Ministudio

Eilinen idea nukkekotitavaran kuvausalustasta jatkoi kulkuaan.

Kasvaen lopulta näppäräksi ministudioksi.

Tein myös toisen osan, johon saan kiinnitettyä aiemmin tehdyn.

Nyt on sekä lattia että seinä ja 15 senttinen luuranko mittana.

Tai toisinpäin koottuna, ilman luurankoa.

Neutraalina OsmoColorin harmaana, että esineet erottuvat.

Ei vie paljon säilytystilaa, 20 x 22 cm ja paksuus nipussa noin 1 cm.

Materiaalin 4 mm vaneria ja halki sahattu pieni riman pätkä.

Reiät tein, jotta saan seinälle roikkumaan.

Hyvin erottuu 60-luvun tyylisen yöpöydän pienuus ja malli.

Onneksi olin liimannut luurangon vain kontaktiliimalla,

sillä jouduin irrottamaan sen ja liimaamaan lähemmäs reunaa.

Kuvakaveri

Olen väännellyt rautalangasta pieniä nukkekotijuttuja.

Niitä riittäisi ihan myytäväksikin asti, joten mietin kuvaamista.

Tein vanerista kuvausalustan, koko 20 x 20 cm, harmaa puuvaha.

Liimasin mittasuhdetta antamaan noin 15 cm korkean luurangon.

Luuranko on joku halpa halloweenikoriste kirpparilta.

Voin laittaa myös millimetripaperia, löysin varastosta ison lehtiön.
(lehtiö on muinaisjäänne 25 vuoden takaisista tekstausharjoituksista)

Muutamia viime päivien rautalankaisia kokeiluja kuvattuna.

Ilmeneeköhän kokotiedot nyt riittävän hyvin...

Käsityörasia

Olen päivystänyt lomatuuraajana kaverini kirppispuodissa.

Piti keksiä mukana kulkeva pieni ja helposti keskeytettävä käsityö.

Rautalankaa ja pihtejä peltisessä piparipurkissa.

Näppärästi kulkee mukana ja pysyvät tallessa kannen alla.

Tänään väänsin pieniä pannunalusia ja testailin uusia juttuja.

Melkoiset leuat

Lisää kummallisuuksia kaapin kätköistä.

Tämä puristin on ollut minulla kauan, 

muistelisin olevan vaarin peruja.

Vaikkei pituutta ole paljon, 

jämeryyttä ja painoa löytyy.

Ainoat löytämäni merkinnät ovat varsin epäselviä.

Numeroilla

Tein taas uuden kierrätyskorun, tällä kertaa ranteeseen.

Jostain pilipali numerolukosta talteen irroitetut rinkulat.

Purettuja punaisia puuhelmiä, uutta on vain puuvillanyöri.

(kuvassa oli tarkoitus näkyä numero 225, ei ihan onnistunut)

Niin on taas mun näköinen, sopivan romuinen koru ranteessa.

Ranteesta pois otettuna, käy myös stressilelusta, 

voi ajankuluksi pyöritellä erilaisia numerosarjoja.

Kellarista

Olen penkonut nurkista turhia tavaroita kirpparille vietäväksi.

Löydän samalla vanhoja löytöjä uudelleen, jo unohtamiani.

Kellarissa piileskeli useamman vuoden takainen kirppislöytöni.

Tummanpunaiset kannu, sokerikko ja kaksi kuppia tasseineen.

Kupittaa ja made in finland näkyy lukevan pohjissa.

Muutaman eurolla nuo sain ja olivat koristeena olkkarin hyllyssä.

Jossain vaiheessa pakkasin pois ja kannoin talteen kellariin.

Väri on upea. Nythän nuo sopii täydellisesti keittiön avohyllyyn.

Ihmellinen esine

Sarjassamme kummallisia kapineita.

Varastoa myllätessä löysin tämän omituisen puristimen. 

Pesin härvelin puhtaaksi, messinkiä näyttää olevan.

Iso ei ole, vain noin kymmenen sentin mittainen.

En edes tiedä mikä tämä on, mutta kiehtoo minua silti.