynyt ruosteinen veitsen/puukon terä.

Muoto kiehtoi ja houkutti kokeilemaan miltä näyttäisi kahvalla.

Varastosta otin jonkun tumman puupalikan.

Sahailin ensin ja liimasin, sitten viilaten ja hioen muotoilin loput.

Kahva on pintakäsitelty mehiläisvahalla.

Tarkoitus siis oli, että veitsi näyttäisi mukamas vanhalta, 

joten en alkanut terää kauheasti killottelemaan.
Koska kyseessä on lähinnä koriste-esine, en terottanut teräväksi.

Vielä kun joskus tulis vastaan jotain, mistä vois miekan tehdä...

Pramea pannu

Sain ilmaiseksi kirpputorilta korvansa pudottaneen pannun.

Senverta komea esine, että pyörittelin käsissäni, mitäpä tuosta tulis...

Parin päivän kuluttua visio yks kaks putkahtikin.

Kaivoin varastosta jättimäisen, rumasti pesästä hapettuneen lusikan.

Vääntelin lusikanvarren kahvan muotoon ja voimapihdeillä poikki.

Työnsin muotoillun lusikanvarren alkuperäisen kahvan reikään.

Lisäsin rusetin peittämään liitoskohdan ja vähän bling blingiä.

Nyt meillä on kylän komein tuhkis ja vielä saranoidulla kannella.

(talvella tupakan voi sammuttaa lumeen ja laittaa sitten astiaan,

kesällä laitan puolilleen vettä, ettei jää tulipalon vaaraa)

Täällä ihmisillä on tuhkiksina suolakurkku- ym. lasipurkkeja.

Omalle pihalle en moisia ole huolinut, keksinyt aina jotain sievempää.

Mutta näin prameaa tuhkista ei meillä ole kyllä ennen ollut.

Eikä tämä ihanuus maksanut kuin tekemisen vaivan.

Taidanpa kesällä koota pikkupöydälle asetelman tuon ympärille.

Syttyjä

Tein sitten minäkin sytykkeitä, mutta ei mitään ruusuja.

Nämä on tarkoitettu ulkokäyttöön, vaikka hempeitä ovatkin.

Itelleni uskollisena, pysyin mieleisessä värissä ja muodossa.

Materiaalina liotettua ja muussattua hedelmäkennoa.
Sauvasekottimella surautin tasaiseksi.

Jouduin kauan keräilemään, ennenkuin sain tarpeeksi materiaalia.

Kun ei noita kaupassa ollut tarjolla, kuin yksi silloin tällöin.

Piparimuottiin sitten laitoin tuota massaa.

Vanerista sahatulla sydämellä napakka prässäys.

Alla yhdestä projektista jäänyt maitosiivilän sihtiosa.

Melkoinen kasa sydämiä tuli neljästä omppujen aluspahvista.

Vaaleita kynttilänjämiä sulatin vesihauteessa.

Siinä uitin nuo sydämet, grillipihtejä avuksi käyttäen.

Tein erilaisia kokeiluja, kastanko kerran vai kaksi.

Yksi kunnon uitto, osoittautui parhaaksi tarkoitukseen.

Hyvällä liekillä ja kauan näkyi palavan ulkonakin.

Hyvin syttyi steariinisesta reunasta, mutta tarvittaessa

voi murtaa sydämen ja sytyttää rosoiselta paperipinnalta.

Kun on kunnon steariinipinta, ei ime repun pohjalla kosteutta.

Kyllä nyt kelpaa viritellä tulia paljaan taivaan alla, 

oli sitten pilkillä, moottorikelkkailemassa, mönkkäröimässä

tai muuten vain tulilla ruokaa laittamassa.

Tohtiikohan isäntä syksyllä moisia ottaa hirvimetsälle :)