Pienet punaiset kirjat

Nappasin kierrätyksestä roskiin menossa olevia runokirjoja. 

Tein itselleni korvakorut, joihin voin kirjoittaa ihan pieniä runoja.

 Valitsin sellaisia kirjoja, joissa mahdollisimman leveät marginaalit.

Sahasin kirjasta palasia, tekstejä vältellen, eli blankot sivut ja kannet.

Vähän pinnassa ollut kontaktimuovi liimoineen haittasi sahausta.

Mahdollisimman pienihampainen terä kiinni sahassa.
Pieniä kirjojahan olen sahaillut ennenkin, nukkekodin hyllyyn.

Raaputellen

Sain veljeltäni rapistuneen kynttilälyhdyn.

Ruostetta ja hilseileviä kuvioita.

Kuviot lähtivät ikkunakaapimella ja ruosteet teräsharjalla.

Sitten huolellinen pesu kuumalla vedellä, niin lähti steariinitkin.

 

Pintaan mattamustaa spraymaalia ja taas kelpaa käyttöön.

Rautaa Rajalle

Rautaa Rajalle jenkkiautotapahtuma Saariselällä takana.

Rautainen viikonloppu, mahtavassa seurassa kera komeiden autojen.

Matkan varrelle osui useampikin kirpputori ja löydötkin olivat rautaisia.

Valurautainen tuoli ja jonkun hitsausharjoitus maljakko,

sekä siniharmaa valurautainen ja emaloitu kasari.

 

Ruotsalaista laatutyötä, 5 €. Juuri tälläista olen kesän etsinytkin.

Menee ulkokäyttöön, avotulelle tai pihalla olevalle puuhellalle.

Nyt sujuu perunoiden ja muiden lisukkeiden kypsennys tai lämmitys.

Aiemmin lämmitimme perunoita ja muita lisukkeita folionyyteissä.

Nyt ei foliota enää tarvita, hidas haudutus ja hämmennyskin onnistuu.

 

Tämä Rautaa Rajalle oli yhdestoista, meidän molempien kymmenes.

Kummaltakin on jäänyt väliin sama vuosi 2007, ilmeni jälkeen päin

 Vuoden 2011 tapahtumassa, me kaksi autoharrastajaa löysimme toisemme.

Matkalla vuoden 2012 tapahtumaan poikkesimme maistraatissa.

 

Joskus kauan sitten kirpputorilta löytynyt autokravatti pinsseineen.

Kehystetyt

Keittiön seinälle askartelin uudet numerokyltit.

Kuluneet kehykset hankasin hiomapaperilla vieläkin kuluneemmiksi.

Vanerista sahasin ovaalit, jotka käsittelin Osmon mustalla puuvahalla.

Sitten netistä etsin sopivat numerot ja tein kontaktimuovista sabluunan.

Valkealla akryylivärillä tuputin numerot pohjiin, kuivuttuaan hioin vähän.

Ilmaiskorista bongatut kehykset olivat alunperin kiiltävät ja naarmuiset.

Kehyksellä korkeutta 26 ja leveyttä 20 senttiä, ettei ihan pienet.

Tuota numeroparia alkaa löytyä jo useammasta paikasta taloa.

Parin vuoden päästä, kun satasia miehen kanssa yhdessä juhlimme,

voisikin järjestä kisan, kuka vieraista löytää kaikki kutoset ja kasit.

18/8

 Halusin kokeilla kuinka taipuu ruostumatonta terästä oleva lusikka.

Yksinäinen Hackmanin jo valmiiksikin taittunut kahvilusikka. 

Poikki sivuleikkureilla, vääntelyä pihdeillä ja takomista vasaralla.

Sormusrautaa en omista, oli tyytyminen koivuiseen pyörökeppiin.

Lopuksi hioin vielä reunoja pyöreämmiksi ja kiillon pois pinnasta.

 

Ihan sormeen käypänen lopputulos. 

 

Hauskuutena sisäpuolen tekstit: Hackman Finland 18/8

Venttiilihatut

Tämän autoilevan naisen korvissa voi roikkua vaikka venttiilihatut.

Romutorilta ostin kaksi punaista, männän mallista venttiilihattua.

Sain tingittyä hintaa, olivat viimeiset ja yleensä halutaan se neljä.

Porasin hattuihin reiät, vääntelin ripustuslangat ja kiinnitin koukut.

Cruisailukorvikset tulevaan viikonloppuun ovat valmiit.

Lapsuuden lasia

Kun ikää tulee, huomaa bongaavansa muistoihin tallentuneita esineitä.

Kaikki eivät kiehdo, mutta aina jotain kivaa tarttuu kirppareilta matkaan.

 Kaksi Riihimäen lasin Jesper juomalasia. Maksoivat 0,30 € kpl.

Meillä oli kotona näitä 6 sarja, saiko isäni tai vaarini ne lahjaksi.

Tykkään, paksut ja tukevat, hyvät viskilaseina sekä muutenkin.

Kumelan violetti tupsluikkari snapsilasi. Hintaa oli 1,20 €.

Lapsosina ostimme veljeni kanssa äidille moisen ruskean lahjaksi.