Pistoja ketjuun

Jokusenkin ketjupiston pisteltyäni,

porotaulu eteisen seinälle on valmistunut.

 

 

Aloitin piirtelemällä muutaman tunnin poroa. 

Malli on oma ja tekemisen myötä selkeni.

Eli suunnitelma valmistui yhtäaikaa työn kanssa.

Välillä piti vähän purkaakin.

Mitään en ostanut, kangaspala varastosta ja

kirjontalangat ainakin 20 vuotta vanhoja.

 Värit eteiseen sopivia, muualle ei mitenkään.

Kertoo puu

Kertopuun pätkästä sahasin pienen, paksun sydämen.

 

Sen kokoisen että mahtui kutosen sisälle.

Tällaista kertopuupalkkia, poltolta pelastettua pätkää.

Kutosen ja kasin sahailin joskus viime vuonna.

Ovat nyt koristeena olohuoneessa, tv-tasolla.

Tenkkapoo

 Aloin tekemään eteisen tauluun uutta kuvaa.

 

 

Piirreltyäni ja piirreltyäni, sain poron aikaiseksi.

Aika monta versiota piti piirtää, ennen kun sujui.

Saisikohan hylätyillä pannuun tulet syttymään...

Onneksi on valopöytä, se vähän helpottaa hommaa.

Piirrän aina ihan perinteisesti, kynälla ja paperilla. 

 

Sitten miettimään kuvan siirtoa kankaalle.

Luulin ettei mulla ole enää kalkkeeria.

Merkkauskynää etsiessä löysin kuitenkin. 

Nyt mietin miten jatkaisin...

Lähdön tunnelmaa

Kesän odotetuin viikonloppu ja autotapahtuma edessä, 

joten solmin harrastehenkisen rannekoruni uusiksi.

 

 

Nyt solmin se saadulla, mustalla nyörillä.

Aiempi punainen, oli jo reissuissa rähjääntynyt.

Kesäautossani on siis samansorttinen avain.

Tämä korun avain, on jonkun,

 jo aikoja sitten matkaansa jatkaneen auton. 

 

Silitin 10 vuotta sitten ompelemani hääpuvunkin.

Josko sen viikonloppuna vaikka kiskaisi ylleen.

Tosin oon enempi housuja käyttävää sorttia,

mutta onpahan ainakin mukana, jos kuitenkin...

Tein myös uudet korvakorut mekon kaveriksi.

Niihin en käyttänytkään mitään kierrätettyä,

mutta kaikki materiaali löytyi sopivasti kotoa.

Jonon jatkoksi

Vanhasta, kirppislöytö kirjotuspöydästä puuttui laatikko.

 

 

 

En tykkää tehdä loviliitoksia, 

mutta kun sopivat materiaalit löytyi kotoa, 

niin päätin kuitenkin kokeilla.

Rivin alimmainen, on se uusi, itsetehty varaosa.

Onpa pöytä jonkun vuoden jo laatikkoa kaipaillut.

 

 

Löysin ohutta koivua, josta sahasin laidat.

Tein nurkkiin jopa niitä loviakin.

Vähän eri jaolla lovet, koska eri pohjaratkaisu.

 

Laatikon pohjaan en tehnyt tuota reikää,

kun en tuntenut sitä tarpeelliseksi

 

 

 

Pohjalevyä varten en saanut tehtyä uria,

joten pohja on liimalla kiinnitetty alapuolelle.

Ihan samanlaiseen en siis kyennyt, mutta kelpaa.

Rätillä pyyhityt

Etuoven eteiseen vielä vähän kehystelyjä.

 

Kauan sitten kirpparilta ostettu messinkilaatta.

Eihän tuo erottunut puuseinästä mihinkään.

Sahasin sille harmaantuneesta laudasta kiekon.

Porasin reiän, roikkuu samassa naulassa molemmat,

eikä messinkilaattaa tarvinnut kiinnittää erikseen.

Kiekkoon sivelin rätillä väritöntä puuvahaa.

 

Eteisen seinältä puuttui yksi taulu,

joka peittäisisi samalla lukuisat ruuvinreiät. 

No kirpparilta löytyi sopivan kokoinen,

joka oli halpa ja hilseilevä.

Yllätys oli suuri, kun maalinpoisto onnistui

 ihan kostealla rätillä pyyhkien.

Kehyksen kuivuttua, sudin kahdesti ruskealla.

  

Jätin siihen vielä siinä olleen liikkuvan kuvan.

Eihän tuo oikein edes näy, kun ovesta tulee valoa.

Vaihtanen kuvan, kun sopivampi tulee vastaan...

Nyt on eteisen seinällä rivi täys tauluja.

Vanha kirppislöytö, kanavatyöikkuna ja nyt uusin.

Maisemaikkuna

Tein kanavatyölle uudet kehykset

ja ripustin sen takaisin eteisen seinälle.

 

 

 

Tein kehyksestä mukamas ikkunan.

Kanavatyön kiinnitin kehykseen nastoilla. 

Työ on sen kokoinen, 33 x 41 cm,

että valmiskehystä sille tuskin löytäisi.

Oli aiemmin pienempään kehykseen sullottuna.

Kanavatyön pohja ja langat ovat kirpparilta.

 

Hyödynsin teossa loputkin purkulistan pätkät.

Ristikon rimatkinkin sahasin samoista listoista.

 Varastoistani löytyi myös vanhoja ikkunakulmia.

Osa jo melko huonojakin, vaan eipä haittaa.

Eipä tuon ikkunan tarvitse uudelta näyttääkkään.

Kaksi kerrosta ruskeaa maalia sudin pintaan.