Nimimekko

 Kaivoin 25 vuotta sitten ompelemani nimiäismekon esille.

Vien sen näytille, josko kelpaisi käyttöön uudelleen...

Kaarroke on kaksinkertainen, siksi näyttää eri sävyiseltä.

Takana ommellut nepparit, hihansuissa kuminauharypytys.

En silittänyt, hihalautani on jo tyttärellä, eikä isolla onnistu.

Itse aikanaan virkkasin myös asuun kuuluvat koristeet.

Pitsikauluksen ja pääpannan perhosella.

Mekkoa on käytetty vain kahdesti, 25 ja 23 vuotta sitten.

Molempien omien tyttärieni nimiäisissä.

Skumppatuolit

 Kitarakahvilaan tein tuoleja skumppapullojen korkkien hatuista.

Yritin ottaa tarpeeksi kuvia, että muutkin pääsevät tekemään...

Koitin ensin hakea ideoita netistä, mutten löytänyt mitään kivaa.

Vääntelin ja vääntelin, kunnes keksin mieleisen oman mallin.

 Maalasin valmiit tuolit sparaymaalilla punaisiksi.

Työkalut: kärkipihdit, pyörökärkipihdit ja sivuleikkurit.

Tarvikkeet: 25-30 cm pätkä, noin millin vahvuista rautalankaa.

  

Ensin langan keskikohta taitetaan lenkille tuolinjalkojen taakse.

Pihdeillä voi likistää tiukemmaksi, ettei selkänoja heilu.

Sitten kieputetaan yhteen ja väännetään sydän.

Kieputetaan taas yhteen ja aletaan muotoilla ulkoreunoja.

Tässä vaiheessa voi leikata loppulangat sopivaan mittaan.

Lopuksi käännetään päät sieville silmukoille.

Nyt pitäisi keksiä, miten toteutan noihin sopivan pöydän...

Kitarasta

 Tein risasta kitarasta hyllykön tai oikeastaan nukkekodin.

 Keittiön nurkassa roikkuu nyt odottamassa kahvilakalusteita.

Ei lienee täysikokoinen kitara, kokonaispituus 92 cm.
Puu-ukon pituus on 12 cm, aika sopiva tuohon huonekorkeuteen.

Reikäinen, moneen kertaan paikkailtu ja pensselillä sudittu.

Metalliosat paksussa ruosteessa, kielet puuttuu ja muitakin osia. 

Sisältä löytyi aimo annos auringonkukansiementen kuoria.

 

Kuumailmapuhaltimen kanssa pehmitin liimaa, että kansi irtosi.

Veitsellä kampesin auki, aina viitisen senttiä kerrallaan edeten.

 Kuumaa ilmaa tarvittiin myös sisäosien liiman notkistukseen.
Sillä purin sisäpuolelta pois kaiken tässä tapauksessa tarpeettoman.

Sahasin kannesta käyttöön vain reunat.

Vesiohenteisella mustalla kalustemaalilla maalasin kitaran kahdesti.

Takaseinän tapetointia mietin ja testailin, kun piti olla jäykkää,

 että tasaisi kaikki vanerin repaleiset kohdat.

Onneksi jemmassa oli vuosien takainen seppälän lahjalaatikko.

Tarraa ja teippiä

Keittiön parissa puuhastelu jatkuu, nyt vuorossa tarraa ja teippiä.

  DC-fixillä ja sähköteipillä stailasin kodinkoneita mielesemmiksi.

Ja saman käsittelyn sai tiskikonekkin.

Kalustehuovalla pehmustettu, vanha ja riittävän painava silitysrauta

oli taas hyvä apukäsi kippuraista tarraa leikellessä.

Vitriini

Saatiin tarpeettomaksi jäänyt korkea vitriinikaappi.

No sehän pisti keittiössä kahden seinän järjestyksen uusiks.

Ekana kannettiin vitriini pesuhuoneeseen ja mie purin sen osiin.

Vähän turhien osien poistoa ja koko mööpelin kevyt hionta.

Sitten pensselillä pari kerrosta mustaa maalia pintaan.
Maalasin sitten myös matalamman vitriinin entistä mustemmaksi.

 

 Irrotin ylhäältä koristelaudat, jotta yletyn päällekkin, edes jotenkin.

Paljon mahtuu tavaraa, jota mulla kyllä tuntuu olevan.

Riihimäen Kehrätkin on helpommin saatavilla, kuin ennen.

Koreilla ja tapleteilla sain punaista väriä, muuten niin mustaan.

Apteekkarinlipasto piti siirtää vastapäiselle seinälle.

Jollen olisi vekslaillut kalusteita, 

melkein kaikki pistorasiat olisivat jääneet kalusteiden taa piiloon.

 

Emalimukien kokoelmasta tuli lusikka/leikkelehaarukkalokerikko.

Onpa noita kertynyt, etenkin kun peruskahvikuppeja on vain tusina.

Musla ja Lappikuvioisista tykkään, raitapäisiä kahveleita on sarjat.

Ammoin tehty pikkuapulainen

joutui vaihtamaan istuma-asentoon hyllylle mahtuakseen.

Kesken on vähän vielä ja joskus otan parempia kuvia...

Niin vihreetä

 Pikkuisia pipoja neuloessa tein havainnon, 

että puikkojen heiluttelua olisi syytä treenata enemmänkin.

Edellisistä peruslapasista on tainnut vierähtää melkoisesti vuosia.

Olen neulonut vain lovikoita ja vastaavia paksuista langoista.

Silmukkamääriä lunttasin ainakin yhteishyvän ohjeesta.

 

Langat lapasiin purin tyttären hylkäämästä kaulaliinasta.

Vielä olis valkeat jäljellä, mutta väri ei ihan hirmusti innosta.

Pikkukori 2

Toinenkin pikkukori muuttui käsityökoriksi.

Tällä kertaa projekti oli jo järjetön, sillä kori oli melko resu.

 

 Oli ollut välillä ulkona, joten muutamakin maalikerrosta hilseili.

Halusin kuitenkin kunnostaa sitä hieman käyttökelposemmaksi.

Pikkukoreilla kun on näppärä siirrellä projekteja paikasta toiseen.

 

Liotin koria vedessä vuorokauden ja kaavin irtoilevaa maalia pois.

Korjasin joitakin kuluneita päreitä pujottamalla päälle viilua.
Kori lie jonkun vuosikymmenten takainen harjoitustyö, vähän kiero.

Sudin pintaa pari kerrosta mustaa petsilakkaa.

Helposti irtoitettavan sisäpussin ompelin ilmaiskorin kankaasta.

Pikkukori

Muutin ylimääräiseksi jääneen pikkukorin käsityökoriksi.

 

Tein koriin sisäpussin saadusta, reikäisestä patjakankaan palasesta.

Ompelin toiseen päähän pikkutaskun, saksia ja neuloja yms. varten.

 

 

Tarkkaan piti mitata ja miettiä, että sai ehjät kohdat riittämään.

Ompelin reunaa koristamaan vielä pätkän punaista pitsiä.

Pussi ei ole korissa millään kiinni, helppo heittää välillä pesuun.

Jämäjänö

Mie ja jämäkaitalejänis toivotetaan

kaikille käsityön, kierrätysmateriaalien ja keräilyn ystäville

Hyvää ystävänpäivää!

Sydänmukin lainasin keittiön "jotain punaista" emalikokoelmista.

Ohutta pientä

Treenasin neulomistaitojani tekemällä pienelle tytölle pipoja.

Vasen kaks oikein, kaks nurin. Oikea yks oikein, yks nurin. 

Puikot tais olla 2 mm ja silti mielestäni isot, kun lanka oli ohutta.
Silmukoita on peräti sata, eli 25 per puikko.

Pipoihin tuli riittävästi joustoa, leveys tuplaantuu venyttämällä.

En laittanut mitään tupsuja yms. niin on pehmeät unimyssyiksikin.

 

Kavennuksetkin erilaiset.

Vasen puikon molemmissa päissä. Oikea vain alussa.

Pinna meinasi katketa kavennusten kanssa, puikot kun luisti pois.

Ja siitähän seurasi kavennuskohdassa silmukoiden karkumatka.

Paristi piti purkaa, yrittää poimia silmukat ja kavennella uusiksi.

Ja hätäsenähän mie tietenkin neuloin kippuraisesta langasta.

Kastelin pipot vasta valmiina, että asettuu silmukat paikkoihinsa.

Lanka oli ajalta kun omat lapset oli pieniä ja markat käytössä.

Olin siitä yrittänyt neuloa aiemminkin, mutta käyttämättä oli

tekele jäänyt, jouti jo pois purkaa ja tehdä nämä pikkuiset pipot.

Okei, katoin nyt puikkosuositusta ja se olis 3, eli melkosta verkkoa.

Kaasua hitsari Kallo

 Kierrätin kallojuttuja uudeksi olohuoneen koristukseksi.

Jo aiemmin mustaksi maalaamaani kallonaamariin kiinnitin kankaan.

Vävypojan farkkuja tyttären laukuksi silputessa jäänyt taskun vuori.

 

Kiinnitin kalloisen kankaan naamariin vesiliimaseoksella. 

Aika haastava projekti, muotonsa vuoksi, sillä kangas ei joustanut.

 

Idea lähti näistä vanhoista ja kovin likaisista kaasuhitsauslaseista.

Purin lasit kokonaan osiin ja pesin kaikki osat perusteellisesti.

Kuivuneet nahkaosat käsittelin nahkarasvalla.

Pehmeäksi pidetty

 Ompelin tyttären hylkäämästä pyjamasta rättejä.

 

Etu- ja takakappaleista sai 45 x 45 senttiset puklurätit.

 

 Loput palaset käytin kestoliivinsuojiin.

Harmi kun oli vain pelkkä paita, niin ei paljoon riittänyt.

Joskus kirpparilta ostettu, paljon käytetty, mukavasti pehmennyt. 

Kun ei ole saumuria, ompelin liivinsuojat tavallisella koneella.

Piirsin kankaaseen ympyrän ja ompelin kennomaisella ompeleella.

Käytin niihin muitakin käytössä sopivasti pehmenneitä kankaita.

Ompelin kerrokset yhteen ja leikkasin reunat vasta sitten.

Nyt kun noiden tekoa tuli testatailtua ja ompelua harjoiteltua, 

voisin tehdä lisääkin, kunhan vain sopivaa materiaalia löytyy.

Jään odottamaan tyttären käyttökokemuksia, ennen jatkoa.

Kihveli

 Sinkkikipon palasesta väänsin nukkekotiin rikkakihvelin.

 

 Tehty vain yhdestä leikatusta palasesta.

Sinkki on pehmeä materiaali, jokainen pihdin jälki jää näkyviin.

Leikkasin ensin  20 milliä leveän ja 27 pitkän palasen.

Porasin reiän ja sitten leikkasin kahvan kohdalta pois palat.

Pyöristin hienohkolla hiomapaperilla leikkuureunoja ja nurkkia.

Pyörrökärkipihdeillä tein vekit, kärkipiheillä ja yleispihdeillä loput.

  

Koon vertailua täysikokoiseen rikkalapioon.

 

 

Ei muuten onnistunut ekalla, eikä tokallakaan yrityksellä.

Melko helposti repeää tuo sinkkipokaalista leikattu palanen.

Tyytyväinen en ole vielä tähänkään, mutta olkoon nyt. 

Vinosti vihreää

Virkkasin pienelle ihmiselle vaunuihin viltin.

Langatkin oli valmiina, tulleet äitin tuomien sukkien mukana.

Oli reilusti varannut parsintalankaa, kun melkein täydet kerät.

Mustaa löysin vielä puolikkaan kerän omasta lankalaatikostani. 

Oletukseni on, että lanka olisi seitsemää veljestä.

Pikselivirkkausta vai mitä lie keskiosa, kinteää silmukkaa reunat.

Tarkalle meni vihreän langan kanssa, sitä jäi vain 10 sentin pätkä.

Talousvaa'an kanssa piti mittailla ja miettiä, välillä purkaakkin. 

Viltin kooksi tuli 65 x 65 senttiä.

Onni on iso olkkarin pöytä, sai katkaistun finnfoamin siihen sopimaan.

Syksyisestä imeytyskentän teosta jäi levyjä yli, yhdelle tuli nyt käyttöä.

Kastelin valmiiksi saadun viltin ja pingotin levyn päälle kuivamaan.

 

Syy ei niin lapselliseen värimaailmaan löytyy vaunujen väreistä.

 

Ompelin vielä keskeltä kuluneen lakanan päistä vaunuihin pari lakanaa.

Minusta tuli viime viikolla mummo, 

joten näitä pienelle ihmiselle tehtyjä juttuja luvassa vastakin...