Kun ei mene

Ostin joskus rautakaupan tarjouskorista hanskat talviulkoiluun.

Moneen kertaan yrittänyt käyttää niitä, muttei ole onnistunut.

Ihan liian pitkät ja kapeat varret, jotta kävisivät kelkkailuun.

 Ei mahdu mitenkään hihan päälle, sormet jää kauas kärjestä.

Koska haluaisin käyttääkkin noita, päädyin lyhentämään varsia.

Poistin reunasta kuminauhakujan ja leikkasin pois pari senttiä.

Vuoresta leikkasin pois parisen senttiä lisää.

Käänsin ensin pienen saumavaran ja ompelin sen, 

sitten vasta taitoin kankaan vuoren päälle ja taas ompelin. 

Jätin pois kaikki kuminauhakiristykset, 

kun ei niitä hanska kädessä, pystyisi kuitenkaan käyttämään.

Nyt sain reunan mukavan jäykäksi, on helpot sujauttaa käsiin. 

 

Nyt on hyvän mittaiset, takin hihan resori mahtuu alle.
Ja näissä on kuitenki pidempi varsi, kun vanhoissa hanskoissani.

Paistetut omput

Viikonloppuna herkuteltiin paistetuilla omenoilla ja jäätelöllä.

Omenat on pilkottu pieniksi ja paistettu pannulla pehmeiksi.

Nokare voita alle ja vähän fariinisokeria sekaan.

Kuumien omenoiden päälle pilkotaan vaniljajäätelöä.

Idean sain vuosia sitten, kun piti hyödyntää nahistuneet omenat.

Nykyisin meillä paistetaan samanlailla muitakin hedelmiä,
 nektariineja, persikoita, aprikooseja... minkä sesonki sattuu olemaan.

Rummun pärinää

Paitsi, että rumpu on niin pieni, ettei juuri pärise.

Tein nukkekotimittakaavaisen lapin rummun.

Runkona juustorasian reunoista, ne tekstilliset osuudet.

Tässä kun sai punaiset painatukset riittävästi häviämään.

Soittokapula on viilattu poronsarven kärjestä.

Ensin paksusta vanerista sahattu muotti.

Lastu märkänä palikan ympäri, kaksi kierrosta liiman kera.
Samoja työvaiheita, kuin "vanerilaukun" teossa.

Kuoritusta pajusta käsikahva.

Työkaluja, helmilankaa, kaksipuolista teippiä, ohutta nahkaa...

Varastosta löytyi oikein ohuita nahkapaloja, jonkun jämiä nekin.

Nuo pihdit, joilla saa nahkaan pieniä reikiä, ne on romukasalöytö.

 Kokeilin nahan pingotusta ensin ilman teippiä.

Ei se onnistunut kunnolla, joten huijasin ja laitoin teipin.

Mutta teippiä on vain kapea kaitale rungon etureunassa.

Loveamisen ja reityksen tein vasta tässä vaiheessa.

Valmiiksi teko ei oikein toiminut, kun nahka venyi asetellessa.

 

Tässä toisessa rummussa, takapuolestakin tuli siedettävä.

Käänsin nahkasuikaleita puolikierrosta ennen langan pujotusta.

Oikeaa rumpua tehdessä kai kieputettaisi enemmän.

(en ole tehnyt täysikokoista rumpua, selannut vain googlea) 

 

Eka ja toka rumpu.
Kuviot on piirretty kapealla tussilla, valmiisiin rumpuihin.

Matkaan käy

Juustorasian reunoista riitti materiaalia matkalaukkuunkin.

Oli tässä näpertämistä.

Pikkiriikkistä solkea ei viitsi kovin monesti aukoa ja sulkea.
Soljen taivutin ohuesta rautalangasta ja niitit on hopeatussia.

Auki tämän kuitenkin saa.

Esikuva, mummolta peritty vanerilaukku, pölyineen.

Olen tuon perintölaukun jo kerran hihnoittanut uudelleen,

mutta pitäisi tehdä toistamiseen ja vähän paremmin.

Ensin sahasin paksusta vanerista muotin taivutukseen.

Pehmeäksi liotettu lastu väännetään palikan ympäri kuivumaan.
Sisäpuolelle jäävä pää pitää muistaa ohentaa ennen taivutusta.
Päälipuolelta nauhan pään saa hiottua matalaksi liiman kuivuttua.

 

Kannen reunan taivutin aiemman päällä, näin koko on oikea.

Samoin taivutin toisen reunan suikaleen, liimaten samalla. 

Jätä mahdollisuuksien mukaan hiomavaraa reunoihin.

(lastua löytynee myös askartelukaupoista, itse suosin kierrätystä)

 

Kanneksi ja pohjaksi jostakin purettua passepartouta.

Tuo oli riittävän ohutta vaneria.

Valmiin laukun lakkasin spraylakalla muutamasti.

Kummat ukot

Omien aiempien tekeleiden parantelua jatkettu.

Nyt mittarimööpelin päälle mahtui kaksi ukkoa, iso ja pieni.

Isompi ukkelihan tuossa on jo pari vuotta seisoskellutkin.

 Yhdistin kaksi aiemmin käsiteltyä esinettä.

Puolitoista vuotta sitten tehty kuulapää, pääsi kehyksiin.

Vähän piti pyöristää jalkoja, että mahtui raameihin.

 

Kehyksen olen tuunaillut aiemmin ilmaiskorilöydöstä.

Nyt jätin lasin pois, helppo vaihtaa sisältöä, eikä kiillä.

 

Mittarimööpelin teostakin on vierähtänyt jo kuusi vuotta.
Äkkiä se aika kuluu, blogikin taisi täyttää jo 9 vuotta.

Rasiasta rasia

Tein juustorasian reunoista "vanerirasian" nukkekotiin.

 Hatturasian kokoa kai olisi.

Oli juustoja joulun jälkeen puoleen hintaan, niin ostin brietä. 

Äkkiä se oli syötykkin, tykkäsin, ei ehtinyt päiväys mennä :)

 

Irrotin nauhasta niitit varovasti, sisemmässä ei painatuksia.

Sitten leikkaisin puisen nauhan poikki ja laitoin likoon.

Nauhan pehmittyä, ohensin päätä ja kiersin kepin ympäri.

Liimaa saumakohtaan ja pieni puristin päälle.

Kun oli kuivunut leikkasin turhia pois ja hioin reunan.

Kansiosan kieputin sitten valmiin osan päälle.

Lopuksi sahasin vanerista kiekot pohjaan ja kanteen.

Liimalla kiinni ja vielä vähän hiontaa.

 

Täytepala

 Parantelin kuusi vuotta sitten tehtyä matkalaukkuhyllyäkin.

Alatasolle ei saanut mitään suoraan, kun oli epätasainen.

Solmiossa on rivi Rautaa Rajalle autotapahtuman pinssejä.

13 kertaa tullut jo käytyä siellä ja joka vuodelta pinssi.

Eihän tuossa ole, kuin matkalaukun omia rakenteita.

Sahasin 9 millisestä vanerista tuohon sopivan täytepalan.

Piti käydä välillä kokeilemassa, että tuli oikean kokoinen.

Lopuksi maalasin palasen harmaaksi ja pistin paikoilleen.

Nyt on alempikin hylly hyödynnettävissä ilman kikkailuja.

Aiemmin minulla oli tikkuaskeja tavaroiden alla tukena.

Tähän hyllyyn on kiva keräillä kaikkea pientä tavaraa.

Leijonarasiat ja matkalaukku on mummoltani perittyjä.