Ei enää ruosteenvihreä

Sain syksyllä ystävältäni paljon kokeneen kattolampun.

Lamppua pestessässä lähti jo paljon hilseilevää maalia.

Poistin maaleja ja ruosteita lisää hiomapaperilla hinkaten. 

En ollut uskollinen alkuperäiselle väritykselle tai aikakaudelle.

Spraymaalasin varjostimen vaaleanpunaiseksi ja johdotin uudelleen.

On se äitelän hempeä. Mutta väri sopii hyvin kaareviin muotoihin.

Ja vierashuoneen katossa se sopii hyvin tapettien väreihin.

Pienin pistoin

Pieniä kirjontatöitä nukkekotiin.

Tein kaksi askarteluhuopaista sohvatyynyä.

Kukat ja lehdet kirjottu pääosin linnunsilmäpistoilla. 

Kokosin myös käsin. Reunoja kierää ruskeat ja vihreät tikit.

Olohuoneessa television ääressä tein, ei hyvä idea, liian hämärää.

Pitäisi tehdä paremmassa valossa, tulisi vähän tasaisempaa jälkeä.

Lempiväriäni

Eli taas kerran punaisia puuhia.

 

Keittiöön (ja olohuoneeseen) käypänen kaitaliina viltin palasesta.

Kaitale oli jäänteitä aiemmista projekteista.

Pyöritin palaa muutamasti pesukoneessa lisää huovuttaakseni.

Pykäpistoilla huolittelin reunat ja vähän koitin silittääkkin. 

Käy sekä keittiön mustalle pöydälle, että olkkarin harmaalle pöydälle.

Emaloitu kynttilänjalka, valurautaa, made in Rosenlew, joskus kirpparilta.

Pieni kippo hammas/coctailtikuille jonkun matkamuistosta.

Tämännäköisestä ilmaisesta puukiposta lähdin liikkeelle.

Lakat pois, katkennut sanka pois ja suhaus punaista.

Naimisiin mennessä tyttäreltä saatuja kankaisia ruusunterälehtiä.

Odottivat kaapissa aika kauan paikkaansa, kunnes välähti.

Syömäpuikon avulla sain terälehdet ujutettua vanhoihin pulloihin. 

Pullot olohuoneen piirongin päällä, kahdessa koristehiekkaa.

Ukuli

Tytär vaihtoi tupakeittiöön uudet verhot.

Kaipasi sitten samoja värejä muuallekkin sisustukseen.

Otetaan seinältä kehys, jossa tylsä kuva ja ruvetaan visioimaan.

Pöllö sen olla pitää, suloisia ja kun pöytäliinassakin on niitä.

Luonnostelin, samalla suunnitellen ja piirsin pahville kaavat.

Yhdessä sitten leikkelimme osat ja liimalla kokosimme.

Tausta, sekä valkeat ja ruskeat osat ovat tapettikirjasta.

Turkoosi on askartelupaperia, kun ei tapeteista väriä löytynyt.

Näin syntyi sydämellinen pöllö, 15 sydäntä, jos siivetkin lasketaan.

Kiemuroin

Kaappien tyhjentely turhasta ommellen jatkuu.

Napakampi kangaskassi tyttärelle ommeltu.

Materiaaleina tarpeettomaksi jääneet kaitaliina ja vyö.

Sekä pätkä koristenauhaa, jota en lopulta edes käyttänyt.

Hetki mittailua ja mietintää.
Leikkasin kaitaliinan viiteen palaan, jotta siitä sai kassin.

Ompelin palat yhteen ja tein vyöstä kantolenkit.

Kirjoin kylkeen ketjupistoilla omasuunnitteleman kuvion.

Siinä voi nähdä joko pupun, pöllön, oravan, kissan tai...

Vähän oli kelju alusta kirjoa, sen verran epätasainen.

Lakat läks

Vierashuoneeksi muuttuvan lastenhuoneen sisustelua.

Facen paikallisryhmästä löytynyt pieni puinen laatikosto. 

Kauppamatkan varrella ja lähti mukaan viidellä eurolla.

Ylin vedinkin on laatikossa tallessa.

Purin kalusteen osiin ja hioin kaikki ulkopinnat lakattomiksi.

Käsittelin pinnan valkoisella puuvahalla ja kokosin uudelleen.

Ohensin puuvahaa aika paljon, oli jo melkein kuivunut purkkiin.

Nyt laatikosto menee yöpöydäksi vierashuoneeseen.

Huoneessa on entuudestaan muitakin valkeita kalusteita.

Olen suomalainen

Siivoaminen ommellen on hidasta, mutta motivoivaa.

Sekä sopivaa pakkaspäivien puuhaa, päivän kovin lukema -37.

Nanson jo muotonsa menettänyt toppi. 

Mutta värit ja matkailumerkkien kuvat innostivat.

Syntyi tyttären siniseen autoon sopiva tyyny.

Topin takakappale ja helmakin hyödynnetty.
Tyynyn sulkeminen tapahtuu kolmella rengasnepparilla.

Blogini täyttää tänään viisi vuotta.

Koitan tässä kevään mittaan kehitellä jotain arvontaa.

Kuudes vuosi lähteköön käyntiin...

Ja tyynyyn viitaten, olen suomalainen, olen kolarilainen.

Tammikuun alussa tuli täyteen 10 vuotta kolarilaisena.

Ja tulkoon niitäkin vuosia vielä monta lisää...