Vielä käy vasarasta

 Veljeni antoi kesällä minulle vasaran jolla lapsina paljon naputeltiin.

Olen kai aina ollut hieman poikamainen askareiltani, 

joten monen näköistä viritelmää tuli nikkaroitua jo pienenä tyttönä

Missä lienee vasarapolo lojunut, kun noin surkeaksi päässyt.

Isävainaahan tuohon joskus laittoi putkivarren ja letkua päälle.

Joku myöhemmin jollakin töhnällä kutistunutta letkua korjaillut.

Mie heitin vasaran hiillokselle ja poltin varren kaikesta puhtaaksi.

Pienoisporalla kera teräsharjan puhdistin ruosteet pois.

Putken päälle muutama kerros kutistesukkaa ensin.

Sitten vaaleanpunaisesta nahasta kaksinkertainen toppaus.

Juuttinarulla reiistä kiinni ommellen.

Vasara on taas muutaman vuosikymmenen jälkeen käyttökelpoinen.

Juuri sopiva siisteihin sisätöihin, taulujen ripusteluun yms.
Nostalgiaa korjata vasaraa, jota isä on korjaillut 40 vuotta aiemmin.

Löytämisen riemua

Putsailin lisää vanhoja työkaluja sitruunahappoliuoksessa.

Polkupyörän työkalu, hyväteräiset sivuleikkurit ja Fordin pihdit.

Aiemmin putsattu Fordin kiintoavain sai siis pihdit kaverikseen.

Löytyy muillakin merkeillä, mutta aivan liian moderneina versioina.
No omistinhan mie -87 hetken ajan vanha koppaisen Ford Escortin.
Kyseinen kulkine ei ehtinyt aikaansaada positiivisiä muistoja.

Luurankomaiseksi ruostunut avain, likosi 2 päivää, oli ruskea mötikkä.

Planet jr näyttää googlen mukaan olevan vanha puutarhahärveli.

Hackman Co & Sorsakoski, kenties sokerisakset,

vai olisiko pillereitten puolittamiseen, siihen ainakin kävisi.

Nämä löytyi omista kätköistä, koska keräilen materiaalia varastoon.

Nyt katsoin niitä uusin silmin ja näin ruosteen kätkemän kauneuden.

Ennen kuvia en tullut ottaneeksi, kun yksi kerrallaan kiikutin likoon.
Kaikki muut menee koristeeksi, mutta sorsakosket käyttöön.

Ammatinvaihto

Kirpputorilöytöjen aikaansaamaa ompelua vai askartelua.

Eli pieni palomies muuttui leikkitraktorin kuskiksi.

 

Näin viime viikolla kirpparilla kahden euron traktorin kärryineen.

Onneksi en ole liian vanha leikkimään, joten ostettavahan se oli.

  

En mie kyllä keltaista kärryä tartte, se ei ole söpö, joutaa varastoon.

Syksyllä löytyi 0,20 eurolla, 14 senttiä pitkä, Pintoy palomies. 

Suoritin kaverille ammatinvaihdon. 

Kypärä lähti vääntäen ja hioen, vaatteet saksilla.

Ompelin mustasta kankaasta uudet, vähän pidemmät housut.

En muuten tiedä mikä pakkomielle mulla on, 

mutta ompelen minikokoiset vaatteetkin konepesun kestäviksi.

Ruutukankaasta tuli takki. 

Tein ilman kaulusta, kun eipä tuolla ole paksu kaulakaan. 

Vielä virkaten puuvillalangasta pipo tupsuineen.

Kävi traktoreineen Unskiakin tervehtimässä, eli mittakaava kävis.

Puupakki

 Mulla näyttää olevan mieltymys vanhoihin työkaluihin ja tarve

kerätä niitä olohuoneen hyllyyn, joten teinpä niille pienen pakin.

 

Materiaaliksi silppusin yhden pienen trukkilavan. 

 

Sahasin käsisahalla lavan pienempiin osiin.

Nikkarointiin kelpaamattomat hyödynsin talon lämmityksessä.
Taisi mennä melkein tasan, puolet pannuun, puolet nikkarointiin.

Sahasin ensin neljä samanmittaista lautaa pohjaksi ja laidoiksi.

Päätyihin liimasin kaksi lautaa reunasta yhteen ja sahasin muotoon.

Lopuksi sahasin vielä tukirimat pohjaan ja kalikan pätkästä ripa.

Koitin olla liikoja hiomatta, jotta jälki olisi sopivan krouvia. 

Kokosin pakin nauloilla, sillä ristipää- tai torxruuvit liian moderneja.

Pintaan ohuesti punainen maali, jota hioin pois etenkin nurkista.

Patinaksi sivelin tummaa puuöljyä muutamaankin kertaan.

Pitihän pakki nimikoida, joten minun ja mieheni sukunimien ekat. 

Joku alumiinilevyn pala peltisaksilla pieneksi ja meisteillä kirjaimet.

Sitruunahappoliuoksessa ruosteenpoistossa tulossa lisää työkaluja...

Pohjia

Tyttären saapikkaisiin piti laittaa uudet kantalaput. 

Edelliset oli irronneet ja kadonneet jo kauan sitten.

Kesällä ostin armykaupasta kaksi mahdollisimman isoa pohjapalaa.

Hintaakin taisi olla parikymmentä senttiä parilta.

Työhuoneella sahasin toisesta saappaisiin uudet kantalaput.

Hioin molemmat liimattavat pinnat karheiksi ja levitin kontaktiliiman.

Vartin verran liimapintojen kuivahdettua, painoin paikoilleen.

Lopuksi naulasin vielä parilla messinkinaulalla urien pohjalta. 

Tulipa kylmäsuutarille muutakin käyttöä, kun vain koristeena olla.

Repsureunat

Poimin viime viikolla ilmaiskorista pari pientä resua liinaa.

Tykästyin liinoihin, joten pidin niitä korjailun arvoisina. 

 

Reunat oli huoliteltu käsin, aika ja pesut olivat jättäneet jälkensä.

Purin kanttauksien vanhat ompeleet pois ja siistin saksin reunoja.

Silitin käänteet ja ompelin koneella uudet kanttaukset.

 

Oranssiharmaan kaitaliinan katkaisin kahteen pätkään.

 Kömmätissä olikin tarvetta pikkuliinoille, väri hyvä sinne.

 

Tästä, noin 50 x 50 senttisestä liinasta piti purkaa kaikki sivut.

 

Onneksi kangas riitti silti uudelleen kanttaukseen.

 

 Pienemmälle punaiselle ei tarvinnut tehdä mitään.

Punaiset liinat ovat jonkun käsin kirjomia ja kanttaamia.

Omasta mielestä todella kivat kuviot ja värit meille täydelliset.

6V

Ensimmäinen postaus tehty 21.1.2011, eli kuusi vuotta blogia.

Löytyipä talteen poimitulle kutoselle ja veellekkin käyttöä.

Lienee blingblingiä auton koristeluun ja kuuluisi toisin päin, eli V6.

Tämä on 879. postaus ja hommahan jatkuu...