En pelle oo

Paikallisessa kierrätyksessä oli siellä kauan notkunut pelletuoli.

Olin aina luullut sitä lasten tuoliksi, mutta kokeeksi siihen istahdin. 

Olikin täyskokoinen ja hyvä istuttava, joten mukaanhan se lähti.

 

Pintakäsittelyjä oli monta ja melkoisen hankalia poistettavia.

Valkea pohjamaali, paksulti sinistä, pellekuviot ja tuhtisti lakkaa.

Ei tehonnut kuumailmapuhallin, eikä meinannut tehota maalinpoistoaine.

Hiomakoneellakin koitin, mutta se muutti maalit tahmeaksi mönjäksi.

Lopulta rikoin pinnan hiomapaperilla ja levitin maalinpoistomömmöä.

Kaavin enimpiä maaleja voimakeinoin ja loput rippeet hioin pois.

Puhdistettuun pintaan sivelin mustaa puuvahaa.

 Jaloille en tehnyt muuta, kun pyyhin vain pois sen mikä lähti.

Kokeillaanpa tätä nyt työtuolina,

 kun kannoin pyörälliset pois puulattiaa pilaamasta.

Narutetut

Työpöydän vieressä on valkoinen rapattu seinä.

Valkoinen, aivan liian valkoinen, joten piilotin sitä vähän.

Kiinnitin kattoon joskus saamani messinkisen verhotangon.

Ripustelin siihen vanhoja perittyjä ja kerättyjä käsityökaluja. 
 Paksu luonnonkuitunaru ja sekalaiset puuhelmet löytyi varastosta.

Parani näkymät saunan ja pannuhuoneen ovien välissä.
Romusta kuparipannusta tein työvalon noin vuosi sitten.

Työpöytä

Minulla on kauan palvellut työpöytänä vanha ruokapöytä.

Vahakangas on suojannut ja peittänyt lasten muinaiset sotkut.

Pöytä on maalattu harmaaksi lastenhuoneeseen, noin 20 vuotta sitten.

Maalaamattomana ollut kansi, jätettiin silloin tarkoituksella maalitta.

Pöytä lienee 40-luvulta ja puupuhdas pinta tarkoitettu leipomiseen. 

Kyllästyin vahakankaisiin ja päätin kunnostaa pöydän kantta.

Hioin tussauksia pois ja vähän, vain vähän siloittelin muutoinkin.

Harmaa puuvaha pintaan, ilman väriä olisi joutunut hiomaan paljon.

 Koloja ja jälkiä olkoon, koska työpöytään niitä tulee kuitenkin.
Näin pöytään jäi hiomavaraa, jos sen halua kunnostaa kunnolla.

 Ne jotka ihmettelee lattiaa, niin olen sen tilapäisesti vanerilla tasoittanut.

 Noin 10 vuotta sitten, purin siitä hajoavan uunin pois, jäljelle jäi syvennys.

Mieti edelleenkin, josko laittaisi tuohon kaminan tai vaikka puuhellan. 

Lattia kaipaisi remonttia, kulku pannuhuoneeseen, saunaan ym kuluttaa.

Hioin myös aiemmin muokkaamastani lautasesta kuvion ja väriä pois.

Puulautaselle mahtuvat sopivasti puhelin, kamera ja siirtojohto.

Näin saan nostettua tavarat yhdellä otteella pois töiden tieltä.

Panelit poikittain

Perjantaina tarttui kirpputorilta matkaan kaksi mustaa paneliverhoa.

Verhot lienee käyttämättömät, hinta oli 30 kruunua, eli noin 3 euroa.

Ratkoin leveät päätykäänteet auki ja ompelin ne kapeammiksi.

Sitten ompelin verhoihin tankokujat, silitin ja pujottelin paikoilleen. 

Pöydällä oleva liinakin löytyi samalla reissulla, mietin teenkö sille jotain...

Sivuverhotkin ovat löytyneet ihan eri aikoina ja ihan eri kirppareilta. 

Tuuria sinänsä, kun samanlaiset osuneet kohdalle.

Nyt olohuoneessa roikkuu verhoja yhteensä 7 euron edestä.

Olen tyytyväinen, edelliset paneleista tehdyt kapat, jotain sekoitetta,

kun olivat varsinaiset pölymagneetit. Nytpä pääsen niistä eroon.

Tuplat verhotangotkin on omat viritelmäni vuosien takaa.

Hyllynkannakkeet, pyörökeppiä, puiset munakupit ja helmet nuppeina.

Komerosta pois 3

Komerosta poistui myös kasa tiensä päähän tulleita työpaitoja.

Seitsemän lyhyt hihaista tai hihatonta paitaa. Reikäisiä ja maalien tahrimia.

Yhteen irtokarkkilaatikkoon mahtuu leikeltyinä. Toisessa roippeet.

Leikkasin pois kaikki saumat ja ompeleet, on sitten tasaisen pehmeitä.

Noitahan kuluu puuvahojen ja -öljyjen levityksessä, 

pensselien putsauksessa, rasvan poistossa, metallien kiillotuksessa jne.

Omiin askareisiin leikkelen noita pieniä paloja saumat poistaen.
Talliin sitten isompia palasia, eikä niissä haittaa ompeleetkaan.

Komerosta pois 2

Lisää komerosta pois siivottujen vaatteiden hyödyntämistä.

Tällä kertaa aikoja sitten ommellusta mekosta tuli ostoskassi.

 Reunat ja kantokahvat koristelin, sekä samalla tukevoitin nauhalla.

 Sahalaitaista nauhaa olen joskus ostanut kirpputorilta pussillisen.

Ei vaan meinaa oikein kulua mihinkää, no nyt meni parisen metriä.

 

Leikkasin mekon vyötäröltä poikki ja ratkoin muotolaskokset auki.

Yläsosasta riitti nipin napin lenkkeihin ja taskuun, alaosasta itse kassi.

Vetoketjun ratkoin talteen tulevaisuuden ompeluksissa käytettäväksi.

Komerosta pois

Uusi essu työhuonekäyttöön syntyi vanhasta mekosta.

Tarvitsin uuden työessun, sillä edellinen hajoaa käsiin.

Essu on kuvattu etupihan kinoksessa, sisällä kun ei valo riittänyt.

Enkä vaivautunut silittämään, heti rypistyy työhuoneella kuitenkin.

Vaatekomeroa penkoen, löytyi kauan sitten ompelemani mekko.

Kierrätyksen kierrätystä, mekon kankaat oli jo saatuja ja jämiä. 

Leikkasin mekosta olkasaumat auki ja levitin keittiön pöydälle.

Kauan sitten saatu ja jo vuosia työhuoneella palvellut essu malliksi.

Vähän tein entistä leveämmän ja pölyltä suojaavamman.

Hyödynsin mekon helman ja muotolaskoksetkin jätin aukomatta.

 Reunoista sain leikattua nauhat, niskalenkkiin laitoin tarranauhan.

Jos takertuu johonkin, niin aukeaa, eikä pääse kuristumaan.
Taskuja ei ollenkaan, puupölyn ja -purun poisto niistä on hankalaa. 

Tulinpa siivonneeksi vaatekomeroa enemmänkin, joten puuhaa piisaa.