Jäi käteen

 Aamu alkoi lupaavasti, kun ulko-oven kahva jäi käteen.

Onneksi on kaksi ulko-ovea, joten pääsi ulos toisestakin.

 

Mutta päätin korjata heti, kun sivuovea pääasiassa tulee käytettyä.

Väliaikaiskahvaksi lukkopihdit, että pääsi purkamaan ja korjaamaan.

 

Pakkasmittari näytti -20, joten ulkoa haetut varaosat on kohmeisia.

Onneksi olen pelastellut monelaista, mahdollisesti tarpeellista. 

Tuostakin läjästä löytyi melkein kaikki tarvittava.

 

Toinen ristipääruuvi oli nylvätty pyöreäksi, joten eihän se irronnut.

Onneksi löystyi kuitenkin sen verran, että mahtui sahaamaan poikki.

Eikä irronnut ruuvi vieläkään, vaikka lukkopihdeilläkkin koitin. 

Romukasalöytö se on tuo Stilettokin, ruotsalainen sahan kahva.

 

Korjattu on, mutta pitänee käydä ostamassa ainakin yksi ruuvi.

Mielummin kaksikin, ei se virheetön kanta ole tuossakaan.

Irtokuoret

Mies valitti, kun tikkuaskit menee aina takin taskussa ruttuun.

Tykkää niin tehdä tulet, maastossa ja pihallakin tulitikuilla.

Erärepussa on myrskysytkäri, mutta taskussa pitää olla tikut.

 

 No tekaisin romumetallista parit irtokuoret tikkuaskeille. 

Kuparinen taitaa olla vähän liian naisellinen, jäiskö itelle...

 

Materiaaleina jotain matkamuistolautasta ja levynsuojaa.

Molemmat jostain kirpparin ilmaiskoreista poimittuja.

 

Ensin leikkasin metallista tikkuaskinkokoisen suikaleen.

 

 

Jonka taivutin vesivanerista sahatun kapulan avulla muotoon.

Täytyy löytää sopiva metallipala, saa nurkat tarkemmin taivuteltua.

Sivussa on sen verran rakoa, että raapaisupintaa näkyy.

Alumiiniset teräsharjasin, että olisi tasaisempi kuluma.

Kuparisesta poistin ruskean, jo pois lohkeilevan lakan. 

Testaillaan nyt näitä, kunnes keksin paremman tavan taivutteluun

ja vastaan tulee joku hieno materiaali, kenties paranteluideoitakin...

Nappaisko

Saisikohan tällä lusikkasydämellä kalaa...

 

 En tiedä, pilkiksi tätä ajattelin, mutten tiedä kokeilenko edes.

Mutta kun idea tuli, piti se tietysti totetuttaman.

Aika pikkuinen on, sillä sydämellä mittaa 3 senttiä.

Materiaalina pikkulusikka, jotain sekoitemetallia.

Katkaisin lusikasta pesän irti ja muotoilin sen sydämeksi.

Työkaluina hiomakone, viila ja pienoispora. 

Koukku löytyi kotoa, rautalangasta ja helmistä, väänsin muut osat.

 Reunasta näkee, että kiiltävän pinnan alla on jotain messingin väristä.

Hmm... Jos vaihtaa koukun korvakorukoukuksi, olisi pilkkikorvis...

Pois pohjalta

Hajonneen sohvan puolikkaasta, sain pohjarimat hyödynnettyä.

 

 

 

Tein niistä laatikon käsityökamariin, keskeneräisille töille.

Mitat 50 x 35 cm ja korkeus noin 20 senttiä.

 

Tukevaa rimaa, kun materiaalina koivu.

Hyvin suunniteltu, kun yhtään ehjää rimaa ei jäänyt

ja jääneet pätkätkin muuttuvat juuri lämmöksi pannussa.

Kaikki laatikon materiaalit ovat kierrätettyjä, 

kun ruuvit ja puuvahakin olivat toisten jo hylkäämiä. 

Korvasta kii

Tein työhuoneelta löytyneista osista siirreltävän lämpömittarin.

 

 Nallen pää, jonka saa korvasta roikkumaan, mihin milloinkin.

Riittävästi asteikkoa, käytti sitten ulkona tai sisällä.

 Jämäpala vesivaneria ja jostain irronnut, teräskuorinen lämpömittari.

Mittari on ruotsalainen ja tuntuu näyttävän suht oikeita lukemia.

Piirsin ensin pahville kaavan, sitten sahasin vanerin.

Porasin reiät korviin ja sahasin keskelle aukon mittaria varten.

Tein naftin aukon, että mittarin sai painettua tiukasti paikoilleen.

Hioin vanerista pois kirjavan pinnan ja sudin mustaksi.

Lukkorenkaat

 Aika kuluu pitkälti työhuoneella myytävää tehden,

 mutta pienenä välihupina tein kierrätyskorvikset itselle.

 

 

 

Etsin materiaalia teoksiin ja yhden laatikon pohjalla oli lukkorenkaita.

Muovihelmet sai kiinnitettyä rinkuloihin ihan painamalla, kun joustoa. 

Sitten vain vähän korulangan kieputtelua ja koukut paikoilleen.

 

 

Jostain autoremonteista jääneitä, eli just mulle sopivaa materiaalia :)

Ketjullinen

 Jos eilen jaoin kuvia koruista, joita en juurikaan käytä.

Tässä koru, joka on roikkunut kaulalla jo muutaman vuoden.

Yötä päivää, aina ja kaikkialla mukana.

Hopeinen Kalevala Korun Avainkokka vuodelta 1961 eli H7.

Korun sain ystävältäni, ketju ei ole sen oikea, sen ostin itse.

Siinä oli paljon ohuempi ja huonommalla lukkolla oleva ketju.

Käytän pääasiassa koruja, joiden kanssa voi nukkuakkin.

Koru tai ketjulukko ei kutita ja koru liukuu ketjussa hyvin.

 Kultaisia koruja en käytä ikinä, ei minun väri, tykkään hopeasta.

Tykkään tästä korusta kovasti, kivan kokoinen ja näköinen.

Hyvää sekin, että vähemmän nähty malli ja itseäni vanhempi.