Kesäkassi

 Tytär toi mulle kirpparin hutiostos hameen, tiesi että tykkään.

 Siitähän syntyi passeli kesäkassi. Käy eväille ja shoppailuun.

Kassin pohja on noin 18 x 28 senttiä, mahtuisi 6 maitopurkkia.

Hassun mallinen, kauniit kirjonnat edessä ja toisessa taskussa. 

Vuoreksi hyödynsin omat, pieniksi muuttuneet, pellavahousut.

Pohjan tein paksummasta farkusta, kaksinkertaisena ja tikkattuna.

Leikkasin lahkeista vuoripalat niin, että hyödynsin jopa valmiit käänteet. 

Kantohihnoja tukemaan löytyi jostakin talteen otettu nauha.

Punertava nauha reunaankin löytyi omia varastoja penkoen.

Materiaalikulut tälläkin ompeluksella siis nolla euroa.

Teräsharjaa ja tussia

Ostin joku vuosi sitten tarjouskorista ulko-oveen tervetuloakyltin.

Valurautaa ja ohut vaalea maali pinnassa, alkoi ruostua mokoma.

Harjasin teräsharjalla pilkut ja maalit pois. Alta paljastui ruskea maali.

Korostin tekstiä ja tähteä hopeatussilla, köynnöstä met. hoht. vihreällä.

Jos taas jonkun aikaa menis noin, ainakin nyt erottuu teksti.

Tosin en tiedä pitäisikö etuovella oikeastaan lukea tervemenoa, 

eipä sitä kautta pyri sisälle kuin kaupustelijat, käännyttäjät ja kerjääjät. 

Oma väki ja kaikki tutut kulkee sisälle sivuovesta.

Nuppineuloi

Entinen neulatyynyni oli jo sen näköinen, että halusin uuden.

Materiaaleina pieni puukippo, vanunutta villapaitaa, hoitoainepullo.

Halusin vähemmän pölyä keräävän mallin, joten mahdollisimman
vähän kangaspintaa, eikä mitään hörhelöitä tai rypytyksiä.

Etsin puukipon sisälle sopivan muovipullon, josta leikkasin renkaan.

Kaksipuolisella teipillä villapaidasta leikattu palanen renkaan ympäri.

Vanua vähän sisälle ja sormilla auttaen painoin renkaan kipon sisään.

 

Toivottavasti kirpparilla tulee vastaan joku samanmoinen astia,

sillä silmäneulatkin kaipaisivat uutta neulatyynyä.

Jos, ei kuitenkaan

Olin saanut kaveriltani askartelumateriaaliksi

pussillisen jonkun itse vanerista sahaamia palapelin paloja.

Uteliaana päätin kuitenkin katsoa, mitä kuva kenties esittää.

Yllätys, yllätys, kaikki palat olikin tallella, yksi vain vähän rikki.

 

Jotenkin minusta nyt tuntuu, etten mitenkään voi tuota tuhota.

Jokuhan on tuon vaivalla ihan itse liimannut ja sahannut.

Pitäisiköhän pistää palapeli kiertoon ihan ehjänä, 

ettei ainakaan sekaannu omiini, isän ja vaarin tekemiin palapeleihin.

Jotain kamui

Lupasin tehdä tyttärelle cosplay sarvet. 

Hahmo on joku Kanna Kamui, googlasin sillä tiedolla kuvia.

 

Materiaaleina fleecejämiä ja turhaksi jäänyt hiuspanta.

Piirsin ensin pahvikaavan, jolla sitten piirsin fleeceen ompelulinjat.

Ompelin sarvet koneella, suoralla jousto-ompeleella.
Turhan kankaan leikkasin pois vasta ompelun jälkeen.

Täytin vanulla, käänsin reunat sisään ja ompelin käsin kiinni.
Käsin ompelin myös pieniä pistoja, erottamaan sarvia toisistaan.

Lopuksi löytyneestä satiininauhan pätkästä vielä rusetti keskelle.

Toivottavasti kelpaa, ainakin oli mukava haaste keksiä toteutustapa.

Muutakin ommeltavaa jäi, täytyy vain löytää ensin materiaalia.

Vaarin aikaan

Isoäidin pitsit saivat kaverikseen vaarin piirustuksen seinäkellona.

Rikkinäinen seinäkello, vanha nivelmitta ja puutarhakeinun piirustukset.

  

Nivelmitan kiinnitin vain ylä- ja alareunastaan.

Loppuosan asentoa voi siis säädellä mielensä mukaan.

 

Piirrustuksia onnistuin suurentamaan monitoimitulostimella.

Alkuperäinen piirros on taitettu takaisin talteen Taitokirjan väliin.

Kaverin antamasta seinäkellosta hyödynsin kehyksen ja koneiston.

Kehyksen hioin puhtaaksi ja sudin ensin ruskealla, sitten mustalla.

Taustan sahasin vanerista, johon liimasin tulostetun piirustuksen.

Isommat viisarit löysin omista varastoista, srayasin vain mustiksi.

Lydia

Isänäidin yli 50 vuotta sitten virkkaamat pitsit pääsivät esille.

 Lydia on kuollut jo 1966, eli pari vuotta ennen syntymääni.

Kuulemma oli kova käsityöihminen, kehuivat lapsuuden naapurit.

Pitsit ovat käyttämättömiä, osa jopa vielä päättelemättä.

Kotoa periytyneitä ovat myös kehykseen päässeet sakset.

Taustaksi laitoin ryppyisellä pellavakankaalla päällystetyn pahvin, 

johon varovasti harsin tarvittavat kiinnitykset.  

 Taulun laitan varjoisaan kohtaan, jottei aurinko haurastuta pitsejä.

 

Idean alkuna oli saamani, juuri tarkoitukseen sopiva vitriinikehys.

Joku lastentaulu, jossa jalattomat lampaat villisti vaeltavat.

Laatikon irroitus kehyksestä vaati lievää väkivaltaa ja terävän lastan. 

 Nyt yhdistin osat, alhaalta saranalla ja ylhäältä kulmaraudalla.

Laatikon hioin puhtaaksi, mutta kehystä vain kuluneemmaksi.

Kehykseen punaruskeaa ja laatikkoon harmaata puuvahaa.