Mökkikylä

Nyt on lyhtypuun jokaiseen mökkiin sytytetty tulet.

Kelopuisessa tolpassa roikkuu heinäharavan piikeissä 

neljä neliskulmaista, kaksi kuusikulmaista ja kaksi pyöreää mökkiä.

Kaikki samaa sarjaa. 

Kahdeksas tuikkumökki löytyi muutama viikko sitten kirpparilta.
Siitä on yli kymmenen vuotta kun sain ekan mökin,
satunnaisesti tuli jossain kirpparilla aina seuraava vastaan.
Nyt niitä vihdoinkin riittää puun jokaiselle oksalle.

Puukelkka

Tein kierrätysmateriaaleista kelkan polttopuiden siirtelyyn.

Käytin kelkkaan purettuja vesivanerin paloja ja vanhat sukset.

Kyytiin mahtuu kaksi puutelinettä, kumminka päin vain.

Rumahan tuo on kuin mikä ja tylsän värinen, mutta ajaa asiansa.
(puutelineetkin on omatekoiset, olleet käytössä jo vuosia)

Pohjavanerin koko on 40 x 70 senttiä, laidat vähän pienentää.

Laitojen korkeus on 6 senttiä ja ne on ruuvattu kiinni alapuolelta.
Kaikki ruuvinkannat on upotettu, joten pinnat ovat tasaiset.

Pystyyn nostettuna ei vie paljoa tilaa liiterissä tai seinän vierellä.

180 senttisestä suksesta jäi vain 10 senttiä jäljelle.

Suksi on katkaistu siteen kohdalta, vain kapeneva pää poistettu.

 

Ruuvaamalla pätkät päällekkäin, sain jalaksesta tasapaksun.

Lihalaatikkokin menee, jos sillä puita kuljettaa.

Melkoisen rumia ja reikäisiä vanereita, käytin ehjimmät kohdat.

Miniryijy

Piti sitten kokeilla miniryijyä ja ottaa asia ihan kirjaimellisesti.

 

Tulitikkurasian kokoinen ja oikein ryijysolmuilla tehty.

Pohjana hyttysverkko, olen laittanu verkottaessa jämäpalat talteen.
Lankana jotain seiska veikkaa ohuempia jämiä.

Jos tekisin toisen, kokeilisin vähemmän pörröttävää lankaa.
Vähän on paksu nukkekotiin, vaikka kooltaan kai olisi käypänen.

Tyhjä katse

Kirpparilta ostettua kallonaamaria muokkailtu.

Kovin on kylmä ja tyhjä katse.

Naamari maksoi 10 senttiä ja oli kukallinen.

Maalasin kahteen kertaan jollain vesiohenteisella sisustusmaalilla.

Ledisarjan paikoilleen teippailua.

Tuo ledisarja on ostettu jo muutama vuosi sitten ja se osoittautui 

käytössä aivan liian himmeäksi mihinkään järkevään valaisuun. 

Kallo tuijottelee meitä nyt olohuoneen seinällä.

Verisemmät versiot

 Koska tuota mihinkään kelpaamatonta materiaalia oli,

tein sittenkin vielä parit vähän verisemmät korvakorut.

Jumppaavilta Iineksiltäkin meni kaulat poikki sivuleikkureilla.

Kaulantyngät ja renkaaseen jääneet kädet veritetty tussilla. 

Jouduin keksimään uuden tavan vääntää korulankaakin,

jotta sain kaikki osat kiinni yhdellä langalla.

Näistä tuskin olisi muuhun ollutkaan. Oudot ja vielä irtoavat kädet.

Samassa "kenties koruihin" roinalaatikossani oli pureksitut miekat.

Tummanpunainen kynsilakka peitti enimmät hampaanjäljet.

Materiaali on alunperin koottu kirpputorien ilmaisromuloorista.

Nyt on tyttärellä ainakin valinnan varaa...

Killuvat päät

Tytär pyysi tekemään halloweenkorvikset itselleen.

Pyörittelin ensin järjellisiä ideoita ja päädyin lopulta järjettömään.

 

Pääkallojen asemasta korvissa roikkukoon katkaistut päät.

Mitä lie pääsiäismunaroinaa, sporttipari Mikki ja Minni.

 

 Sivuleikkureilla kaulat poikki, minniä joutui leikkelemään enemmänkin.

Pahimpien riippeiden viilaus ja mustalla tussilla korvan korjaus.

Kaulan kohdalle jätin leikkausjäljet näkyviin, enkä siistinyt.

Poralla korvalehtiin reiät, sitten vain vääntää väliosat ja laittaa koukut.

Kesythän näistä tuli, jätin ideat roikkuvista suonenpätkistä toteuttamatta.
Juju olkoon astetta haastavampi havaita ja idea "julmassa" tekotavassa.
Helppoa, halpaa ja hullua. Saa nähdä kelpaako, mulle ainakin :)

Lasia lasien väliin

Sain pari vanhaa lasipulloa.

Koitin pestä ne mahdollisimman puhtaiksi.

Pieni vihertävä oli niin kovia kokenut, ettei edes näytä puhtaalta.

 

Laitoin ne pullokokoelman jatkoksi käsityökamarin ikkunan väliin.

 

Juuri ennen ikkunan sulkemista, muistin kaksi muutakin pulloa.

Pienen ruskean sain jo lapsena, monesti oli leikeissäkin mukana. 

Ikkuna on varjon puolella, siihen ei paista aurinko suoraan.