21.7.2017

Hinajaa

 Kun tytär kuuli minun ompelevan kassia, pyysi hänkin yhden.


Muistin tyttären joskus ilmaiskorista poimiman lasten paidan kuviot.
Sitten pengoin kangaslaatikoista jotain niihin sopivaa kangasta. 
Jostakin saatuja kankaan suikaleita, eri värejä, sama kuvion kudonta.


Ylös ja alas hunajan värejä. Keskiosa ja kahvat sinistä, sitä oli eniten.
Trikoolle painetut kuvat ei olleetkaan helppoja kiinni ommeltavia.
Suora ommel, teflonjalka ja ilman kankaansyöttöä kuitenkin onnistui.

20.7.2017

Karjala takaisin

...vaikka sitten ompelukoneella ostoskassin kylkeen.


Eilisen käsilaukun ompelun jäljiltä oli verhoa vielä ostoskassin verran.
Leikoin laukun osat keskeltä verhoa, säästin päädyt käänteineen tähän.
Lisäksi aikoja sitten hajonneesta t-paidasta talteen leikattu kuva,
sekä kankainen vyö jostain nuoruusvuosilta.
Ompelin kahvoihin mustat tikkaukset koristeeksi, ei ehkä näy kuvasta.
Paidasta leikatun kuvan taakse on silitetty tukikangas.

Isä oli Karjalassa syntynyt ja äidin puoleltakin sukujuuria sinne päin.

Nyt on saatu hukattua kaikki neljä mustaa, haalistunutta paneliverhoa.
Niistä riitti 6 virvelipussiin, yhteen käsveskaan ja yhteen ostoskassiin.
Lisää pitäisi ommella, sillä vähennettäviä kankaita riittää ja riittää.

19.7.2017

Ralliruutukallo

Tahdoin uuden laukun, kun edellisetkin on omatekosia, niinpä tämäkin.
Uutta on ompelulanka ja 30 senttiä koristenauhaa, muu kierrätettyä.


Tykkään. Punaista ja mustaa. Kalloa, noppaa, ruutua ja rensseleitä.
Just tämmösen melkein viiskymppisen naisen käsilaukku :)
No mie tykkään kankaisista ja suht pienistä, eipä rasita harteita.


Tässä koottuna sekalaisia materiaaleja ennen ompelun aloitusta.
Verho, kankaan jämiä, joku hihna, rusetti, renkaita, ratkottu merkki.
Vetskaria en lopulta tarvinnut, mutta koristenauhaa tarvitsin lisää.
 Ralliruutuisen jämän kanssa meni tarkalle, just riitti tarvittaviin.


Hihna on pitkä, sen saa pään ylikin, eli rumasti vinottain rintojen väliin.
Suuaukon lukituksena on vain hihnan pätkä yli ja hakasella kiinni.
Sisäpuolelle ompelin vuoren samasta verhosta kuin päällipuolenkin.


Tuon hihnan päät purin auki ja alle ompelin nauhaa tukevoittamaan.
Vaihdoin myös toisen lukon tilalle renkaan. Rusetit vielä koristeeksi.


Laukkua voisi käyttää näinkin, muttei kovin mukava kädessä.

17.7.2017

Saa siivet

Rikkinäisen termospullon kuoresta kehkeytyi taulu keittiön seinälle.


Kahvi on minun ainoa energiajuomani, muut haisee ja maistuu pahalta.
Jos eräs mainitsematon merkki antaa siivet, niin miksei sitten kahvikin. 
Leijua en halua, mutta tuohan termos liikkumisen vapautta kahvitteluun.


Materiaalina metallinkeräyksen vierestä napattu risa termospullo.
 Purin muoviosat pois ja kippasin sisällä olleen lasimurskan roskiin.
Monenlaista ideaa ehdin mielessäni pyöritellä, kunnes kylttiin päädyin.
Kuoressa naarmuja, lommoja ja sisällä ruostetta, ei se kaikkiin käynyt.


Leikkasin ensin sauman auki ja kantatut reunat pois, sitten suoristin.
Seuraavaksi testasin, miten saisin parhaiten kuvioinnin hyödynnettyä.
(vanhentuneet rajauskynät on hyviä luonnosteluun, eivät naarmuta)
Tein kuitenkin paperista kaavan, jolla piirsin lopullisen leikkuuviivan.

Kultasepän peltisaksilla kuviot irti ja hiomapaperilla reunojen siistintää.
Pohjaksi keittiörempasta jäänyt havuvanerin pala mustaksi vahattuna.
Pienillä lankanauloilla naputtelin sydämen ja siivet kiinni.
Jos kokeilet tätä kotona, muista hanskat, ohut pelti on varsin viiltävää.

13.7.2017

Pikapaikkarasia

Tein tyttärelle pienen ompelurasian ilmaiskorin nappulalootasta.


 Hioin lakat ja liitujäljet pois ja korjailin repsottavat liitokset.
Käsittelin harmaalla puuvahalla, liimasin kanteen boordia ja napit.


Rasia sisälsi jotain kyyrillisesti kerrottuja laskutehtäviä.


Omista nurkista kokosin rasiaan tarvikkeita pieniin korjailuihin.


Melkein tyhjiin lankarulliin kieputin lisää erivärisiä langan loppuja.
Sekalainen valikoima nappeja, myös lyötäviä housujen nappeja.
 Nyöriä ja kiristys pompuloita, varaosiksi pussukoihin ja reppuihin.
Kahta eri kanttinauhaa, avainrenkaita ja 3 metriä kuminauhaa.
Rasiallinen silmäneuloja ja nippu erikokoisia hakaneuloja.

Rasia on tehty tarpeeseen ja sisältö valikoitu sen tarpeen mukaan.

12.7.2017

Kuutioita

 Erään kirpparin ilmaislaatikosta nappasin vuolukivisiä kuutioita.


Tiesin kiven pehmeäksi, halusin kokeilla työstöä, muutin ne arpanopiksi.
Ensin porasin pisteluvut ihan tavallisella poranterällä.
Sitten hioin kulmia ja nurkkia pyöreämmiksi sekä sivuja siloisemmiksi.

 

Kuutiothan on tarkoitettu juoman viilentämiseen, kuten jääkuutiotkin.
Mutten mielelläni naarmuttaisi lasejani kivillä, saati joisi kivipölyä.
Nyt on kokeiltu, muttei innostuttu, kivipöly ei ole kivaa edes työpöydällä.

11.7.2017

Vanhakin nyt nuortuu

...kuin lapsi kisailemaan koronapelin ääressä.

 

Olen joskus saanut vanhan ja vähän kärsineen koronalaudan.
Myöhemmin sain ihan eripaikasta peliin sitten kepitkin.
Innostuimme miehen kanssa verestämään taitojamme pihalla.
Edellisestä pelikerrasta lienee vierähtänyt jo ainakin 30 vuotta. 
Jaloiksi kävi myyntipöydän alla käyttämäni säädettävät pukkijalat.

Meillä oli lapsena isäni tekemä korona, ei ihan oikean kokoinen.
Isä oli tehnyt sen vanhasta pöydän kannesta ja mitat sen mukaan.


Ennen kuin pelaamista pääsi edes yrittämään, piti googlata säännöt.
Muokkasin samalla tulostettavaan muotoon, saapi luntata tarvittaessa.
Nappulat olen joutunut ostamaan uutena, kun ei kaikkea voi löytää.


Lauta on joskus kastunut, lakkapinta kärsinyt, eikä nappulat luistaneet.
Hioin ja vahasin laudan, onneksi mieheltä löytyi ikivanha pled kaapista. 
Plediä netti suositteli, jollei perunajauhoja laita, enkä niitä ehkä ulkona.


Nyt kiiltää ja luistaa. Kivaa kisata paremmuudesta kaksin tai joukolla.