Puoli päärynää

Innostuin taas niin tuosta kuparin takomisesta,

että tein sitten vessaankin uuden valaisimen.

 

 Materiaaliksi valikoitu yläosa lommoisesta päärynästä.

 

Kuparipintaa suojaavan lakan poisto oli melko työläs.

Lommoja taoin lisääkin, ettei liian erottuva olisi.

Ja jo aiemmin vasaran alle päätynyt matkamuistolautanen.

Naputtelin lautasen uuteen muotoon ja taitoin ulkoreunan.

Tässä enimmät työkalut.

Isompi ja pienempi kuulapäävasara takomiseen.

Pihdit ja alasin reunan taittamiseen.

8 mm poranterä, jolla varjostimeen ja suojakuppiin reikä.

Kultasepäsakset varjostimen reiän suurennukseen.

Viiloja poratun reikien reunojen siistimiseen.

Tässä osat ennen kokoamista.

 

Meillä on vessassa valaisin joka ottaa virtansa pistorasiasta. 

Alkuperäinen valaisin oli niin alhaalla, ettei mies olisi nähnyt 

naamaansa peilistä, joten valaisin on poistettu ja peiliä nostettu.

Lampun kantaa peittävän kupin reiän reunaan läpivientikumi.

Eipä voi metallireuna hangata johtoa.

Ulkopintaa en kiillottanut yhtä paljon, kuin sisäpintaa.

 

Reunan taittoa pitää vielä harjoitella, lopputulos ei täydellinen.

Talteen ratkottu

 Ratkon usein hajonneista vaatteista vetoketjuja yms. talteen.

Nämä, kahdella eurolla kaverin kirppiskasasta löydetyt housut

palvelivat monta vuotta käytössä, kunnes kuluivat loppuun.

Vielä niistä kuitenkin ratkoi 5 vetoketjua uudelleen käytettäviksi.

Monista tikkauksista huolimatta, kaikki irtosivat ehjinä.

(en silittänyt päitä suoriksi kuvaa varten)

Tykkään että varastossa on valmiina materiaaleja, 

ompeluinnostuksen yllättäessä.

Taonnan taonta

 Taoin jonkun takomasta kuparikulhosta lampunvarjostimen.

 

 
Aika monta vasaran lyöntiä, ennen kuin tuli mieleinen pinta.

Kiillotin jonkun verran, mutten ihan kaikkea patinaa pois.

Kukkaa tämä saatu kuparikulho kai esitti.

Leikkasin reunoja pois, niin että pahimmat vekit lähti.

Sen jälkeen aloitin kuulapäävasaralla muotoilun.

Kun muoto oli suurin piirtein oikea, siistin reunat.

Sitten etsin sopivan kokoisen rautalankakehän,

jonka ympäri taitoin ja taoin reunan.

 

Lopuksi tein reiän lampun kantaa varten.

Valaisin osat on resuista talteen purettuja, johto uutta.

Kattoon tulevan osan spraymaalasin mattamustaksi.

Nyt on käsityökamarini kaikissa valaisimissa kuparia.

Roikkuu

 Kirpparilla tuli vastaan varrellinen kaadin numerolla 1.

Numero kakkosen olin löytänyt heinäkuussa.

 

Tästä seurasi, että roikkuvan emalin kokoelma piti järjestellä. 

Nyt ruokapöydän päällä roikkuu 4 pientä kattilaa, 2 mukia

 ja 2 varrellista kannua. Pohjissa made in poland pannulogo.

Sekaan ripustin ruotsalaiset muoviset mitat.

Tuon kynttilällisen roikottimen tuunasin 6 vuotta sitten.

Silloin väännellyt koukut piti vaihtaa toisenlaisiin..

Kun ei kaikki sopineet noihin lenkkipäisiin koukkuihin.

 

Keittiössäni on sen verran yksityiskohtia, 

että kuvaaminen on hivenen haastavaa.

Varaharava

 Tytär olisi ostanut tyttärelleen lasten haravan.

No eihän sellaista saanut rautakaupasta, kuin tilaamalla.

Tilattua odotellessa, ehtisi pihan jo haravoida tai lumi sataa.

Minä muistin liiterissäni olevan fiskarsin kapean lavan. 

Lapa on isomman mukana tullut kylkiäinen vuosien takaa. 

Jolle ei olle kyllä keksitty mitään käyttöä.

Metsästä löydetystä, taittuneesta aurausviitasta tein siihen varren.

Alapäähän tein sahalla ja viilalla hahlon.

Ylempää lavasta löytyi valmis ruuvin reikä, siihen ruuvi.

Eiköhän tällä tämä syksy pärjätä, 

 ja ainakin on mukavan kevyt alle kaksivuotiaan käsitellä.

Likaista peltiä

Sain kaveriltani kasan aarteita tai romuja, miten kukin näkee.

Heti ekana näin punamustan moponkilven ja pienen öljypurkin

 

Pesua kaipasivat kumpainenkin.

Rekisterikilpeä koitin vähän oikoakkin. 

Puhtaana pääsevät olohuoneeseen, lajitoveriensa seuraan.

Irroitusöljyn käyttöohjekkin olisi vielä ihan luettava.

Tosin purkki on tyhjä. Nykyisin kai käytetään CRC:tä.

Raitanen kaitanen

 Eilisestä verhosta kaitaliinoja projektista jäi kaitale.

Kaitaleesta riitti juuri pieneen laukkuun hihnoineen.

Vuoreksi laitoin ohuen puuvillakankaan.

Hihnaa en kiinnittäny solkeen ollenkaan, pysyy ilmankin.

Näin hihna on portaattomasti säädettävissä

tai soljen saa pois ja hihnan vois solmia vaikka lanteille.

Aiemmin syksyllä olisin tätä maastossa monesti jo kaivannut, 

mahtuu vesipullo tai puhelin ja avaimet tai hyttysmyrkkyjä.