Tee työtä jolla on tarkoitus

No ehkä mielikuvitusta käyttäen, tällekkin jokin tarkoitus löytyisi...

Voi hämmentää, kunhan ei soppaa, voi tirkistellä reiästä...

Eilen oksia pois poltellessa tämän ajankuluksi veistelin.

Istuin puun alla enimmältä sateelta suojassa ja nuotiota vahdin.

 

Tällaisesta sivuun nostetusta polttopuusta lähdin liikkeelle.

Pienellä kirveellä poistin siitä ensin enimmät turhat.

Uudella, muutaman euron tarjouspuukolla veistin muotoonsa.

Kovin pihkainen veisteltävä, kädet piti putsata pihkasta tärpätillä.

Hioin lopuksi, mutta vain 80 paperilla ja tukkoon meni sekin. 

Ei tuota tosiaankaan voi mihinkään käyttää, lähinnä veistoharjottelua.

Jotenkin vain klapin muoto houkutti tuon sieltä esiin kaivamaan. 

Veisteleminen on mukavaa puuhaa ja jotenkin terapeuttista, 

en meinannut millään malttaa lopettaa, vaikka sadekkin yltyi.

Vasaroitu

Taas yksi aurinkotalismaani kuparia kierrättäen tehty.

 Kuparilautasesta leikasin kultasepän saksilla palasen.

Reunat viilasin ja hapettumat poistin pienellä teräsharjalla.

Kehykset väänsin saadusta pinnoitetusta kuparilangasta.

 

Vasaralla muotoilin keskikohtaa sopivan metallirenkaan päällä.

 

Muotopuolessa kelonpätkässä roikkuu jo kolme aurinkoa.

Tosin nyt kaivataan ennemminkin vesisadetta, luonto on kuiva,

varvikko vain ritisee jalan alla ja on metsäpalovaroitus.

Hetken jo satoikin, että ehdin tämän tehdä, mutta sitten lakkasi.

Tätä taas

Menossa taas joka keväiset askareet, eli puuta halki ja pinoon.

Lumen aikaan jo kiskoimme moottorikelkalla puuta liiterin taa.

Nyt mies on sahannut niitä pätkiksi ja mie hoidan ne pinoon.

Ruoanlaittokin tyyliin, kala tai kana ja pakastekasvikset vuokaan, 

kerma päälle, sitten uuniin, kun ei jouda hellan vieressä hääräämään.

Teetä yhdelle

Kirpparilla tuli vastaan yhden hengen aamiaissetti.

Musta, pallokuvioita ja hinta 1 euro, niin mukaanhan se lähti.

 Askartelin kierrätysmateriaaleista niille oman pienen pöydän.

Liinaksi pala jo käytöstä poistettua, kulunutta vahaliinaa.

Nytpä on koko euron edestä pirteää pihakoristetta. 

Ilmojen lämmettyä voisin lisätä jotain kukkaa mukaan...

Pöytä kaipaa kyllä jotain pikkutuoliakin viereensä...

Pöydän jalaksi laitoin tällaisen saadun rautalankahäkkyrän.

Hioin pois enimpiä ruosteita ja spraymaalasin mustaksi.

Kannen sahasin käytetystä vesivanerin palasesta.

Kerran vielä kranssi

Joskus nappasin kirpparin ilmaiskorista muovimurattia.

Aikansa se palveli pihan reunamilla koristeena, 

mutta sitten alkoi muovi hapristua ja lehdet irtoilla. 

Keräsin ne pois, heittääkseni roskiin, mutten raaskinutkaan.

 Yhdistettynä hylättyyn jakkaran kanteen, lehdistä saikin kranssin.

Tällainen sekalainen ja havunneulasiakin sisältävä kasa oli, 

kun ne metsän reunasta pois kokosin.
Keräsin tarkkaan kaiken pois, sillä ei nuo kuulu luontoon.

Päädyin nyppimään kankaiset lehdet irti muovisista varsista.

Oli niin ajan ja auringon haprastuttamat, että aika helpolla irtosi.

Sahasin kolhuisesta jakkaran kannesta keskiosan pois.

Hioin pois lakat ja pyöristin reunat, sitten vihreää pintaan.

Huuhtelin lehdistä pois sammaleet ja muut roskat.

Nitojalla kiinnitin lehdet maalattuun kehään.

Mietin kuumaliimaakin, mutten halua enää toiste kerätä

maastosta noita lehtiä, niin niitit ainakin pitää ne paikallaan.

Mitään koristetta en laittanut, menee kakkoskodin kuistille
ja lisäillä sitte kauden mukaan jotain jos siltä tuntuu.
Kesällä vaikka perhonen ja talvella jotain punaista marjaa...

Palloilua

Dyykattu peltirasia ja tuikkukuppi muuttuivat kuumailmapalloksi. 

Keskeltä aukeavan kullanvärisen peltirasian suihkin keltaiseksi.

Tuikkukippoon tein puuttuvan pohjan sekä reiät ja maalasin myös sen. 

Palloon laitoin silmukkaruuvin ja polkusinnyöristä solmin ripustukset.

Sitten joutilas ukko kyytiin ja matkaan.

Matkaan pääsy vaati monta yritystä heittää naru painoineen oksan yli.

Lopulta onnistui ja tikkailta ylettyi vielä solmimaan pallon naruun.

 Taitaa tuon männyn alin oksa olla ainakin viidessä metrissä.

Häkkikana

Vanhoja romuja koottu taas uudenlaiseksi kokonaisuudeksi.

 

Maalasin metallilankakanan uudelleen ja pistin häkkiin.

Tuo kana kun on tarpeeksi tunteeton, ettei moisesta kärsi.

Mukaan häkkiin kana sai munakupin ja sulan.

Punaiseksi maalattuina nekin. 

Munakuppi löytyi itseltä, mutta sulan väänsin rautalangasta.

2 millin ja 0,9 millin hehkutetuista langoista se vääntyi. 

Munakuppiin ja kanaan olen kyllästynyt jo moneen kertaan,

meinannut pistää metallinkeräykseenkin,

mutta josko noita nyt taas kesän katselisi...