Väritetty

Haalistuneiden pihakoristeiden värien kirkastusta maalaten.

 Nyt on sammakot pirtsakan vihreitä, mutta ei viherrä nurmi vieläkään.

Humala jo yrittää ylöspäin, piti hetkeksi sitoa, että löytää tukiketjunsa.

Sammakot poloiset olivat lähes harmaita vanhuksia.

Ylempi muovinen, on jo 15 vuoden takaa ja jalkakin liimattu.

Kohta olisi valurautainen lähtenyt ruostuttamaan nurkkalautaa.

En irrottanut ruuvia kokonaan, tulipa samalla vihreä siitäkin.

Haalistuneita peltikukkia ja perhonen.

Harjasin enimmät irtoavat pois ja suihkin uusiin väreihin.

Yksityiskohdat akryylimaaleilla, pysyy tai ei, korjaillaan sitten.

Siinä ne nyt tynnyrin puolikkaassa odottavat persiljan kasvua.

 

Keltainen maali olikin jo korkea aika käyttää pois, vuosikerta tavaraa.

Löytyy luonnostakin keltaista. Kullero kukkii jo Lapissakin.

Olen käynyt pihajuttuja läpi, heittänyt turhia pois ja entrannut huonoja.
Uutta en halua ostaa, mitä nyt muutaman multapussin ja kesäkukan.

Varvus

Ammoin ostettu varvassormukseni meni poikki.

Täällä ei sellaisia myydä, enkä ala tilaamaan, tehdään ite.

 

Kaivelin korulaatikosta joskus kirpparilta ostetun, 

ja liian pienenä käyttämättömäksi jääneen hopeisen sormuksen.
 (sormuksella ei isoa arvoa, ei vanha, eikä vuosi- tai valmistajaleimoja)

Sivuleikkureilla sormus poikki ja sopivaan kokoon.

Viilalla päät pyöreiksi ja hienolla hiomapaperilla loppusiloittelu. 

Taas on kummassakin jalassa, yhdessä varpaassa, hopeinen rinkula.

Pari varvassormusta olen tehnyt ennenkin, katkenneista sormuksista.

Maalaistyttö oon

Pihalla touhuilua auringon paisteessa.

 

Ekat kesäkukat laitettu, eli pieniä orvokkeja.

Maitorattaat ja iso tonkka edellisen talon peruja.

Pienempi tonkka kotoa ja ämpärit sieltä tuolta dyykattuja.

Nurmikko ei vielä viheriöi, pikkuruisen on pihalla vielä luntakin.

 

Kukkapenkkejä perattu jostakin kaiken valtaavasta tatarista.

Kauhea kaivaminen, juuret tunkee vaikka minne, mutta lähti.

Puurot ja vellit

...tai mitä milloinkin Unski haluaakaan sekoittaa.

Enpä sitten malttanut jättää pieniä risuja rauhaan tänäänkään.

Pitihän se kokeilla tehdä koivunoksista oikea varpuvispilä.
Varovasti oli sirot oksankärjet kuorittava, tai katkesi.

Karsiessa katsoin edelleen kaikkien pikkuisten kuusien latvat.

Löytyihän se lopulta aihio viisi sorkkaiseen härkkimeenkin.

Härkin

 Vesurin heiluttelun lomassa mahtui vähän askarteluakin.

Syntyi perinteinen härkin nukkekotiin.

Kelvollisen aihion löytäminen ei ollut helppoa, monta hylkäsin.

Tarpeeksi pientä männyn latvaa ei näkynyt, joten kuusesta tehty.

Varoen oli puukon kärjellä ja kynnellä kuorittava, ettei vain hajoa.

Rousk rousk

Nuukana naisena meidän rukiiset sipsitkin on jämiä.

Kun on ostanut uutta ruisleipää, tuppaa ne edelliset jäämään pussiin.

Leikkelen pussinpohja ruisleivät saksilla pieniksi ja jätän kuivumaan.

Näin pysyy tuoreessa leivässä ja suht terveellisissä sipseissä :)

 

Kuivuttuaan, jollei heti syö, voi palaset laittaa kannelliseen purkkiin.

Hyvää naposteltavaa, vähän voi kaapaista reunaan levitettäkin.

Kevät toi, kevät toi...

Keväisiä puuhasteluja pihamaalla.

Erinäisiä vihertäviä romuja samassa asetelmassa.

Viime kesänä dyykatussa pakissa nurmikolta kaivettua maahumalaa.

Tyhjentyneessä, maalatussa, litran maalipurkissa risukimppuja.

Rikkinäinen ristikkoavain, dyykattu pieni lava-auto. 

Kivet ovat kromimarmoria, maastoretkeltä, vanhalta kaivosalueelta.

Pöytä jo 15 vuotta seissyt ulkona, vanhaa laudetta ja ompelukoneen jalat.

Nippusiteet on oikein näppäriä risuisten kimppujen tekoon.

Puulämmittäjän kevät onkin muuten ihan tätä.

Sahausta, karsintaa, aisausta, katkomista, halkomista ja pinoamista.