Parrakas kaveri

Viime viikon kirppislöytöjä. Melko punaista, sanoisin.

Kaks finelin lautasta, pippuri ja suola sirottimet, lusikoita ja smurffi.

Lautaset kynttilöiden ja muiden alle, sirottimet maustehyllyyn koristeeksi. 

Pappasmurffi, sehän on paidaton ja turkoosi joulupukki :)

Muutamalta kirpparilta kokoelma koottu, hintaa yhteensä 6,40.

Mun näkemys jouluisesta asetelmasta :)

Kelpo kukaksi

Rikkinäisestä hanan tai venttiilin vääntimestä koriste.

Mattamustaa maalia, muutama helmi ja pätkä rautalankaa.

Tämä oli lähtötilanne, keskeltä rikki murtunut väännin.

Viilasin katkeamiskohdat tasaisiksi ja etsin sopivan helmen.

Sovitin helmeä ja viilasin lisää, helmi sopi painaen paikoilleen.

Jumittaa

Tuppaan olemaan liian levoton, vain televisiota katsomaan.

Pitää olla jotain tekemistä, jotta malttaa jumittua paikoilleen.

No ostin telkkarin ääressä tehtäväksi kirpparilta kanavatyön.

Vitosen maksoi lankoineen ja kokoakin on, ettei ihan heti valmis.

Värit ei ole mun, ei niin ollenkaan, mutta eiköhän tuo kakkoskotiin kävisi.

Varsin jumittavaa puuhaa, ei ehdi edes tv:n tekstejä lukea, kun katse työssä.

 Hämärässä olohuoneessa, tuota tehden, jumittuu hyvin myöskin hartiat.

Paikattu päre

Pelastin kovia kokeneen pärekorin taas käyttöön.

Väriksi tuli tietysti kirkkaanpunainen ja koristeeksi sydämiä.

Maalina edelleen, tyhjennyksen alla oleva vanha miranolpurkki.

Sydämet tein kontaktimuovisabluunalla ja akryylimaalilla. 

Ennen korjausta ja jälkeen. Yksi päreistä oli mennyt poikki.

Korjasin kohdan pujottelemalla siihen pari kerrosta viilua.

Kastelin viilusuikaleet vesihanan alla, jotta olisivat taipuisampia.

Varapäreitä ei löydy, mutta vuosia sitten saatuja viiluja löytyi.

Kori korjattuna ja ennen maalausta.

Joku oli lakannut korin huonosti, oli valumaa ja pensselin karvoja.

Uusikaan maalaus ei ole täydellinen, koska maali jo vanhentunut.

Kori tulee somistamaan keittiötä ja kätkemään kahvipakettia yms.

Kun kovertaa

Uskokaa tai älkää mutta tein joulukoristeen.

Tai no kierrätin koverrusharjoituksena risan kynttilänjalan.

Lopputuloksena tonttulakin näköinen kilisytin.
 Tonttulakki pysyy pystyssä pöydällä, kulkunen on sen verran syvällä.

Tästä saadusta, reunasta lohjenneesta kynttilänjalasta idea lähti.

Aluksi sahasin kynttilänjalan sopivasta kohtaa poikki.

Pohjassa oli alunperin pieni syvennys ja jonkin matkaa reikää.

Syvensin koloa, testaillen kaksiteräistä moran koverruspuukkoa.

Ostin puukon uutena, kun vastaan tuli, nyt vasta avasin paketin.

Vaikealta tuntui koverrus ensialkuun, sitten löytyi oikeammat otteet.

Tässä puiset osat ennen maalausta ja kokoamista.

Puolipyöreällä kuopalla varustettu kartio, eli lakkiosa.

Tulppa pohjan reikään, jossa pieni reikä kulkusen kiinnitystä varten.

 Sekä puuhelmi, johon porattu reikää kiinni liimausta varten.

 

Maalattu miranolilla ja hiottu kiiltoa pois, saaden aikaan kulumaa.

Meinasin olla hiomatta, mutta paksulla maalilla, näytti lähes muoviselta.

Iltakahvit

Toisten tarpeettomat tavarat kohtasivat pimenevässä illassa.

Saatu peltitarjotin, alunperin oli aivan kirkkaan sininen.

Tallista löytyneellä vanhalla spraymaalilla muuttui vihertäväksi.

Sekä saadut, lienee 70-lukuiset, lasiset kahvikupit.

Kakkoskodin kuistilla tunnelmaa tuomassa.

Punastusta

Eilinen vitriinikehyslaatikko sai punaisia kavereita.

Pyyheliina- tai tässä tapauksessa leivinliinanaulakko.

Jostain puretusta puuhellasta poimittu merkki.

Pala vaneria ja talteen poimittu nappula.

 

Olohuoneeseen aiemmin tuunattu kehys karttoineen.

Hioin maalia kuluneemmaksi ja lisäsin pienen auton.

 

 Ennen ruosteisen vihreä seinäamppeli ja muoviset muratit.

 

Siis tällainen ilman kukkaa.

 

Näin surkeaa romulöytöä rupesin putsaamaan ja maalaamaan.

 

Tuossa oli siis aiemmin kuusi harmaakehyksistä taulua,

joihin olin leikannut vanhasta kalenterista traktoreiden kuvia.

Kyllästyin niihin ja harmauteen. Nyt punaista ja pirtsakampaa.

Leivinliinalle ei ollut aiemmin naulakko paikkaa, nytpä on.

Vielä olis pahalta haisevaa, vanhaa ja kökköistä miranolia jäljellä.