Rauhan rasialla

Kaipailin ulos, keittiölaavulle kannellista rasiaa pikkutavaroille.

Nyt sellainen on, kun sopiva aihio tuli vastaan kirpparilla. 

Pläkkipeltiä löytyy laavuilta jo ennestäänkin, että passeli löytö.

 

 Parannella piti, sillä kansi oli reiällinen, vaan eipä ole enää.

Samalla tuli pitkästä aikaa harjoiteltua popniittien käyttöä.

  

 

Tässä rasia ennen toimenpiteitä, euron köyhdyin tämän hankinnasta.

Ensin revin verkon vain pois, mutta aukko oli vino, joten lisää toimia.

Siispä leikkasin kanteen isomman aukon ja vielä suht suoraankin.

Sitten leikkasin kuunineduspellistä kannen kokoisen palan.

 Jätin kuparin kiillottamatta, sillä kaunis se on kuparin patinakin.

Viilalla siistin kaikki leikatut pellin reunat.

Porasin reiät niittailua varten ja kirosin huonoja vetoniittipihtejä.

Revin pois myös kannen reunoja koristaneet kuparinauhat.

Nekin oli roiskittu paikoilleen ihan miten sattuu, vinksin vonksin.

Pistehitsailun jälkiä vähensin hiomalla.

Kansi kaipasi vielä jotain...

Aikani pengottua, löysin jostakin peräisin olevan kyyhkyn.

Alareunasta lärpäke pois ja hiomalla maalit pois.

Reikä keskelle lintua sekä kantta ja taas popniitillä kiinni.

Pannua kannuun

Tein kirpparin ilmaishyllystä napatusta pannusta kukkia kannuun.

 

 Seitsemän kukkaa ja seitsemän lehteä.

Emalikannu on kauan sitten saatu, siinä lukee Lacta separaattori.

Tällainen oli pannu, hetken mietin, nopeasti oli kukat mielessä.

Mitä lienee pannua esittää, tämä rikkinäinen lämpömittari.

Pannun materiaali kuparia, joten mukavaa työstettävää.

 

Ensin piti piirtää sopivan kokoinen kukkasen kaava.

Sitten leikkelin kultasepänsaksilla palaset irti.

Reunoja siistin ensin viilalla ja sitten hiomapaperilla.

Ensin porasin keskelle kukkaa yhden reiän ja lopulta toisenkin.

 

 

Teräsharjalla kiillotin, tällä kertaa koneellisesti.

 

Sydämen muotoiset lehdet leikkelin kuparisesta uunineduspellistä.

Porakoneella kieputin rautalankaiset varret, kuten aiemminkin.

Kannun pohjalle laitoin fetapurkin kannen ja sitten hiekkaa.

Enpä naarmuta emalia kukkia asetellessani.

Pihajakkara

 Tein pihalle jakkaran vesivanerista.

En tykkää kumarella, monessa puuhassa on kivempi istua alas.

Vähän tyhmät tekstit, mutta kun edullista jäännösvaneria.

Edellinen, jo vuosia ulkona ollut muovijakkara oli liian hajalla.

Hajoaminen alkoi aikaa sitten, jakkaran ollessa vielä pesuhuoneessa.

Yhdet vielä

Välillä vähän kummallisempi kierrätysteos :)

Tämä syntyi kyllä melko kummallisesta romustakin.

 

Maasta sojottava luurangon käsi tahtoo vielä yhdet.

Lähti liikkeelle tästä saadusta ja vuosia säilötystä harasta.

Jonkun itsetekemä, oikeastaan varsin ruma, mutta kiehtova.

Peukaloa ja pikkusormea lyhensin ja taivuttelin lisää.

Hiha on uudelleen kierrätys, pullo ehtinyt olla valaisimenakin.

Leikkasin kaulan pois, tehden siihen lovia. 

Alumiini on siitäkin hyvä, jos joku astuu päälle, antaa periksi.

 Sijoitan tämän kuitenkin turvalliseen paikkaan.

Sormuksen sahasin risan, messinkikynttilänjalan kynttiläkupista.

Käden ja hihan maalasin harmaalla pohjamaalilla.

Hihaa sotkin hiilen palalla.

Käsivarteen työnsin metallipuikon, jolla saan sen pystyyn.

Niin että hauskaa viikonloppua vaan !

Metsäkeiju

 Vielä yksi kierrätyskeiju tehty, tällä kertaa kera metsätähtien.

Nyt on pöydällä keijuja kokonainen ryhmä.

Joskus saatu rautalankahäkkyrä pääsi pienin lisäyksin käyttöön.

 

Keiju lähti rakentumaan tästä jalattomasta alpakkapokaalista.

 

Koska oli aika karmean näköinen, kiillotin sen teräsharjalla.

Pääksi löysin sopivan kokoisen, talteen puretun metallihelmen.

Raajat väänsin pinnoitetusta kuparilangasta.

Raajat asensin samoin, kuin romuballerinoille aikanaan.

Siivet tein samoin, kuin aiemmillakin, vähemmällä kiillotuksella.

Siimalla ripustin pään silmukasta roikkumaan. 

Metsätähdet leikkelin naarmuisesta alumiinivuuasta.

Tällaisia kukkasten osia löysin nipun varastostani. Kaikki meni.

Leikatun kukan reunat viilasin ja sitten hioin.

Naarmuja tasasin teräsharjalla ja taoin vasaralla muotoonsa.

Käsitöissä tarvitaan välillä myös laskinta, että saa piirrettyä kukan.

Keijutalo

Lisää keijuja kierrätysmateriaaleista. Tällä kertaa talollinen.

Useampi tarpeeton esine löysi toisensa ja muuttui kokonaisuudeksi.

 

Jostain mulle päätynyttä lyhdyn/amppelin kannaketta fiksailin. 

Viilasin pois rumia hitsausroiskeita, vahvistin vähän rautalangalla.

Ollut hiukan hutera viritys, jos yhtään painavempaa roikutettavaa.

Poistin myös rumasti hitsatun kiinnityssilmukan, kun ei tarvetta.

En tiedä onko kannake tehty käytettäväksi vain seinällä, 

vai sekä että, itsekseen seisovaksi ja seinälle kiinnitettäväksi.

Joskus kirpparilta ostettu valaisin, joka jäänyt tarpeettomaksi.

Kuparisessa kuvussa vekkejä, ei kelvannut myytäväksi.

Pienen kuulapäävasaran kanssa taoin kuvun uuteen asuun.

Purin pois lampunkannan ja irrotin alapuolelta kupariosan.

Valaisimen ripustusketju on siirtynyt toisaalle jo aiemmin.

Kaikki mustat osat suhuttelin mattamustalla spraymaalilla.

Keijun mekoksi löysin isolla ruuvilla varustetun alpakkapokaalin.

Hyödynsin jalustaa varten olleen ruuvin pään kiinnitykseen.

Kaulaksi lisäsin taaskin pätkän alumiiniputkea (rikkalapion vartta).

Päälaelle, valmiiseen reikään, kiinnitin kupukantaruuvilla kukan.

 Siivet ja pään kukka uunineduspellistä, kuten eilisilläkin keijuilla.

Kukkaiskeijut

 Tinapikareista ja muusta kierrätetystä tein kukkaiskeijuja. 

 

 

 

 Isompi ja pienempi. Tuoli on vuosien takainen kirppislöytö.

 

Isompi keiju syntyi ensin, tässä mekkoaihio.

 

Siivet ja kukat leikkasin saadusta uunineduspellistä.

Teräsharjalla sain pois enimmät patinat ja tuli himmeä kiilto.

Siivet kiinnitin rautalangalla selkään porattuihin reikiin. 

Päiksi maalasin sopivan kokoiset puuhelmet.

Kaulassa on pätkä (rikkalapion vartta) alumiiniputkea.

Päät on kiinnitetty alapuolelta ruuvilla.

Vasaralla muotoillut kukat kiinnitin päähän nauloilla. 

Peittää samalla helmen toisen, tulpatun reiän.