Siipisydän

Olohuoneen seinä kaipasi ehdottomasti siivekästä sydäntä.

  Joten toisenkin vanhan teoksen parantelua tai uudelleen tekoa.

Aiemmin kynttilälautasesta tuunattu parsittu sydän sai siivet. 

Samalla se sai uudet, messinkiruuvein ruuvatut paikkalaput.
Sisäpuolelle sahasin vanerista palasen, jotta oli mihin ruuvata.

Siivet leikkasin lommoisesta tarjottimesta.

Muotonsa ne saivat vasaralla paukutellen. 

Ensimmäisenä viilasin reunat vähemmän teräviksi.

 

Näkymä olohuoneen seinällä, television päällä nyt tämmöinen.

Eilen korjailtu pellinpalasydän, aiemmat öljypurkinkansikello 

sekä Satellite ja fuel injection taulut.

Peltiä alle

 Korjailin taas yhtä aiempaa työtäni, lisäämällä siihen peltiä.

Parisen vuotta sitten leikkasin lahosta öljyämpäristä paloja. 

Joista naputtelin vanerin päälle sydämen ja pistin kehyksiin.

Silloin laitoin taustaksi vain tapetilla päällystettyä kovalevyä.

Aikani tuota katseltuani, halusin siihen peltisen taustankin.

Varastosta löytyikin kovasti ruosteinen uunipelti.

Mies leikkasi rälläkällä minulle sopivan palan pellistä.

Teräsharjasin peltiä huolella ja lopuksi vielä pesin.

Sitten vain kehyksiin ja sydän parilla ruuvilla kiinni.

Röpöjä

 Kirpparin ilmaiskorista napattu metallijuttu muuttui auringoksi.

 Ensin poltin pois vanhat maalit ja pesin teräsharjalla.

Sitten spraymaalasin vanhalla tarjouskorilöytö röpömaalilla.

Vielä kuparin väristä spraymaalia puuhelmeen ja se keskelle.

Taas on puunkarahkassa yksi aurinkotalismaani lisää.

Olisiko ollu kynttilämansetti, kun oli vähän kaareva.

Suoristui kuitenkin helposti, etenkin polton jälkeen.

Kaksi marjaa

Tänä syksynä tuota marjanpoimintaa on riittänyt.

Ensin hillajänkät, sitten mustikkametsät ja kaarnikkavarvikot.

Välillä sitä toivoo, että tulis jo lumi, että loppuis poimittava.

Sitten taas muistaa, kuinka mukavaa on talvella kaivaa 

pakastimesta ihan itse poimittua marjaa.

Onneksi ostin vain 95 litraisen pakastimen, ei mahoton täytettävä.

Jottei menisi liian totiseksi touhuksi, pitää välillä pöljäillä. 

En enää muista, mistä lilliputti traktori on mulle päätynyt.

Satoa

Keväällä siirrettiin pihalle kolme mustaherukkapensasta.

Aika reppanoita pensaita osa, satoa saanee jonkun vuoden päästä.
Ensi keväänä voisi yrittää siirtää muutaman lisää...

Tämän syksyn herukat tässä.

Ihme, että edes nuo, pensaita kuitenkin leikattiin aikalailla.

Raparperi ei viihtynyt talon etuseinustalla.

Varret kasvoi ohuina ja rentoina, kuin madellen pitkin nurmikkoa.

Siirrettiin toiseen paikkaan, joten odottelua on luvassa tässäkin.

 

Raparperejä siirtäessä löytyi jonkun aikaa sitten kadonnut lapio.

Ei arvosaalista edes maan alta kaivellen, vain vanha muovilapio.

 

Oregano ei innostunut kasvuun, olisiko kaivannut enemmän lämpöä.

Talon takana kasvaa jotain kummallista. Joku nuijakas?

Hilloo

Lähitienoilta löytyi variksenmarjaa eli kaarnikkaakin.

Vähän googlailtuani, päätin kokeilla keittää niistä hilloa.

 Tykästyin makuun, vaikken yleensä mistään hillosta pidä.

0,5 kg hillosokeria löytyi kaapista, se riitti 1 kiloon marjaa.

 

Surautin marjat ennen keittämistä sauvasekoittimella sössöksi.

Halusin käyttää koko marjan, enkä vain mehua.

Hääpäivä

Kahdeksan vuotta sitte pyörähdettiin maistraatissa,

tai no, oikeasti maistraatin ihan kauniilla takapihalla.

Vihkijä suostui vihkimään meidät harrasteautojemme edessä,

 koska niissä ympyröissä olemme tavanneetkin.

Ompelin itse oman hääpukuni ja se oli tietenkin punainen.

Kaava koottu muutamasta 90-luvun käsityölehden kaavasta.

 Helmaa kohottava alushame syntyi vuorisilkistä ja tyllistä.
Ne löytyi omista varastoista, joten ei ihan oikean väristä.

 (pyykkipojat pitää alushameen kuvausta varten paikoillaan)
Mulla oli tuossa musta paljettivyö, mutta se lienee
tyttäriltä lainattu, kun ei kuvaa varten löytynyt.

Tykkään kankaasta, kesäisen villiä luontoa :)