Nimimekko

 Kaivoin 25 vuotta sitten ompelemani nimiäismekon esille.

Vien sen näytille, josko kelpaisi käyttöön uudelleen...

Kaarroke on kaksinkertainen, siksi näyttää eri sävyiseltä.

Takana ommellut nepparit, hihansuissa kuminauharypytys.

En silittänyt, hihalautani on jo tyttärellä, eikä isolla onnistu.

Itse aikanaan virkkasin myös asuun kuuluvat koristeet.

Pitsikauluksen ja pääpannan perhosella.

Mekkoa on käytetty vain kahdesti, 25 ja 23 vuotta sitten.

Molempien omien tyttärieni nimiäisissä.

Skumppatuolit

 Kitarakahvilaan tein tuoleja skumppapullojen korkkien hatuista.

Yritin ottaa tarpeeksi kuvia, että muutkin pääsevät tekemään...

Koitin ensin hakea ideoita netistä, mutten löytänyt mitään kivaa.

Vääntelin ja vääntelin, kunnes keksin mieleisen oman mallin.

 Maalasin valmiit tuolit sparaymaalilla punaisiksi.

Työkalut: kärkipihdit, pyörökärkipihdit ja sivuleikkurit.

Tarvikkeet: 25-30 cm pätkä, noin millin vahvuista rautalankaa.

  

Ensin langan keskikohta taitetaan lenkille tuolinjalkojen taakse.

Pihdeillä voi likistää tiukemmaksi, ettei selkänoja heilu.

Sitten kieputetaan yhteen ja väännetään sydän.

Kieputetaan taas yhteen ja aletaan muotoilla ulkoreunoja.

Tässä vaiheessa voi leikata loppulangat sopivaan mittaan.

Lopuksi käännetään päät sieville silmukoille.

Nyt pitäisi keksiä, miten toteutan noihin sopivan pöydän...

Kitarasta

 Tein risasta kitarasta hyllykön tai oikeastaan nukkekodin.

 Keittiön nurkassa roikkuu nyt odottamassa kahvilakalusteita.

Ei lienee täysikokoinen kitara, kokonaispituus 92 cm.
Puu-ukon pituus on 12 cm, aika sopiva tuohon huonekorkeuteen.

Reikäinen, moneen kertaan paikkailtu ja pensselillä sudittu.

Metalliosat paksussa ruosteessa, kielet puuttuu ja muitakin osia. 

Sisältä löytyi aimo annos auringonkukansiementen kuoria.

 

Kuumailmapuhaltimen kanssa pehmitin liimaa, että kansi irtosi.

Veitsellä kampesin auki, aina viitisen senttiä kerrallaan edeten.

 Kuumaa ilmaa tarvittiin myös sisäosien liiman notkistukseen.
Sillä purin sisäpuolelta pois kaiken tässä tapauksessa tarpeettoman.

Sahasin kannesta käyttöön vain reunat.

Vesiohenteisella mustalla kalustemaalilla maalasin kitaran kahdesti.

Takaseinän tapetointia mietin ja testailin, kun piti olla jäykkää,

 että tasaisi kaikki vanerin repaleiset kohdat.

Onneksi jemmassa oli vuosien takainen seppälän lahjalaatikko.

Tarraa ja teippiä

Keittiön parissa puuhastelu jatkuu, nyt vuorossa tarraa ja teippiä.

  DC-fixillä ja sähköteipillä stailasin kodinkoneita mielesemmiksi.

Ja saman käsittelyn sai tiskikonekkin.

Kalustehuovalla pehmustettu, vanha ja riittävän painava silitysrauta

oli taas hyvä apukäsi kippuraista tarraa leikellessä.

Vitriini

Saatiin tarpeettomaksi jäänyt korkea vitriinikaappi.

No sehän pisti keittiössä kahden seinän järjestyksen uusiks.

Ekana kannettiin vitriini pesuhuoneeseen ja mie purin sen osiin.

Vähän turhien osien poistoa ja koko mööpelin kevyt hionta.

Sitten pensselillä pari kerrosta mustaa maalia pintaan.
Maalasin sitten myös matalamman vitriinin entistä mustemmaksi.

 

 Irrotin ylhäältä koristelaudat, jotta yletyn päällekkin, edes jotenkin.

Paljon mahtuu tavaraa, jota mulla kyllä tuntuu olevan.

Riihimäen Kehrätkin on helpommin saatavilla, kuin ennen.

Koreilla ja tapleteilla sain punaista väriä, muuten niin mustaan.

Apteekkarinlipasto piti siirtää vastapäiselle seinälle.

Jollen olisi vekslaillut kalusteita, 

melkein kaikki pistorasiat olisivat jääneet kalusteiden taa piiloon.

 

Emalimukien kokoelmasta tuli lusikka/leikkelehaarukkalokerikko.

Onpa noita kertynyt, etenkin kun peruskahvikuppeja on vain tusina.

Musla ja Lappikuvioisista tykkään, raitapäisiä kahveleita on sarjat.

Ammoin tehty pikkuapulainen

joutui vaihtamaan istuma-asentoon hyllylle mahtuakseen.

Kesken on vähän vielä ja joskus otan parempia kuvia...

Niin vihreetä

 Pikkuisia pipoja neuloessa tein havainnon, 

että puikkojen heiluttelua olisi syytä treenata enemmänkin.

Edellisistä peruslapasista on tainnut vierähtää melkoisesti vuosia.

Olen neulonut vain lovikoita ja vastaavia paksuista langoista.

Silmukkamääriä lunttasin ainakin yhteishyvän ohjeesta.

 

Langat lapasiin purin tyttären hylkäämästä kaulaliinasta.

Vielä olis valkeat jäljellä, mutta väri ei ihan hirmusti innosta.

Pikkukori 2

Toinenkin pikkukori muuttui käsityökoriksi.

Tällä kertaa projekti oli jo järjetön, sillä kori oli melko resu.

 

 Oli ollut välillä ulkona, joten muutamakin maalikerrosta hilseili.

Halusin kuitenkin kunnostaa sitä hieman käyttökelposemmaksi.

Pikkukoreilla kun on näppärä siirrellä projekteja paikasta toiseen.

 

Liotin koria vedessä vuorokauden ja kaavin irtoilevaa maalia pois.

Korjasin joitakin kuluneita päreitä pujottamalla päälle viilua.
Kori lie jonkun vuosikymmenten takainen harjoitustyö, vähän kiero.

Sudin pintaa pari kerrosta mustaa petsilakkaa.

Helposti irtoitettavan sisäpussin ompelin ilmaiskorin kankaasta.