Kulunutta kiiltoa

Kullan ja hopean hohtoisia löytöjä.

Chymoksen Julia-lipas kirpparilta muutamalla kymmenellä sentillä.

Yksi, parempi kuntoinen yksilö mulla onkin jo aiemmin löydettynä.

Makarin hyllyyn menee tämäkin ja pikkutavarasta taas täyttyy.

Saatuja metalliromuja lajitellessa tuli parit ruusukkeet vastaan.

Kaksi ensi kesänä farkkutakin kaulusta koristamaan ja yksi varalle.

Ledilankakerä

Sain idean valaistusta lankakerästä, koska sopiva aihio oli.

Dyykattu rautalankainen ja pohjaton tuikkulyhty.

 Pujottelin runkoon löytämääni sopivan paksua johtoa.

Spraymaalasin sitten pallon hopean väriseksi.

 

Laitoin sisälle vaaleanpunaisen 20 ledin sarjan.

Sekä joskus kaulaliinan kutomiseen tekemäni puiset puikot.

 

Kerä puikkoineen vuosi sitten tuunatulle puulautaselle.

 

Vähän muuta romua ympärille ja vanhan ompelukoneen päälle.

 

Käsityökamarin ikkunan edessä, näkynee uloskin.

Virkkuukoukulla väritetty

Sain kaverilta vaihtarina liinan, jotain keinomateriaali huopaa.

Mulla oli visio jo valmiina, joten lisäsin virkkukoukulla siihen väriä.

Punaisella villalangalla tein reikien reunoihin silmukoita.

Vaikka mustasta tykkää, niin kyllä se punainen piristää kummasti.

Syksy on tullut, mustan kuvaaminen hämärässä kämpässä hankalaa.
Nytkin sai odottaa oikeassa kulmassa paistavaa aurinkoa jonkun aikaa.

Jööran jööraninpoika

Olenpa tehnyt pitkästä, pitkästä aikaa sukututkimusta.

Minulla on isältä perittyjä papereita, hänen aloittamastaan projektista.

Taitaa nuo kuvassa olevat muistiinpanot olla jo 80-luvun puolelta.
Omia heitin pois tallennuksen jälkeen, mutta nuo säästän muistona.

Ajoittain aina innostuin itsekkin, olin hälle kaverina tai tutkin omin päin.

Nyt olen istunut pari päivää läppärillä kirjoittamassa tietoja puhtaaksi.

Koonnut muistiinpanoja yhteen ja tarkistellut tietokannoista faktoja.

Paljon helpompaa, kuin silloin aloittaessa, netistä löytyy jo niin paljon.

10 polvea Majureita on jo paperilla, mutta paljon on vielä tekemistä.

Nimellä Georg on melkoisen monta kirjoitusasua ja niin Majurillakin.

Tämä lienee projekti joka alkoi jo kauan sitten, eikä lopu koskaan...

Pienempää ja isompaa

Erästelyaiheisia löytöjä parilta viime viikolta.

Parilla eurolla isohko Savotan reppu.

Muutamiin tapahtumiin somisteeksi, sekä ihan oikeaan käyttöön.

Mahtuu mettäreissulle mukaan vaikka kokonainen varavaatekerta. 

Sivutaskuihin sopii villasukkapari jos toinenkin ja ne on äkkiä löydetty.

Saatu pieni puukko. Terä oli aivan ruskea, mutta se olikin vain likaa.

 

30 sentillä ostettu Silvan punainen kompassi.

Mies saa tuon aiemmin löytyneen vihreän, punainen kuuluu mulle :)

Poro parrasvaloissa

Ekan ledisarjan pimenevälle pihamaalle jo virittelin.

Ajastin täytyy vielä etsiä, turha tuota kaiken aikaa on polttaa.

Tovin mietin miten saan kivasti 40 lampun sarjan ja poron lyhtyyn. 

Kesällä tarjouskorista bongattu valosarja, näitä olis vielä toinenkin.

Metalliverkosta leikkasin sopivan palasen lyhdyn pohjalle.

Taitoin kaksi riviä reunoiksi, johdot mahtui alle piiloon

Lamput ompelin villalangan pätkällä kevyesti kiinni reunaan.
Olisihan reunaa voinut vielä jollain maisemoidakkin,
mutten halunnut mitään koristeita vähentämään valotehoa.

Valot ainoa ostettu. Lyhty, sarvivikainen poro ja verkko saatuja.
 Poroa piti taas korjata, oli tiputtanut toisen sarvensa kesän aikana.
Porasin tyveen ja sarveen reiät, johon työnsin rautalangan, taas pysyy.

Murtunut

Vävypojan puukontuppi oli hajonnut ja sain sen korjattavakseni.

Vyölenkki oli murtunut irti paikastaan. Kovin olikin reunassa reikä.

Korjattu on, taas saa vyölle roikkumaan maastoon lähteissään.

Parkkinahasta leikkasin sopivan suikaleen.

Kastelin nahan, ompelin sen paikoilleen ja tein lenkille uuden reiän.

Kuivuttua käsittelin uuden osan ja samalla koko tupen nahkarasvalla.