Ammeen reunalta

Solmittu rannekoruja ammeen tai altaan tulpan ketjusta.

Punainen omaan ranteeseen ja sininen tyttärelle.

Tämä ketju lienee ammeen tulpasta, koska niin paljon pituutta.

 Itellä ei ole ikinä ammetta ollutkaan, eli metallinkeräyslöytö.

Alku aina hankalaa.

 

Sitten kun ketju vähän asettuu, homma helpottuu.

Alapuolella kulkevassa langassa teippi, helpottaa pujottelua.

 Solmuja ja solmuja.

Pari kerrosta teippiä pitää työn kiinni pöydässä. 

Lopuksi langat keskilankojen muodostamasta silmukasta läpi.

Sininen lanka kovempaa kuin punainen, vaikka samaa lankaa ovat.

Muistaakseni värjättyä pellavaa, aikojen takainen markkinaostos.

Tuotakin ketjun pätkää olen kauan mietiskellyt, miten saisin koruksi.
Sitten putkahti idea kokeilla, onnistuisiko sitä solmimaan langoilla.

Rintsikoista

Loppuun käytetyistä rintaliiveistä talteen leikatut renkaat ja soljet

pääsevät nyörin sekä solmujen kera rannetta koristamaan.

 Punamusta itselle ja hempeämpi tyttärelle.

Ohutta punaista nyöriä ja kuusi rengasta.

Keskimmäisiin laitoin kaksi rinkulaa sisäkkäin.

Löytyi samaa punaista oleva pieni solkikin. 

Nyörit pareina soljesta läpi ja sitten vielä päihin solmut.

 

Tukeva vaalea lanka, sekä pienempiä ja iloisemman värisiä osia.

Solmimisen ajaksi teippasin työn pöytään kiinni.

Tämä on kivemman näköinen nurjalta puolelta, soljet näkyy enemmän.

Tää oli taas tämmönen, idea putkahti, oli ihan pakko kokeilla rojekti :)

Oman pään mukaan

 Halusin tehdä itselleni lippalakkeja ihan oman pään mukaan.

Vaaleanpunaisesta pöytäliinasta ommeltu ja nauhoin koristeltu.

Lippana muovimaton näytepala.

Kyselin netissä ideaa lippaan ja Lea vinkkasi mattoa käyttäneensä.

Olisin sen kai lopulta keksinyt itsekkin, sillä näin unta maton käytöstä.

Mie usein unessa tai pikemminkin unen rajamailla ratkon ongelmia.

Lipan ulkosauma ommeltu ja saumavarat lovettu.

Tein lakit vuorellisina, eipä repsota saumavarat.

Punertava lippalakki puolipellavaisesta kaitaliinasta.

Liina oli ihan mahdoton silitettävä, joten jouti lakiksi.

Kaavat mainoskartongilla, malli ite kokeillen haettu ja piirretty.

Sivu on 61 senttinen kaitale, edestä vähän matalampi, kuin takaa.

 

Takasaumoissa käänsin saumavarat sivuille ja tikkasin.

Sisäpuoli.

Punertavan lakin koristenauha on kahdesta pätkästä.

Piilotin, tai korostin saumakohtaa itse päällystetyllä napilla.

Kukallista kangasta, ensin kontaktiliimaa ja sitten takaosa kiinni.

Ompelin ensin yhden testiversion, joka ei ollut onnistunut.
Tai ihan ekana purin yhden valmislakin ja tutkin sen anatomiaa.

Sen jälkeen korjailin vähän mittoja ja toinen sitten jo onnistuikin.

Lakkeja syntyy varmasti lisää, miehellekkin pitäisi ommella.

Joutuukohan siitäkin tekemään testikappaleen, kun on eri pää...

Ei keittiökelpoiset

Järjestelin eilen työhuoneella ja siinä samalla pieniä parannuksia.

 

Tein alumiinikattilasta lokerikon useimmin tarvitsemilleni työkaluille.

Tarpeeksi tukeva ja kahvoista helppo siirrellä tarpeen mukaan. 

Ruuvimeisseleihin tunnistamista helpottavat merkinnät maalitussilla.

Työkalut oli hetken aikaa näin, mutta hankala tuolta kaivaa tarvittava.

 Vuosikausiahan mulla ehti olla nuo työkalut magneettikiskoilla seinällä, 

mutta keväällä piti ottaa ne pois, kun raivasin tilaa työvaatteille.

Väliseinät vanhasta vanerin palasesta. Ollut joskus komeron hylly.

Ensin pahvista kaava, sitten sahasin sopivat palat lovineen.

Hioin pinnat tasaisiksi, vanhat maalit pois. Pintaan harmaa puuvaha.

Pilalle pinttyneestä alumiinikattilasta tuli näin lokerikko.

Vaihdoin myös tason päällä olleen vahaliinan lattiamatojen palasiin. 

Samoista mattonäytteistä leikkasin hyllyjenkin suojaksi palat.

Näytepalat oli noin 50 x 50 cm, vähän kavennusta ja teipillä alta yhteen.

Vanhat pyöreät kakkuvuuatkin ovat näppäriä työhuonekäytössä.

Niihin laitan aina keskeneräisiä projektejä, helppoja siten siirrellä.

Mööpeli on vanha keittiökaappi, jonka 15 vuotta sitten muutin tv-tasoksi.

Eipä ole kyllä aikoihin palvellut enää siinäkään tehtävässä.

Parit

Pari patalappua ja yksi kaitaliina ommeltu kierrätyskankaista.

Kaksi kierrosta tikkauksia reunoilla ja sydän keskellä.

Pieni liina, joka lie alunperin ollut verho, koska takaa haalistunut.
Niin nafti oli pala, että jouduin purkamaan ompeleet, että riittäisi.

Leikkasin raitoja hyödyntäen kaksi palasta, ei riittänyt enempään.

Ompelin sivut, käänsin ja tungin sisälle kaksi kerrosta vanhaa vilttiä.

Reunasta jääneestä, tumman punaisesta suikaleesta ompelin lenkit.

Tässä portugalilaisessa liinassa onkin sitten pareja ihan koko rivi.

Oli jonkun leikkaama 35 senttiä leveä kaitale, lienee liinan reuna.

Kääntämällä ja ompelemalla reunat, siitä sai kivan kaitaliinan.

Eipä tuo viime viikkoinen kangaskasa näistä paljon pienentynyt.

Kierrättävä kesäkokki kikkailee

Eilen sää suosi letunpaistoa ulkona.

Pienessä, saadussa, vähän resuisessa valurautahellassa tulet.

Kahvi kiehumassa, lettupannu lämpeämässä ja rasvapoltto aluillaan.

 

Pihalta pois kerätyt männynkävyt muuttuvat lämmöksi.

Pannu jo hyvin voideltu ja liiat pyyhitty pois pehmeällä kankaalla. 

Ratkon risat lakanat ulkona huoltoräteiksi juurikin valuraudalle.

Paperia parempaa, ei nöyhtää, kestää hyvin ja lopuksi palaa hyvin.

30 x 30 cm palasia, nelinkerroin siististi irtokarkkirasiaan viikattuna.

 Vanha peritty kahvipannu on juuri sopiva lettutaikinalle, helppo kaataa.

Älä kuitenkaan laske sitä hellalle, tässä vain kuvauksen vuoksi.

Kuvan ruuanlaittovehkeet on maksaneet yhteensä 2,50 euroa.

 Pieni nuotiopannu 2 euroa ja vispilä 50 senttiä kirppareilta.

Valuraudat dyykattuja, lettupannun löysi pikkuveli jo kauan sitten.

Parila ja iso pata löytyi pari viikkoa sitten, siksi nyt rasvapoltto.

Liotin ne kuumassa konetiskiaine vedessä ja pesin teräsharjalla.

Kaamea määrä ruskeaa moskaa irtosi parilla kunnon pesulla.

Mutta noin väärä ja järeä puhdistustapa vaatii kunnon jälkihuollon.

En tohtinut polttaa ryöniä pois, ovat niin isoja ja tuo parilan kahva.

Matala rosterikattila pitää letut lämpöisinä ja ötököiltä suojassa.

 Nam, nam, nam, tuoreita tuoksuvia lettusia.

 Mie syön lettuni joko ripauksella sokeria tai suolaisella täytteellä.

Tällä kertaa kylmäsavulohituorejuustoa ja tonnikalaa sekoitettuna.

Silloin kun hellaa ei käytetä, on suojana jämäpala maatilavaneria.
Kivillä täytetty kahvipannu koristeena ja painona, ettei tuuli vie.
Kansi estää veden pääsyn hellaan ja mahdollistaa käytön aputasona.