Syksyn merkkejä

Etupihan orvokki on vielä hyvän näköinen.

 

Syystä että, jouduin leikkaaman sen alas jo heinäkuussa.

Oli niin ylikasvanut ja sadekuuro hakkasi sen matalaksi.

Ukonhattu on taas venynyt niin pitkäksi, ettei pystyssä pysy.

Eikä energiaa riitä enää kukille asti.

 

 

Etupihan orvokit vielä pystyssä, mutta lehtien väri jo vaihtuu.

 

 

Potkukelkallisen asetelman orvokit on vielä nippanappa siedettävät.

 

 Sivuoven vieressä saniaiset on saanet jo syksyn värejä.

Rapulla olevat orvokit alkaa olla kompostointi kunnossa.

Työvalo

Tein turhista kupariesineistä itselleni uuden työvalon.

 

 

Sain siihen laitettua yhden sydämenkin.

Kuparinen pokaali, jonkun neljäs palkinto.

Kapeammasta reunasta leikkasin liikoja pois.

Jätin vain sen verran, ettei vedonpoistaja näy.

 

 

Koska pokaalin pituus ei riittänyt, laitoin jatkoksi tuikkukippoa.

Leikkasin pohjan pois ja viilasin reunan siistiksi.

 

Kipossa oli paikka jollekkin, eli turha ruuvinreikä.

Sen kohdalle leikkasin sydämen muotoisen aukon.

Rinkula on juuri sopivan kokoinen, pysyy paikalla liimatta.

 Johdotukset hyödynsin aiemmasta valaisimesta.

Pokaalia en kiillottanut, mutta reikäinen rinkula oli pakko.

Eiköhän ne ajan kanssa hapetu saman värisiksi.

Avaimenhaltija

 Viikonlopulle tein uudet korvakorut itselleni.

Eriparia, osittain syystä ja vähän tarkoituksellakin.

 

 Avain on pätkä isommasta. Toinen pää olisi liian painava.

Rautasahalla poikki ja pään siistiminen hiomalla.

Reiän poraaminen oli haastavaa, muutamakin terä katkesi.

Niin että, kovaa se on työkalurauta. 

Korvakorutista tuli osa isompaa kokonaisuutta.

Kaulakorun ja rintaneulan olen tehnyt jo 6 vuotta sitten.

Nyt vaihdoin niihin vähän punaisemmat helmet.

En löytänyt vahvaa harmaata lankaa, sidoin helmet rautalangalla.

 

Pääsisipä penkomaan romu- ja kirpputorien työkaluvalikoimia.

Jospa löytyisi lisää pieniä avaimia, saisi kaulakorun samaa sarjaa

 ja kenties oikeanlaisen parin korvakorulle.

Kypärin

Löysin kirpparilta kaipailemani punaisen kypärän.

Ei ehkä tän päivän normien mukainen, kun vuosimallia 1990. 

Ehjä ja käyttökuntoinen olis kuitenkin.

 

Kypärässä oli tussimerkintöjä, mutta ne lähti onneksi spriillä pois.

En tiedä miksi mie tuollaista halunnut, mutta oon halunnut jo kauan :)

 Kirppisluuranko, kirppiskypärin (entinen pullonavaaja).

Sai lisää helyjä, kaulakorun ja käsiraudat, jostain kertynyttä sälää.

Tyyppi asuu olohuoneen hyllyssä.

Poimintoja

On taas se aika vuodesta, kun pitää koittaa saada marjat pakkaseen.

 

Kuiva kesä säikytteli, ettei marjaa tulisikaan, mutta mustikkaa ainakin.

Eikä kuivemmissa paikoissa marjaa olekkaan, onneksi kosteammissa on.

Nyt on omalta tontilta jo 14,5 litraa poimittuna, josko huomenna vielä...

Putsattavaa riittää, sillä nypin pois kaikki kannatkin.

Huonoa marjaakin on aika paljon joukossa.

Teen tuplaputsauksen, ensin enimmät marjanpuhdistimella.

Sitten nostelen marjat rasiaan tupperin taikinakaapimella,

samalla putsaten pois viimeisetkin roskat ja ryppyiset marjat.

Ei kuki enää

Yksi dyykattu lyhty putsattu ja maalattu mattamustaksi.

 

 

Laittaisinko sisälle vaikka käpyjä ja ledisarjan...

 

Olihan siinä teräsharjaamista, kun oli niin ruosteinen.

Samalla poistin lyhtyä koristaneet ruosteiset kukat.

Kanisterihylly

 Tein pihan keittiölaavun päätyyn hyllyn kanisterille.

Kaikki materiaalit löytyi varastoista.

Kannakkeet ostettu joskus kirpparilta ja jäivät myöhemmin turhiksi.

Laudanpätkät sahasin sopivaan mittaan, pyöristin reunat ja hioin.

Vanha, mustan ulkomaalipurkin jämäkin, tuli loppuun käytettyä.

Hyllylle saa 5 litran vesikanisterin ja miksei viinikanisterinkin.

Mukaan mahtuu myös koristetta, esim. alumiininen kahvikattaus.

Kuten kuvasta huomaa, täällä on harmaata ja sataa vettä.