21.4.2017

Lydia

Isänäidin yli 50 vuotta sitten virkkaamat pitsit pääsivät esille.


 Lydia on kuollut jo 1966, eli pari vuotta ennen syntymääni.
Kuulemma oli kova käsityöihminen, kehuivat lapsuuden naapurit.
Pitsit ovat käyttämättömiä, osa jopa vielä päättelemättä.
Kotoa periytyneitä ovat myös kehykseen päässeet sakset.
Taustaksi laitoin ryppyisellä pellavakankaalla päällystetyn pahvin, 
johon varovasti harsin tarvittavat kiinnitykset.  
 Taulun laitan varjoisaan kohtaan, jottei aurinko haurastuta pitsejä.
 
Idean alkuna oli saamani, juuri tarkoitukseen sopiva vitriinikehys.
Joku lastentaulu, jossa jalattomat lampaat villisti vaeltavat.


Laatikon irroitus kehyksestä vaati lievää väkivaltaa ja terävän lastan. 
 Nyt yhdistin osat, alhaalta saranalla ja ylhäältä kulmaraudalla.


Laatikon hioin puhtaaksi, mutta kehystä vain kuluneemmaksi.
Kehykseen punaruskeaa ja laatikkoon harmaata puuvahaa.

20.4.2017

Sehän jopa toimi

 Mie selitin sunnuntaina pilkkijäällä kavereille, niistä kahdesta,
 löytämästäni ja kynsilakalla parantelemastani mormuskasta.


Nauroivat mulle, kun eiväthän mormuskat edes maksa juuri mitään 
ja mie raukka ainoita omistamiani korjailin, enkä uusia sopivia ostanut.
No mie joka en juuri saaliita saa, niin omaksi ja muiden yllätykseksi,
 nostinkin sillä, mulkosilmäiseksi maalatulla 40 senttiä pitkän harjuksen.

18.4.2017

Pöntöllä

Vessataidetta ilmaiskorin kehyksestä ja kirjasta.


 Hioin kehyksen maalia vähemmäksi ja käsittelin mustalla puuvahalla.
Leikkasin kirjan kannesta sopivan kokoisen palasen.


Kiinnitin taulun vessan oven sisäpuolelle.

12.4.2017

Päästäinen

Mukavaa Pääsiäistä!
Aurinkoista ja leppoisaa pitkää viikonloppua!


Mitään varsinaisia pääsiäiskoristeita ei meillä ole, enkä osta.
Mutta kotimaista lasia ja ulkolaista matkamuistokrääsää löytyi.
Pienen oranssin Riihimäen maljakon, olen mummoltani saanut.
Sulatkin on kotimaista mettäkanaa, varaston seinältä löydettyä.
(jonkun talossani aiemmin asuneen metsästäjän seinälle laittamia)
Loput tavaroista onkin sitten kirpputoreilta kerättyä.

11.4.2017

Sentin projektit


Pääsiäisenä kuitenkin pilkitään, joten tuunailin kahta mormuskaa.


Nuo on vähän yli sentin mittaisia koukkuineen.
Eikä projektikaan tainnut montaa senttiä maksaa.

 

Pitäisi kuulemma olla punertavia mormuskoja.
No mulle oli tullut jossain rojukasassa peräti nuo kaksi.
Kaivoin tytärten jättämiä kynsilakkoja ja vähän niillä ehostin.
Ei mitään takeita saako noilla jotain, muuta kuin raitista ilmaa :)

10.4.2017

Kestämään tehty

Minulla toimii työhuoneella pöytänä vanha, iso kirjoituspöytä.
Olin ehtinyt jo pitkään kirota työpöydän huonoksi mennyttä kantta.


 Rautakaupasta haimme maatilavaneria, siitä tuli uusi pinta kanteen.
Pistosahalla sopiva pala, josta hiomakoneella pyöristelin reunoja. 
Upotetuin ruuvein kiinnitys, jääpä mahdollisuus kääntääkkin levy.

Aiemminhan kannessa oli muovimatto, kesti sekin 20 vuotta.
Kauhea poistettava tuo kulunut matto, pari tuntia sain taistella.
Alkuperäinen kansihan oli pilalla, jo silloin aikanaan, kun pöydän sain. 
Pärjäisiköhän nyt taas parikymmentä vuotta korjailematta.


Vuosien sahailut, porailut, maalailut, yms. olivat jättäneet jälkensä.
(Ikkunassa on jo kauan ollut vanerinen "kappa" suojaamassa osumilta.)


Etureuna oli tietenkin pahin. Ihan mahdoton siistittäväksi jo.
Noihin koloihin tuppasi kertymään kovasti puupölyä ja metallisilppua.

6.4.2017

Tietopaikka

Eteisen ylähyllyllä oli vielä hyödyntämätöntä tilaa.
Joten romuisesta peltilaatikosta ja resusta hameesta syntyi säilytin.


 Ammoin veljeltäni saama peltilaatikko on ollu alunperin vihreä.
Palveli maalattuna yhden kesän rappusilla kukkalaatikkona.


Hioin kuviot ja osan harmaasta maalista pois.
Pesin huolellisesti, niin sisä-, kuin ulkopuoleltakin.


Ompelin risasta, mutta just oikean värisestä hameesta laatikkoon sisäpussin.
Nyt on miehen kausipäähineille hyvä ja löytyvä jemmapaikka.
Edellinen, minun jemma, oli liian hyvä, osa pipoista on hukassa edelleen.
Hylly on niin ylhäällä, etten mie yltä hukkaamaan, mutta mies yltää ja löytää.