Viilausapu

Tein palikasta apuvälineen viilaukseen eli pienen ruuvipuristimen.

Käytän liikaa pinsettiotetta, vasemman käden etusormi kipeytyy.

Nyt saa viilattavasta otteen koko kädellä, ei vain kahdella sormella.

Ainekset: Kauan säilötty puolipyöreä liimapuun pätkä varastosta.

Lisäksi yksi puupultti, prikka ja siipimutteri.

Sahasin noin 35 senttisen kalikan keskeltä poikki.

Koneella ja käsin hioen, pyöristin pään ja vähän kaikkia reunoja.

Porasin reiän, niin että jäi kämmenen verran tilaa kiinnipidolle.

Hyvin sai pienenkin sydämen pysymään viilatessa leukojen välissä.

En laittanut tapitusta tai saranaa, tuntuvat pysyvän nipussa ilmankin.

Onpa sitten helppo purkaa osiin ja hioa, kun palikat käytössä kuluvat.

Jos osoittautuu toimivaksi ja tuota tulee käytettyä, 

on helppo tehdä samalla tekniikalla vähän erimallisiakin.

Varsi ja laaka

Viikonloppuisen telkkarin katselun oheistyö.

Varsi- ja laakapistojen harjoittelua kierrätysmateriaalein

.

Koska lankojen värivalikoima suppea, piti aihe valita sen mukaan.

Päädyin amiraaliperhoseen, piirretty netistä löytyneistä valokuvista.

Kehys on vanha, monen erilaisen maalikerroksen peittämä.

Olisi tullut siistimpi yksinkertaisella, laadukkaalla langalla.

Näkyy että on tehty kaksinkertaisella ja keinokuituisella.

Tulipa kuitenkin harjoiteltua, edellisistä varsipistoista on aikaa 

ja laakapistoja olenkin vältellyt, muka työläytensä tähden.

Näitä saatuja pätkiä hyödynnetty tässäkin, pohja joku palanen.

Mutskut

Tein omiin korviin roikkumaan sydämelliset mutterit.

Mutterit on puretuista valaisimista talteen otettuja.

Juuri sopivan pieniä ja kevyitä, mutta riittävän isolla reiällä.

Punaiset muoviset sydän helmet on vain runnottu paikoilleen.

Yksi  sydän siinä hajosikin, joten voimaakin on käytetty.

Erakko

Pieinoiskiväärin hylsyjä hyödynnetty pelinappuloiksi.

  

Erakkopeli vai solitaire vai mikä, monta nimeä, peli kuitenkin.

Tätähän pelataan syömällä nappuloita yli loikkien, 

tarkoituksena että jäljelle jäisi vain yksi nappula.

 9 millisestä vanerista tein tuon reiällisen osuuden.

Pylväsporalla kuuden millin reiät 15 millin välein.

Sitten liimasin pohjaksi 4 milliseen vanerin, hioin ja puuvahasin.

Kun tein pelilaudan kahdesta eri kerroksesta, 

kaikista reiistä tuli väkisinkin saman syvyiset.

 

Pelilaudan halkaisijaksi tuli vähän vajaa 15 senttiä.

Valikoin hylsyistä nappuloiksi vain yhtä merkkiä.

Yli kolme vee kaks

Tein sitten toisenkin auton kertopuusta, vähä erilaisen.

Tällä kertaa keltaisen ja pikkuisen pidemmän, korkeus on sama.

Ensin suunnitelmissa pyöri jonkinlainen lava-auto.

Muttei ole työkalua, jolla olisin saanut lavaan sopivan syvennyksen.

No noita puun pätkiä on vielä muutama, jos keksinkin miten tehdä.

Autot sopii värien puolesta tuohon öljypurkinkyltiselle tarjottimelle.

Yli kolme vee

Rakennustyömaan jätelavalta löydetystä kertopuusta sahattu auto.

Oranssinpunainen auto, mustaksi puuvahatuilla valmisrenkailla.

Jostain muinaisesta projektista jääneitä renkaita löytyi työhuoneelta.

Alla oleva kertopuupalkin pätkä, oli se mistä lähdin sahaamaan. 

Auto ei ole pommin kestävä, eikä näin käy ihan pienelle lapselle.

Renkaat voi haljeta ja oikein näppärä muksu osaa avata ruuvit.

Mutta mie, melkein viisikymppinen voin tuolla turvallisesti leikkiä.

Nuo kerrokset ja niiden muodostama kuvio, oli se mikä tähän innosti.

Kylvetetty

Olin saanut kovasti ruosteisen Fiskarsin kiintoavaimen.

 Pari päivää kylvetin sitä sitruunahappoliemessä.

Sitten pesin huolella ja putsasin vielä teräsharjalla kaiken irtovan.

Melko erinäköinen on puhdistettuna.

En aio käyttää avainta korjauksiin, menee koristeeksi olkkariin.