Kuplajuomaa

Koottu kupliva kausivalo keittiön ikkunalle.

Elokuussa, hääpäivänä juodun kuplajuoman pullo.

Liotin tunnin tai pari ja pesin pois etiketin.

Sisälle sulloin saman sävyisen ledisarjan ja helminauhan.

Lasi vapautui makarista, kun tein sinne messinkisen pikarin. 

Eli kaikki tarvittava löytyi kotoa ja nyt vain uudella tavalla.

 

Ilman salamaa.

 

Keittiön ikkunalla väreihin sopivien saintpaulioiden kanssa.

Laitoin alle koroketta, ettei valo jää ruokapöydän tai karmin taa.

 Ihme, että keväällä ostetut santut on vielä hengissä ja kukassa.

Kiven näköinen juttu on metallia ja siinä lukee love.

Sarvia ja korvia

Punaista, puhki hinkattua peltiä olohuoneen pöydällä, 

kera kynttilän sekä sarvien ja korvien.

 

Kun sain makariin takorautakahveleiden alle messinkilautasen,

niin makarista vapautui sitä myötä kuluneen musta peltilautanen.

 

Suihkin pintaan punaista spraymaalia ja annoin kuivua,

Sitten hankausta hiomapaperilla, teräsharjalla ja karhunkielellä.

Isomman olen tehnyt jo aiemmin, pienempi valmistui nyt.

Lähes samannäköiset, muttei ihan.

Kokosin kotiviikonloppua ilahduttamaan eläimellisen asetelman.

Nyt tehdylle lautaselle pääsi viime talvena tehty kiireettömän kello.

 Isommalle lautaselle kirpparilta äskettäin bongattu rautainen hirvi,

sekä vuosien saatossa kerättyjä sydämiä ja munia sarvipäiden kuvilla.

 Helppo ja halpa sisustaa, kun muokkaa noita jo kertyneitä romujaan.

Kiireetöntä viikonloppua kaikille ja kivoja syyskelejä ulkoilla! 

Lautanenkin

Eilinen pikari on nyt osa isompaa kokonaisuutta,

 sillä muokkasin tummuneen messinkitarjottimen lautaseksi.

 

Lautaselle pääsi myös ammoin kirpparilta löydetyt kahvelit.

Väriä tuomaan laitoin punaisen, lasisen sydämen.

 

Nämä oli niin ihanat, että piti joskus 10 vuotta sitten ostaa. 

Aiemmin olivat jollain tiimarin peltilautasella, pinkin lasin kera.

(peltilautaselle ja lasillekkin on jo uusi paikka tiedossa)

Messinkitarjotin oli ollut pihalla pari kesää, sen oli näköinenkin.

Kiillottaa piti kovin, vaikken taaskaan täysin kiiltävää halunnut.

 Tarjottimena tuo ei ole koskaan toiminut, oli liian veltto pohja,

koristeena ja kynttilöiden alla pöydällä mie olen tuota käyttänyt.

 

Ensin hioin kahvojen niiteistä nupit pois, että sain kahvat irti,

sitten hioin niitit mahdollisimman mataliksi ja näkymättömiin.

 

 Nyt kiikutan nämä tason päälle makariin (kuningatarsviittiin).

Pikari

Tein messinkisistä kylttilänjalkojen osista ja kiposta pikarin.

Ihan koristeeksi, en tohtisi tuosta juoda mitään.

Kiillotin jonkin verran, mutten ihan kauhean kiiltäväksi.

 

Jalka ja varsi on koottu ruuvilla kolmesta kynttilänjalasta.

Kaikki kynttilänjalat oli resuja, jouti purkaa materiaaliksi.

Yläosa on kiinni liimalla, vaihdan sen jos löydän paremman.

Komsiopallolle kotikolo

Tyttären tytär sai nimeämispäivänään lahjaksi komsiopallon.

Tein kirppiskehyksestä kotelon korun säilyttämistä varten.

Vitriinikehykseen laitoin kelottuneen oksanpätkän puuksi

ja jostakin jääneen pienen nallen puun juurelle istumaan.

Taustaksi talvinen kuvan seinäkalenterista, talvivauva kun on.

Komsiopallo ketjuineen on vain kiepautettu oksan ympäri.

Nyt komsiopallo roikkuu pinnansängyn yläpuolella suojelemassa.

Korun saa sitten aikanaan otettua helposti käyttöönsä.

Tälläinen oli aihio, puolen euron vitriinikehys, ilman lasia.

Sopivan lasin sain jo käytöstä hylätystä taulunkehyksestä.

Sinistä maalia hioin pois ja sitten valkoinen puuvaha päälle.

Urassa olleen valkean nyörin kiskoin irti ja hioin pois liimat.

Sisulla sittenkin

Maanantaina jaoin kuvia teräslusikasta tekemästäni sormuksesta.

Ei ollut eka yritys, sillä eka lusikka lensi metallinkeräyskippoon.

Se kun ei suostunut taipumaan mitenkään, siinä oli liian paksu varsi.

Kaivoin jo hylätyn aihion kuitenkin pois ja päätin yrittää vielä.

Heitin lusikan keskuslämmityskattilaan, kunnon hiilloksen päälle.

Jäähdyttyään, se olikin vähän taipuisampaa, tai ainakin tuntui siltä.

 

Sain varren väännettyä lopulta lähes pyöreäksi.

Polttaminen antoi kivan patinaisen sävynkin. 

Stainless steel lukee lusikan varren takapuolella.

Pituuskin riitti nyt vähän isompaan sormukseen.

 Sisäpuolta ja reunoja piti viilata, oli liian terävät sormeen.

Pienoispora ja jatkovarsi, hieno hiomakivi siihen, sillä sujui.

Reisitaskuilla

Ompelin tyttären hylkäämistä,

vaaleanpunaisista, maastokuvioisista, reisitaskuhousuista 

pari käsilaukkua.

 Juuri riitti kahteen samanlaiseen, kun tarkasti suunnitteli.

Laukkujen koko: 22 senttiä leveät ja 25 senttiä syvät.

Hyväksi jo havaittu malli ja koko.

 

 Tässä kuvassa värit lähempänä totuutta.

Vähän ryppyjä, silittäminen ei sujunut, kun hihalauta lainassa edelleen. 

Sulkumekanismiksi ompelin ison nepparin ja solkikin kierrätettyä. 

Housut olivat matalavyötäröiset, kapeat ja kokoa 27 tuumaa.

Piti ratkoa taskuja irti ja saumatkin auki, että kangas riitti.

Lahkeen takakappaleista laukkupussit, etupuolista hihnat.

Taskut ompelin uusille paikoilleen ensimmäisinä.

Sisäpuolelle vuoreksi ompelin vaaleanpuna/valkoraitaista,

napakkaa lakanakangasta, toinen käyttökierros silläkin.

Yksi laukku menee nuoremmalle tyttärelle, toinen jäänee itselle.

Pari irtiratkottua taskua olisi vielä, tekisikö niistäkin jotain...