Himmeesti valoa

Taistelua pimeyttä vastaan himmeästi hohtavilla valoilla.

Viime viikon Rovaniemen reissulla ostin yhden ledisarjan.

Värinä lila ja hintaa oli vitosen verran.

Jo aiemmin viininpunaiseksi pihalle maalaamaani romulyhty,

sai vähän matta mustaa maalia, enimpiä kolhuja peittämään. 

Lyhtyyn tungin valojen lisäksi joutavaksi jääneitä joulupalloja.

Keraaminen kukkanen on kirpparilta 10 sentillä.

Aiemmin askartelemani rautalanka sydämet, 

pullea ja litteä, saivat suhauksen vaaleanpunaista 

ja pääsivät hyllynkannakkeisiin roikkumaan.

Saattaapi joutavia joulupalloja päätyä lisääkin eteisen kaapin päälle,

 vaikka joissain kipoissa, sillä pinkkejä ja liloja löytyy.

Joskus voi tarvita

Eli jotain jota saattaa joskus tarvita ja jotain jota tarvitsisin heti.

Olen 25 vuotta sitten, eräästä purkutalosta pelastanut tällaiset.

Suutarintöihin, kengänpohjien naputteluunhan nämä on tarkoitettu.

Tarvinnut en näitä vielä ole, mutta voihan sitä joskus...

Työhuoneella ei tapahdu mitään, vaikka haluaisin, hiomakone hajosi.

Tai eihän siitä mennyt kuin yksi pieni, mutta olennainen hihna poikki.

Vaikea on kuitenkin löytää ehjä tilalle, senverran spesiaaliosa.

Tiedä mistä asti joutuu tilaamaan ja kauanko pitää odotella.

Toivotaan että löytyy, muuten joudun hankkimaan uuden koneen.

Odottelu ei ole sitten ollenkaan mun laji, 

hermostun jos en pääse totetuttamaan itseäni.

Paljasta pintaa

Joutilasta romua uuteen muotoon.

Ostin kirpparilta nipun sydänpiparimuotteja yhteen projektiin.

Olivat tällaisessa rasiassa, joka jäi sitten ylimääräiseksi.

Kuten olette varmasti huomanneet, en pidä valkoisesta,

eikä rasia paksuine maalipintoineen mennyt edes kunnolla kiinni.

Heitin rasian pannuun hiillokselle ja maali oli historiaa.

Peltipuhtaana ja vähän punaista väriä saaneena kelpaa taas.
Väri on huonosti sekoitettua, pensselillä tuputettua akryylimaalia.

Lintuhäkin muuntumisesta vankilaksi, oli jäljellä rautaisia lehdyköitä,
kun vapauteen päässyt lintukin muutti eteiseen lautasen reunalle.
Lehdet olivat kauniin muotoiset, joten keksin niillekkin käyttöä.

Poistin lehdistä maalit ja messinkiharjalla hivenen kiillotin.
Väänsin varret silmukoille, kera puuhelmien, sain tehtyä korvikset.

Puhdas metallipinta, karun kirjavine pintoineen, on mun mieleen :)

No onkos tullut kesä

Ei ole, mutta kesävierailta jääneet olutölkit on hyödynnetty.

Eli joulukorttien askartelua kierrättäen.

Pantittomia naapurimaan tölkkejä tiskailin.

Ensin leikkasin saksilla tölkeistä päädyt pois, sitten oioin vähän.

(huonot sakset työhuoneelta, joilla leikkelen santapaperia)

Sydämet piirtelin kuivuneella kuulakärkikynällä.
Hiirimatto oli hyvä piirtelyalustana ja sopivasti käden ulottuvilla.

Kun sydämet oli leikattu, kuvioin etikettipuolelta samalla kynällä.

Piirtelin palloja, kiemuroita, tähtiä, sydämiä...

Leikkasin kuviosaksilla tapettikirjasta vähän korttia pienempiä paloja.

Liimasin tapetit, kiinnitin kaksipuolisella teipillä sydämet.

Kortit on taitettavia, joten toivotukset kirjoitan sisäpuolelle.

Kyllä tuossa vaan tovi vierähti, vaikka simppeliltä näyttääkin.

Ite tykkään, ei hömpötyksiä, ei hörhelöitä, ei tonttuja, ei enkeleitä.

Kyllä metallia ja sydämiä, ihan on mun tekemän näköiset.

Tasakattoinen talli

Löysin kesällä metallinkeräysastian vierestä ruosteisen öljypurkin.

 Aikansa purkki odotteli ideaa varastossa.

Sitten aloin leikkelemään peltiä ja sahaamaan vaneria.

Lisäksi tarvittiin lampunsuojasta reunanauha ja ralliruututeippiä.

Näin valmistui tasakattoinen kolmen auton talli.

Reunanauhaa täytyy vielä korjailla, kunhan asettuu ensin muotoonsa.

Siellä se nyt on purtilo purtiloiden joukossa, olohuoneen hyllyssä.

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Meillä on yhdessä, vähemmän kuvailemassani paikassa, 

aitoa 70-luvun lopun tunnelmaa, nimittäin vessassa.

Remonttiakin tehdään vasta joskus, kun neitoset maailmalla.

Ei pärjää neljä ihmistä ilman wc:tä, ainakaan talvella.

Tässä siis ihanaa värimaailmaa ja kuosia vessan seinällä.

En ole varma inhoanko tuota totaalisesti, vai oisko kivan omituista.

Vessan hyllyt ja peilinkehykset on keltaisella puuvahalla käsiteltyjä,

askaroin sitten omituisen taulunkin samoihin väreihin.

Kehys on joku vanha, jota hioin, maalasin, hioin, maalasin, hioin.

Pohjalle laitoin tapettia ja sitten askartelin flower loomilla perhosia.

Kaksi kieputusta piikkien ympäri keltaisella paperinarulla.

Mustasta parilla hevosenhäntä solmulla vartalo ja tuntosarvet.

Vasaralla napputin solmuja matalammiksi liimauksen jälkeen.
Tapetti saadusta mallikirjasta, paperinarut joskus halvalla kirpparilta.

Tuo kummallisuus on sopivasti sopimaton tuolle kummalliselle seinälle.

Vinksin vonksin

Lisää pätkillä kirjontaa, vuorossa kaitaliina.

Mulla oli just sopiva, halvalla kirpparilta pelastettu musta kankaan pala.

Olohuone kaipasi yhtä kaitaliinaa lisää, joten tekemään sitä.
Erottuu askartelemani moottoripyöräilevät siskoksetkin nyt paremmin.
Kanttasin liinan ensin, sitten kirjomaan edellisen postauksen pätkillä.

Pistoille en nimeä tiedä, kehittelin nuo työtä tehdessä.

Ei liian säännöllistä, sopivasti vinksin vonksin.
Muttei liian työlästäkään, eikä laskeskelua, onnistui huonossa valossa tehdä.

Ompa melkoisen keljua koittaa kirjoa mustalle pohjalle,
hämärässä olohuoneessa telkkaria katellen, kun ei meinaa nähdä.

Jos pistoja tarkemmin katselisi, varmasti löytyisi virheitä.