Ei kotkota ei

Ei kanoja ei tipuja, mutta muniihan ne ankatki.

Kylpyankkakokoelma sai jatkoa säästöankasta.

Romukasasta pelastettu ruma ja sokea ankanpoikanen.

Pohjatonkin oli ja kovasti patinoitunut.

Leikkasin risasta alpakkakiposta palan ja sahasin vanerista soikion.

Hakkasin metallipalaan syvennyksen kiinnitysruuvia varten.

Pujotin vanerin ankan sisäpuolelle ja kolikkokolosta
viivottimella vaneria painaen, ruuvasin metallilapun kiinni.

Nyt on aukko tukittu ja lintu kiillotettu.

Silmien kohdalle porasin reiät, joihin laitoin huonekalunaulat.

Kaulaa koristamaan joku kupariketjun pätkä työhuoneelta.

 

Nämä kelpaa meidän pääsiäistipuista ja -koristeista.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Hihnoi

Tein vielä hihnan tekemiini pitkäsiimalaatikoihin.

 

Lukko hajonnesta hihnasta ja nauhakin jostain purettu.

Tikkasin moneen kertaan ompelukoneella, että kestää.

Parantelin myös omaa eräreppuani.

Solmin 3 metriä nyöriä toppaukseksi olkahihnaan.

Merimiessolmulla päättelin ja jätin nyörin päät näkösälle.

Narua tarvitessa on sitten helppo purkaa käyttöön.

Kuntoon ja kantoon

Pääsiäiseen kuuluu pilkkiminen, joten pientä kamojen kunnostusta.

Pystypilkit kiillotettu ja kunnostettu.
(pilkit on alunperinkin jo romuista pelastettuja, ei ostettuja)

Ihan ite väänsin leikarit, toimii miten toimii, tärkeintä on ulkoilu.

Onpa noilla kalaa tullut ennenkin, miksei siis tänä keväänäkin.

Sain pilkit mahtumaan pieneen tupperwaren rasiaan.

Nuo on niin sitkeää muovia, että kestää käyttää pakkasessakin.

Laitoin rasian pohjaan ja pilkkiputken kanteen tarranauhan.

Eipä tarvitse pohjalta asti kaivella.

Pilkkireppunanihan toimii muokattu viemäriputken pätkä.
Kierrättäjän kalastuskamatkin on siis kierrätettyjä :)

120 koukkua

 Lupasin vävypojalle, jotta teen pitkälle siimalle laatikot.

Toivottavasti tuli käypäset, kun ei itellä kokemusta lajista.

 

Yhteen laatikkoon saa kaksi 20 koukkuista siimaa.

 

Laatikoita tein kolme. Yhteensä siis 120 koukulle.

Laatikoiden ja kannen alapuolelle laitoin pienet palikat.

Pysyvät pinossa ja paikallaan, ottaa sitten yhden tai kaikki.

Tehty kestämään pomppuista kyytiä reessä moottorikelkan perässä.

Mitään ei tarvinnut ostaa, vaneri oli jämäpala, 

puutavara rakennusjätettä ja ruuvit johonkin muuhun ostettu.

Ihan pienet

Jos viikonlopun kunniaksi pienet.

Punaiset kirpputorilta löytyneet lasikipot.

 

Kuusi rubiininpunaista ranskalaista Luminarc snapsilasia.

Tuo väri oli niin upea, että oli pakko ostaa :)

 

Ruotsalainen 7,5 senttiä korkea maljakko.

Aika pieni pitää kimpun olla, että tuohon mahtuu.

Taitaa olla juuri sopiva lempikukilleni, eli metsätähdille.

Rasioitu

Tytär osti minulle kirpputorilta soittorasian koneiston.

Soittaa vissiin Vivaldin Kevättä, joten aika ajankohtainen.

Hinta oli hurjat 50 senttiä. Pitihän tuolle sitten keksiä se rasia.

Aihioksi alumiinimuki, jonka katkaisin ja porasin kylkeen reiän.

Sitten sahasin 9 mm vanerista kiekot pohjaksi ja kanneksi.

Kannen pintaa saikin miettiä tovi, kunnes idea lopulta selkeni.

 

Alumiinisesta lautasesta sahasin kaareutuvan reunan pois.
Keskelle löytyi ruusuke verhon pidikkeestä, maalinpoiston jälkeen.

Kannen alumiiniin sain kivan pinnan porakoneen teräsharjalla.

Kiinnitin koneiston parilla pienellä ruuvilla pohjavaneriin.
Tein kannen ja pohjan vanerikiekoista niin jämptit,
että liima tai muuta ei tarvittu, ne on vain painettu paikoilleen.

Maalia ja tarraa

Maalasin kauan turhana pyörineen teepurkin mattamustaksi.

 Leikkasin punaisesta dc-fixistä 15 ympyrää ja liimasin kylkiin.

Näkeehän noista että on saksilla leikatut, ei täydellisen pyöreitä.

Näkymättömiin jäävät 2 ja 3, eli pisteluvut on oikein, kun tulee 7.

Tämän värisenä tälle ei ollut käyttöä.

Muoto oli niin neliskanttinen, että siitä se ajatus nopasta.