Rankoja

Se on taas luurankojen aika.

Mulla oli nippu 50 sentillä kirpparilta löytyneitä luurankoja.

Neljä liimasin kuumaliimalla lyhtyyn, helppo sitten poistaakkin.
Lyhty on ammoinen roskislöytö.

Korvissa kalisee

Kaksi leikkelin saksilla palasiksi ja askartelin korvakoruiksi.

Mulla on sen verran korvissa reikiä, että mahtuu nuo kaikki kerralla.

Hengiltä hörppinyt.

Viime syksynähän häkkiin päätyi silmukoihinsa seonnut.

Nyt kasasin kaikki talosta löytyneet minipullot ja -tuopit häkkiin.

Eipä ollut kallis tämän juhlakauden teema, alle eurolla selvittiin.

Löysin auton

...oranssin ja seitsemän sentin mittaisen.

Olen kuin pieni lapsi reimuissaan eilisestä roskislöydöstä :)

Kauniisti kulunut Matchboxin Ford Transit vuodelta -77.

Laitakin on valmiiksi alhaalla, helppo lastata.

Tuo on niin suloinen ja ompa mukana nostalgiaakin.

Tulee mieleen lapsuus ja isän vanha pakettiauto, joka oli Transit.

(muistan vieläkin sakot jotka sai, kun meitä oli liikaa kyydissä)

Hui, sehän ajaa yli... havunneulasten.

Saanko vähän leikkiä...sitten vien kiltisti hyllyyn.

Pipot päihin

Lisää pipoja toistaen jo hyväksi havaittua tapaa...

Ensin näistä tein punamustan itselleni.

Tytär kokeili ja halusi samanlaisen pinkkimustana.

Miehelle työpipo lopuista langoista, värit samat kuin työvaatteissa.

Silmukkamäärät, puikon koot ja lankatiedot samat kuin aiemmin.
Kerroksia ennen kavennuksia nelisenkymmentä.

Raidat: 1 pun 4 musta, 2 pun 3 musta, 3 pun 2 musta, 4 pun 1 musta.

Tykästyin tuohon raidoitukseen ja niin tytärkin.

Tältä näyttää tytär pihalla pipo päässään.

Pipotehtailuun ostin kaikkiaan 450 grammaa, eli 9 kerää lankaa.

Ensin ostin tarjouksesta 5 kerää ja kahdesti kaksi kerää lisää.
Viiteen pipoon niistä riitti, yhteen pidempään ja neljään lyhyempään.

Niin tarkkaan sain langat käytettyä, että taisi 20 grammaa jäädä pätkiä.

Nyt saa pipojen tekeminen hetkeksi jäädä, eiköhän jo riitä.

Aikaa sitten

Isän kuolemasta tuli viime viikolla 18 vuotta, joten muistelua.

Varastoistani löytyy monenmoisia käsityötarvikkeita.

Suutarintöihinkin tarvittavia melkoinen määrä.

Isän 80-luvulla tekemät lestit, hänen ja äitini jalkojen mukaan.

Teki silloin noilla useamman kenkäparinkin.

Minäkin yhden parin supikkaita sain tuolloin aikaiseksi, 

tuolla ne on kaapissa hyvässä säilössä, monen laatikon takana.

Omat suutarin työkaluni niiltä ajoilta.

Ei ole paljoa tullut noitakaan viime vuosina käytettyä,

naskalia sentään silloin tällöin.

Lopettaneesta antiikkiliikkestä muinoin halvalla pelastamani lestit.

Muistaakseni 13 paria, 29-43 kokoisia.

Vielä olis suutarinompelukone, jota en osaa käyttää ja muita juttuja.

Koskakohan saisi aikaiseksi kokeilla kengänteon sujumista...

Kummalliset kaverukset

Ajankohtaan sopiva asetelma olkkarin hyllyssä.

Dyykattu pieni kanneton kahvipannu.

No sehän putkahti sitten: Idea!

Saadut kellotaulun aihio ja lampunjalka varastosta.

Hiomista, liimausta, maalausta, asettelua.

No nyt nämä kaverukset sai kaffepöydän ja -pannun.

Toivottavasti jossain tulee vastaan sopivat mukit tai aihiot niihin.

(luuranko on matkamuisto Tietomaasta ja puu-ukko tontuksi tuunattu)

Saattaa noilla mennä pyhäinpäivä ja joulukin kahvia ootellessa.

Raidoilla

Jos edellinen pipo hehkui kirkasta huomioväriä,

on tämä seuraava aikaansaannos paljon harmaampi.

Kun kerran sain kokeilemalla haettua, nuo oikeat silmukkamäärät,

niin jatketaan puikkojen heiluttelua, niin kauan kun tarvetta on.

Nyt vuorossa siistimpi pipo miehelle, ihmisten ilmoilla liikkumiseen.

Pipo käy myös kaveriksi viime syksynä tekemilleni lapasille.

Tässä ei ollut tarvetta kaksinkertaiselle, käännetylle reunalle.

Silmukkamäärät, puikot ja langat  samat kuin eilisessä,
mutta lankaa meni noin 80 grammaa.

Niin mukavan pehmeiltä ja lämpöisiltä tuntuvat nuo pipot, 

että ainakin itelle teen, kun mustaa jäi ja pyyteli tytärkin itselleen...

Huomioväriä

Olin luvannut kutoa miehelle uuden metsästyspipon.

Olemassa olevalla, kun tarkenee vain alkusyksyn keleissä.

Jonkin aikaa sai haeskella oikean väristä lankaa.

Hirvimetsällä kun pitää olla 2/3 yläkropasta oranssia.

Ruotsin puolelta löytyi lopulta riittävän kirkasta oranssia.

Lanka on Järbo Garn Luva, 70 % akryyliä ja 30% villaa.

Vyöte suositteli kutosen puikoja, mutta käytin nelipuolikkaita.

Tarkoitus oli ja sellainen tulikin, eli pakkaskeleilläkin riittävä pipo.

Yhden illan sain haeskella sopivaa silmukkamäärää.

Kavennustakin sai mietti jokusen tovin.

Tykkään kutoa, sen vähän mitä kudon ja osaan, ilman ohjeita.

Taitaa olla vuosi siitä, kun olen viimeksi puikkoihin kajonnut.

Tekniset tiedot:

5 vanhaa sukkapuikkoa koossa 4,5.

96 silmukkaa, eli 24 silmukkaa per puikko.

Yksi oikein, yksi nurin, neulottu koko pipo.

Kerrosmäärä, sopiva, kokeiltu, ei laskettu.

Kavennukset, kaks yhteen alussa ja lopussa, kuten näkyy.

Järbo Garn Luva lankaa meni noin 110 grammaa.

Mies tykkäsi, riittävän näkyvä sekä lämmin ja mukava päässä.
Mie tykkään, ei mies palele, eikä tule hirvenä ammutuksi.

Ostin samalla useamman kerän, vähän eri värejä tuota lankaa,

 jos samoilla silmukkamäärillä, vähän muokkaillen, tekisi vielä pari...