152 cm punkkia

Pelastin kirppiskasasta vanhemman tyttären hylkäämät farkut.

Eilen leikkelin housut palasiksi ja ratkoin tarpeelliset osat irti.
Koska housut oli kokoa 152 cm, kangas piti käyttää varsin tarkasti.

Ompelin housunpalasista itselleni uuden käsiveskan.

Takataskut käytetty, molemmat, eripuolille laukkua, merkinkin hyödynsin.

Roikkuvat killukkeet on samalta tyttäreltä saatu.

Vähän siksaknauhaa varastosta koristeeksi saumoihin ja reunaan.

Laukun suuaukkoon, sisäpuolelle, kiinnitin isot ommeltavat nepparit.

Sisäpuoli vuorattu punaisella lakanakankaalla, jossa yksi tasku myös.

Laukun toinen puoli taskuineen.

Olkahihna on tehty kahdesta lahkeen puoliskosta,

Lahkeet käytetty koko mitalta, lahkeensuineen, pituussäätö vapaasti soljella.

Pienistä jääneistä paloista kolikkokukkaro, housujen vetskari hyödyntäen.

Viimeisistä paloista, etupuolen yläosista, niistä tuli selviytymispakkaus.

Kolme taskua ulkopuolella ja sisäosa yhtä lokeroa.

Mahtuu kaikki tarpeelliset, sakset, pihdit, laastarit, ibumaxit, vara-avaimet jne.

Sulkumekanismina tyyliin sopivasti, hakaneula.

Ai että tykkään lopputuloksesta, just mun näköinen käsiveska.

En osaa ollenkaan kuvitella itelleni sellaista "aikuismaista" tyylilaukkua.

Luotuja kulkemaan

Pidemmille metsäreissulle varustautumista..

Tämä keitin kattiloineen, pannuineen on erään sukulaisen jäämistöä.

Hänen rinkassaan monen monet lapinreissut kiertänyt retkisetti.

Sain sen, käytännöllisenä muistona, silloin kun itse Lappiin muutin.

Tässä on niin paljon astoita, ettei ihan päiväreissulla tarvitse,

joten kulkee aina Gemsussa (pakettiautossa) mukana.

Auto toimii meillä ajoittan liikkuvana yksiönä, esim hirvestyksen aikaan.

Koska en halua kippojen kilisevän ja kolisevan lommoille.

Ompelin napakan ja topatun kuljetuspakkauksen kierrättäen.

Maastokankaat on saatuja paloja, toppauksena vanhaa vilttiä,

vetoketju on poistoon päätyneen sohvan tyynyistä talteen ratkottu.

Tämä on ommeltu niin, että kestää pakata astiat lämpöisinäkin.

Ja jos tarvetta vain kahvipannulle, ei tarvitse kaivaa kaikkia ulos.

Aah autoni mun

Kevät, aurinko, kevät, sula tie, kevät, rokki soi.

Dartti käyntiin ja kruisailemaan...

Autohullulla naisella, on autohullut tuunauksetkin.

Tein meidän talon nurkalle asiaankuuluvan numero/nimikyltin.

No mistäpä muusta, kuin puhki ruostuneesta jerrykannusta.

Näytöltä piirtelin kirjaimet, kalkkeerilla siirsin ja maalitussilla piirsin.

Hankala alusta, kaikkinen noine kanttauksineen, tuo kannu.

Jerrykannu nurkista ja tussikin vuosien takaa, ilmainen projekti siis.

Aisaamisen aie

Sanoin aikaa sitten veljelleni, jos törmää romukasoissa kuorimarautoihin, 

mulle vois muutaman pelastaa, koska uudet maksaa paljon.

Tämmöisen sitten viime kesänä sain, taisi olla toinenkin.

Vääntynyt, ruostunut, kuivuneiden pihakakerrosten kuorruttama.

Mutta mikä tärkeintä, ei loppuun teroitettu.

Rapsuttelin pihkaa, hioin ruostetta, oioin laippoja, viilailin terää.

Sitten 10 vuotta vanhan Miranolin lopulla maalasin.

Vielä käyn naapurin vanhalta isännältä kysymässä lisää teroitus ohjeita.

Sulaisi nyt lumet, pääsisi puunkaato puuhiin ja mäntyjä aisaamaan...

Vanhassa vara parempi

Käytiin pääsiäisenä miehen vanhempien luona kyläilemässä.

Pois lähtiessä huomasin, että appiukko oli katkaissut vasarastaan varren.

No mie näppäränä naisena kysyin, josko korjaisin sen hälle.

Näyttää olevan vasaraosa ihan kotimaista työtä vuosien takaa.

Varresta en tiedä oliko alkuperäinen, niittinä kun toimi rautanaula.

Purin metallivahvikkeet irti ja oioin ne, kaivoin katkenneen jämän pois.

Etsin varastoista sopivan puun pätkän ja tein uuden varren.

Uusi varsi on lämpökäsiteltyä koivua, komea on väri vahattuna.

Koska vanhassa varressa oli kynällä nimikointi, kolvilla tein tähänkin.

Näin sai tämäkin vasara jatkoaikaa, hyvin tuolla taas naputtelee...

Mönkkärikeittiö

Otetaan yksi lommoinen ja ruosteinen peltisalkku.

Jonkin kojeen salkku lienee, veli pelastanut sen mulle metalliromusta.

Sahaillaan ohuesta pinnoitetusta vanerista pohja ja väliseinät.

Maalataan kaapista löytyneellä iänvanhalla Miranolilla.

Lisätään perittyjä ja kirpparilta kaivettuja retkikeittovehkeitä.

Veistellään koivusta kapusta, ostetaan uusi Sinolipullo.

Mukana kulkee myös yksi pieni pyyhe, se estää tavaroita kolisemasta 

kantta vasten, käy pannulapusta, pöytäliinasta, pyyhkeestä...

Salkku on noin 40 x 30 cm ja kymmenisen senttiä korkea.

Tuo tulee mönkkijän etumaiselle tavaratelineelle liinoilla kiinni.

Näin meillä on näppärä retkikeittiö, joka ei aina vaadi avotulen tekoa.

Jotain lisäillään vielä kakkoskämpiltä ja osahan kulkee aina repussa.

Kevät hangille, ulos maastoon, alle auringon, pääsiäisen viettoon...

Purettua persiin alle

Lankalaatikon siivousta virkkaamalla.

Mulla oli ainakin yhdestä miesten villapaidasta, parista slipoverista 

ja ties mistä muualta purettuja lankoja varastokomerossa.

Osaa säilötty jo ainakin pari vuosikymmentä.

Virkkasin niistä istuinalustoja tuossa pihalaavulla käytettäväksi.

Kolminkertaisella langalla ja kutosen koukulla tein, että tuli paksuja.

Yhteen saattais vielä riittää lankaa, jos lisää vähän penkois...

Tuo valkoinen on siis isosta villapaidasta, enää 1 kerä seitsemästä jäljellä,

sekä ihanan paljon sekalaisia purkukeriä hupeni raitoihin.
Nyt ei pyllyt palellu pakkasillakaan.