Suohuntuni on musta

Hillasoilla rämpiminen sai kaipaamaan parempaa hyttyshattua.

Aiemmasta kiinan versiosta söivät sääsket ja paarmat läpi.

Kaupunkireissulla ostin oikein ohutta tylliä ideaani varten.

Ompelin tyllistä vähän vajaa puoli metriä korkean putken.

Mittasin isoimman hattuni ja ympärysmitta sen mukaan.

Sivusauman kääntelin kuin päärmeen ja ompelin ensin.

Kokeilin siksakillakin, mutta sillä tuli rumaa jälkeä.

Ylä ja alareunaan ompelin kuminauhakujat.

Kujiin pujotin tylpällä neulalla 2 mm pyöreät kuminauhat.

Nauhojen päihin löysin jostain puretut nyörilukot.

Ostin tylliä useampaankin ompelukseen, kun oli rullan loppu.

Kuitti on tyllin alla, ohutta on, ei paljon himmennä näkymiä.

 

 Sääskiverkonhan voisi taitella kauniistikkin hatun päälle,

tosin näyttäsi ihan menneiden aikojen hautajaishatulta.

 

Viikattuna menee varsin pieneen tilaan ja taskuun.

Saa tästä sääskihupunkin, kun kiristää toista kuminauhaa tarpeeksi.

Siten voisi toimia myös yhdistelmällä anorakin huppu ja lippalakki.

Punasilla mennään

...enkä tarkoita liikennevaloja vaan kirppislöytöjä.

Puolalaista emalia, espanjalaiset pelikortit, 

suomalainen auto ja ruotsalainen lusikkahaarukka. 

Light my fire, made in Sweden, spork on mieleinen.

Niitä löytyy käsilaukusta, auton hanskalokerosta, repusta...

Eurolla nappasin tämänkin mukaan, kun näytti uudelta.

Olen himoinnut kauan tällaista, nyt löytyi hintaan 2,50.

Mitä tehdäkseni, no ripustaakseni sen keittiötä koristamaan. 

 Samanlaisella pannulogolla löytyy meiltä paljon muutakin,

On monen kokoista ja näköistä mukia, sekä lasten kattiloita.

 

Punaista, kotimaista neppisautoa, jossa kuski ja tuulilasi tallella, 

en voinut jättää ottamatta 0,20 eurolla.

 

Eurolla mukaan lähti ja silkasta tutustumisen halusta,

espanjalainen korttipakka, Heraclio Fournier, Vitoria, No 27

50 korttia, 4 x 9 numerokorttia, 4 x 3 kuvaa sekä pari muuta.

Korttien taustapuoletkin on mukavasti punaiset.

Sääskien seassa

...tarpominen pitkin jänkää kuulunee Lapin kesään.

Hillaa on ja pitäisi koittaa poimia jotain omaankin pakastimeen.

Kauaa en kestä sääskien ininää kuunnella, josko litra kerrallaan...

Kutistus

Taas tuli kaksi pussilakanaa tiensä päähän.

Toista olin jo paikkaillutkin, että sai vähän jatkoaikaa.

Pussilakanat oli kaksipuoleisia, toinen raitaa ja toinen pilkkua.

Pilkullisilta puolilta pelastin alaosan ehjää kangasta.

Niistä ompelin taas yhden, lapsen peitolle sopivan pussilakanan.

 

Liinavaatelaatikoista löytyi valmiina tyttären tyynyliina.

Lahjaksi joskus saatu, mutta on vähän nafti normityynylle.

Käynee lakanan kaveriksi, sitten kun tyyny otetaan käyttöön.

Kaitaleesta

Verhon muutoksesta jääneestä kaitaleesta ja ripsiliinasta laukku.

Koko ajan vaan sataa ja sataa.

Joutaa ommella ja ilahduttaa itseään uudella käsilaukulla. 

Sulkumekanismina löytämäni pätkä punaista tarranauhaa.

Nelisen vuotta sitten löysin kirpparilta kivat verhokapat.

Ompelin ne silloin kuitenkin uusiksi, että tuli keittiöön sopivat.

Madalsin niitä vähän, että näkee ulos ja niin jäi rivit sydämiä.

Pienen ripsiliinan reuna jo repsotti, jouti sekin käyttää toisin.

Kaitaletta oli noin nelisen metriä, puolet meni tähän laukkuun.
Kulunut taitoskohta menee niin, ettei ehjiä sydämiä ole montaa.

Olkahihnassa taitaa olla kangas melkein nelinkertaisena.

Punaista maitoa

Näin joku aika sitten kaverin mökillä vanhan, 

punaisen maitolaatikon ja jäin haaveilemaan sellaisesta.

Meinasin hihkua riemusta kirpparilla, kun löysin nämä kaksi.

Vitosen per laatikko maksoi, mutta noihan kestää ikuisesti.

Toinen on vuodelta 1970 ja toinen 1972.

Mulla on ennestään harmaita maitolaatikoita, joissa lukee H:ki,

vaan nytpä löytyy laatikoita toisestakin päästä Suomea. 

Tekisi mieli kantaa nuo keittiön nurkkaan, pinota hyllyköksi, 

mutta keksinen muutakin käyttöä...

Kukkaroita

Käsilaukussani kulkeva kolikkokukkaro alkoi olla jo resu.

Päätin ommella kangassuikaleista uusia kukkaroita.

Kolme erilaista tein.

Tästä kuluneesta kukkarosta vääntelin mekanismin irti.
Samalla piirtelin summitaisen kaavan, tästä mallia ottaen.

Viime vuonna, kun tein tapleteista tyynyjä, jäi pieniä suikaleita.

Noin söpöä kangasta ei voi pois heittää, vaikka pieniä on palat.

Ekana tein tämän, hyödyntäen puretun mekanismin.

Metalliosissa näkyy vääntely ja harjoituskappale muutenkin.

Voisi jossain vaiheessa ostaa ommeltavia kukkarokehyksiä.

Kaitaleita kun riitti vieläkin,
kaivoin esiin nauhan pätkiä ja talteen purettuja vetskareita.

Pyöreä, tai no sinne päin ja kantikas vetoketjukukkaro. 

Takapuolilla on keskellä koristenauhat peittämässä saumoja.

Laitoin myös lenkit mahdollisia avainrenkaita varten.

Kaitaleet yhteen ommellen sain kankaasta tarpeeksi leveän.
Saumavarat etupuolelle ja nauhalla piiloon.

Etupuolillahan vetoketjulla sai kankaan riittämään.