Rei'illä ja ilman

 Elokuun punaisia löytöjä euron edestä. 

Mukin sain, reikäisen lautasen dyykkasin ja mopon kilven ostin eurolla.

Punaisia emalimukejahan mie keräilen, kilpikin kiva koriste olkkarissa.

Lautanen mukavan outo ja uteliaisuuteni herättävä, messinkireunakin.

Lautasen valmisajankohtaa jäin miettimään, googlekaan ei auttanut.

Jos se vielä...

Työhuoneen vanha tuoli toimii taas, pakoputkiklemmarilla korjattuna.

Kaasujousi lakkasi toimimasta, joten tuoli oli liian matala työskentelyyn.

Hain tallista pakoputkiklemmarin ja lukitsin tuolin sopivaan korkeuteen.

Jos tuoli on kestänyt reilut 30 vuotta, niin kestäköön vielä vähän lisää.

 

Löytämäni klemmari oli 32 millinen.

 

Selkänojan kiinnityskin on pikapatentti parin vuoden takaa.

Pariton pitkä puikko sopivasti katkottuna ja väännettynä.

Kun on hyvässä vauhdissa ja luomisen vimmassa työhuoneella,

 pitää vain äkkiä keksiä joku korjauskikka, että hommat  voi jatkua.

Oma maa mustikka

Kuivasta kesästä huolimatta mustikkavuosi oli hyvä.

 15 litraa sain poimittua omalta tontilta ja varsin pieneltä alalta.

Tuplaten enemmän, kuin koskaan aiemmin olen saanut kootuksi. 

Parina keväänä suorittamamme rikkakasvien, eli kuusien poisto, 

on antanut tilaa, valoa ja paremmat mahdollisuudet mustikoillekkin.

Inhoan marjanpoimintaa, mutta olen opetellut kiusaamaan itseäni,

 muutaman poimurillisen kerrallaan ja sietämään ininää jonkin aikaa.

Nyt pienen pakastimen kolmesta laatikosta, yksi on täynnä mustikkaa.

Tokka kasvaa

Taas yksi poro vapautettu tuikun vartijan tehtävästä.

Noin euron kirpputorilöytö.

 

Pienoisporaan jatkovarsi ja hiomakiekko kipon irti leikkausta varten.

 

Porotokkaa eteisen kaapin päällä.

Kaikkihan nuo tehtävistään vapautettuja yksilöitä.

Avainnauha 2 ja 3

Lisää solmittuja rannekoruja vanhoista avaimista.

 Nuoremmalle tyttärelle ihan vitsinä mummofillarin avain.

Tyttärellä on kyllä ollut jo useamman vuoden ajokortti ja oma auto, 

muttei löytynyt juuri hälle sopivaa autonavainta, niin pistin vitsiksi.

 Avaimen hahlot hyödynnetty korua solmiessa.

Avain on ensin vasaralla taottu kaarevaan muotoon.

Vanhemmalle tyttärelle enemmän kiiltoa ja vähemmän kokoa.

Leikkikäsirautojen avain oli sopivan siro, eikä tarvinnut vääntää.

Avainnauha

Vanhasta autonavaimesta solmin itselleni rannekorun.

Samanlaisella kuviolla on virta-avain kesäautossanikin.

Nyt kaarelle väännetty avain on jäänyt jostain aiemmasta autosta.

Yksi lyhyt ja yksi pidempi pätkää nyöriä ja sitten vaan solmuja.

Näin solmittuna avain ei juuri ihoon koske, ettei turhaa altistusta.

Vyöstä veks

Pääkallokuvioisesta vyönsoljesta syntyi taulu.

Kehys löytyi omista nurkista, maalasin sen vain punaiseksi.

Vyönsoljesta poistin poraamalla ja viilaamalla kiinnitysosat.

Porasin luihin kaksi reikää, joista nauloilla kiinnitin kehykseen.

Taakse laitoin vaneripalan, johon liimasin ralliruutukangasta.

Vyönsoljen löysin kirpputorilta 2 kruunulla, eli noin 20 sentillä.