Myssy päälle

Ompelin kangaspaloista pressopannun pannumyssyn,

sekä yhden pannulapun.

 

Nuppia varten oleva aukko, on nauhalla säädettävissä.

Tyttären käytössä olevassa pannussa, kun on isompi nuppi.

Kangas kun oli niin tyttären värimaailmaa, niin hälle tein.

 

 Projekti oli testiluonteinen, onnistuuko, pitäisi tehdä itsellekkin.

Se lienee helpompi, kun omassa pannussa tuo pyöreä pikkunuppi.

 

 

Ompeluun hyödynsin nämä pakkausmateriaalina saadut kangaspalat.

Eristeeksi löysin sopivan kaitaleen, jotakin huopamaista kangasta.

Eristekangasta laitoin vain suoraan reunaan, en pääliosaan.

Sisäpuolella on vuorena samaa kangasta, kuin päälläkin.

Yhteen pannulappuunkin kankaista riitti.

Lumikuorrute

 Pihan kierrätysromurakennelmat elävät vuoden aikojen mukaan.

Lyhtytolppa on saanut melkoisen lumikuorrutuksen,

lyhdyt sojottaa vähän mihin sattuu.

Etupihalla on jo 92 senttiä lunta.

Taisi viikossa tuplaantua lumen määrä. Kolaamista on siis riittänyt.

Leppäkertut

 Tehty toinekin pilkullinen jakkara, joka käy pienelle pöydäksi.

Aihiona jostain saatu ja kovia kokenut putkijalkainen.

Pienemmän jakkaran tein uusiksi jo syksyllä. 

Nämä mummola käytössä, joten väritys sen mukainen.

Voivat toimia myös aputasoina, yöpöytinä jne.

Vanha kansi poistoon. Vanerista sahaten uusi, vähän isompi.

Punaista maalia pintaan ja sitten kuluneeksi hionta.

Kontaktimuovista sabluuna, pilkkujen töpöttely ja taas hiontaa.

Jaloista irrotin hajonneet tulpat ja hioin pois maalit.

Mattamustalla spraymaalilla suihkin mustiksi ja uudet tulpat.

 

Tarvittiin pähkäilyäkin, piti laskea, minkä kokoiset pilkut ja välit.

Älkää kysykö miten, mutta nyt ovat suhteessa jakkaran kokoon. 

Liian harvoin tarvitsee nykyisin laskutaitoja, meinaavat rapistua.

Pitää olla pinkkiä

 Tytär osti langan ja pyysi neulomaan pinkit lapaset.

Siinä ne nyt on, ihan peruslapaset, seitsemästä veljeksestä.

64 grammaa painaa, että lankaa jäikin vielä.

Pilkkivavoille

Vävypoika pyysi kuljetus- ja säilytyspussia pilkkivavoille.

No anoppihan teki työtä käskettyä.

 

Koitin googlata mallikuvia, mutten löytänyt, niin idea piti keksiä itse.

Tähän mahtuu 12 pilkkivapaa ja tämä mahtuu hyvin pilkkireppuun.

 

Koristenauhan ompelin, että sain litteän päärmeen ja päälipuolelle.

Helpommin sujahtavat näin tehtynä onget taskuihinsa ja pois sieltä.

Yhden taskun leveys on noin 10 senttiä.

Taskujen ja kokonaisuuden korkeus vapojen mittojen mukaan.

Kangas on noin 30 vuotta jemmailtu jämäpala, jämänä jo ostettukkin.

Nauhakin on jonkun jämiä, jotka olen kirpparilta edukkasti pelastanut.

Sulkumekanismiksi löytyi jostain purettua nauhaa ja lukko.

Aika pieneen tilaan näkyy menevän 12 pilkkionkea.

Tyytyväinen oli vävypoika lopputulokseen :)

Asennusjakkara

Autotalliin päätynyt satulatuoli alkoi olla jo niin rikki,

 että muokkasin tuolin miehen toiveesta asennusjakkaraksi.

Vesivanerista sahasin uuden, tasaisen kannen ja alas tason. 

Satula oli kiinni suoran laipan avulla, siihen sain tämänkin. 

Koska korkeussäätö ei enää toiminut, sen vipukin lähti pois.

Alas kiinnitin ison kakkuvuuan työkaluja ja pikku romua varten

Ilman alla olevaa vaneria, vuoka olisi liian kevyt ja kiikkerä.

Mies oli lopputulokseen oikein tyytyväinen :)

Alkujaan tuoli on 3 euron kirppislöytö, jonka verhoilin uudelleen.

Mieskin on pari rengasta tuohon jo vaihtanut, niiden hajottua.

Kauankohan pysyy vielä käyttökelpoisena, kun välillä korjailee...

Koivuinen

 Tein kuitenkin koivuisen retkilusikan itselleni.

Eipä tarvitse pelätä allergista reaktiota katajaisen lusikan pihkaan.

 

 

Materiaaliksi hain liiteristä yhden jemmatun koivuklapin.

Lohkaisin puukkoa ja vasaraa käyttäen tuosta sopivan siivun.

Sahasin suurin piirtein muotoon ja hiomakoneella loppu muotoilu.

Kuopan lusikaan tein taaskin kaksiteräisellä koverruspuukolla.

Nyt retkilusikoita on siis kaksi, katajainen ja koivuinen.