Hihnalla

 Turha mainosnauha, eli avainkaulanauha kierrätetty.

Tein siitä lenkit pienille taskulampuille.

Noin pienet lamput, kun on muutoin liian helppo hukata.

Hankeen pudonnuttakin, olisi todella vaikea löytää.

Käy rannelenkistä, tai saa pujotettua vaikka vyönlenkkiin.

 

 

Mistä lienee tullut nauha, purin sen osiin ja hyödynsin.

Turvalukkoa en tarvinnut, sen laitoin talteen, muu käytetty.

Ompelin nauhat käsin lenkeiksi.

Nauha valikoitu uusiokäytettäväksi taipuisuutensa vuoksi.

 

Kiinnitän oman lamppuni, tuon pienemmän, näin vyönlenkkiin.

Viikonloppuna oli jo käytössä ja oli riittävän helppo irrottaa.

Jalustalle

Keittiön ikkunalla kaipasi yksi viherkasvi koroketta.

Onneksi työhuoneelta löytyi sopivaa kierrätysmateriaalia siihen.

Molempia osia olen muokkaillut jo aiemminkin.

Mutta jääneet sitten turhiksi ja muuttuneet taas materiaaliksi.

Poistin siklillä aiemmat pintakäsittelyt.

Punaisen maalin poistossa käytin kuumailmapuhallintakin.

Lautasen kokoa pienensin, hiomalla sentin pois reunasta.

Lopuksi hioin osat, liimasin yhteen ja sudin mustan puuvahan. 

 

Pyrin useimmiten tekemään siistin pohjapuolenkin.

Joten tulppasin pohjassa olleen reiän ja sudin mustaksi.

 Nyt rehottava viherkasvi mahtuu taas ikkunalaudalle.

Kausikuksa 2

Eilisen kausikuksan tehtyäni, muistin toisenkin kelvottoman.

Joten toinenkin kausikuksa, tällä kertaa snapsikuksasta.

 

Niin pieni, ettei sisälle ei mahtunut, kuin huovutettu sydän.

Mitä lienee mustaa, ihan läpi asti, joten ei käyttökelpoinen.

Pohjassa oli myös yrityksen logo, jonka hioin pois.

 Musta puuvaha peittää mustat läntit.

Sydämen neulahuovutin varsin tiukaksi, tapojeni mukaan.

Niin tiukaksi, että yksi neulakin katkesi.

Sydän ei ole kiinni millään, joten helppo uusiokäyttää...

Kausikuksa

Tein käyttökelvottomasta kuksasta kausikoristeen.

Käy jouluun, ystävänpäivään, sydämelliseen mielialaan...

 

Kuksan sisältä löysi paikkansa poro/hirvi, no sarvipää kuitenkin.

 

Olin kuksaa tuunaillut jo vuosia aiemminkin.

Huonosti olin hionut lakkaa pois, kun ei ollut puuvaha tarttunut.

 

Nyt tein perusteellisemman hionnan ja sain lakat pois.

Sitten uudelleen musta puuvaha pintaan ja kuivana hankausta.

 

Hahmon sai langalla ja parilla neulanpistolla istualleen.

 Sitten vielä neulahuovutin sydämen sylissä pidettäväksi.

Hahmoa ei ole kiinnitetty mitenkään, helppo uusiokäyttää...

Asennusjakkara 2

Mies tykästyi aiemmin autotalliin tekemääni asennusjakkaraan.

 Niinkin kovasti, että bongasi jostain aihion ja halusi toisenkin.

 

Nyt kun tiesin jo, mitä olin tekemässä, tajusin ottaa vaihekuviakin.

 

 

 Risa satulatuoli, verhoilu hajalla, korkeussäätö ei enää toimi.

Yksi pyöräkin oli hajalla, mutta sen mies vaihtoi itse.

(kannattaa risoista, pyörällisistä tuoleista, ottaa pyöriä talteen)

 

 Helppo purkaa. Satulaosa on kiinnitetty ruuveilla alapuolelta.

Jalkaosan ja yläosan saa irti toisistaan, pieni sokka alhaalla.

Turhan nosto/laskuvivunkin saa pois pienellä vääntelyllä.

 

Kansi 9 mm vesivaneria. Isompi 34 cm ja pienempi 27 cm.

Kiinnitin kansikiekot ensin toisiinsa ja porasin reiät pulteille.

Kannen kiinnitin lukkopulteilla, prikoilla ja muttereilla.

Työkalu/mutterirasiaksi löysin taas ison, alumiinikakkuvuuan.

Kävisihän tuohon joku muukin, sopivan kokoinen pyöreä astia. 

Vuokaa tukevoittamaan on pohjaan lisätty myös vesivaneri.

Vuoan pohjaan leikkasin jalkaputken kokoisen reiän

ja vesivaneriin jalan alakauluksen kokoisen reiän.

Vuoan kiinnitin vanerikiekkoon pienillä kupukantaruuveilla.

Äksöniä

Olohuoneen hyllyllä on ilmeisesti jotain tapahtumassa...

 

 

 Poliisit on huomanneet paidattomat pojat Blazereineen.

Olisiko kuormansidonnan valvontaa, vai mitä lienee...

Poliisiauto ja jo korjailemani lava-auto ovat dyykkauksia.

Nyt tein poliisiautollekkin pientä remonttia.

Vilkku katolta puuttui, muistona oli vain punaisia rippeitä.

 

Kirkasta muovihelmeä madalsin hiomakoneella.

Sitten väritin vilkun permanenttitussilla punaiseksi.

Lopuksi pistin pikaliimalla paikoilleen.

 

Nyt on reikä katossa korjattu ja vilkkumaton hätävilkku.

Lusikkaa

Kokosin viikonloppuna olohuoneen pöydälle krominkiiltoa.

 

 

 Kynttilän kaveriksi puulautaselle, muotoilin lusikasta lehden.

 Kynttilän alle löysin teräksisen tuhkakupin.

Kannellinen kippo on isänperuja. Koristekivet löytyi kaapista.

Poro, kulho, lautanen, numerot ja liina omia tuunauksia tai tekosia.

 

Aika syöpynyt lusikka. Taitaa olla toinen osa salaattiottimista.

Takapuolella oli kuitenkin "lehtiruoti" valmiina.

 

Olihan siinä hiomista ja viilaamista.

Ensin muotoilin kärjen kapeammaksi ihan hiomakoneella.

Lehtiruodin vierestä muotoilin kapeammaksi viilalla.

Aika paljon koitin kiillottaa, vaan onpa vielä naarmujakin. 

Eipä muutkaan pöydän kiiltävistä esineistä ole naarmuttomia.

Krääsää

 Paljonkohan muoviselle luurangolle voi lisätä pikkukrääsää.

 

 

 

 Nyt pujotin sille jalkaan turhaksi jääneen avaimenperä maiharin.

 

Aiemmat lisäykset: pullonavaajasta muokattu kypärä,

30 vuotta sitten ostettu pinssi, jostain tullut koru, ketjunpätkä,

 ja kolikkoautomaatista kotoisin olevat käsiraudat.

Lisänä: muokattu jerrykannu taskumatti ja avaimenperä mäntä.

 

Piti aukoa nyöritys kokonaan, että sai sullottua jalan kenkään.

Olispa ollu toisen jalan kenkä, kun tyypin kantapäässä reikä.

 

Ja nyt kiikutan kaverin takaisin olohuoneen hyllylle istumaan...

Väriä vaihtavat

 Aiemmin muokatun puulautasen uudelleen muokkaus.

 

Nyt lautanen on kivasti kuluneen musta. 

Kuumailmapuhaltimella ja siklillä poistin lakat ja osan punaisesta.

Sitten sudin pintaan mustan puuvahan ja kuivuttuaan hankasin.

Viisi vuotta sitten käsittelin puulautasen punaiseksi.

Vaan ei sitä tullut sellaisena paljonkaan käytettyä

Varastoidessa kyllä naarmuja tullut. 

Näin myös läpi aiemmat kuviot, kaikkia ei ollut petsi peittänyt.

Kullan värisen koristesydämen sen sijaan muutin punaiseksi.

Hioin pois enimpiä lakkoja ja kultamaalia.

Superlonilla tupsuttelemalla maalasin punaiseksi.

Pensselillä tai spraylla, kaikki kolot olisivat menneet tukkoon.

Sukat kans

Puutyypillä ei ollut sukkia, mutta pitihän ne tehdä nekin.

 

 

 

12 silmukkaa, 6 silmukkaa kahdella puikolla.

 

Peukalottomat, 10 silmukan lovikkalapaset oli ennestään.

 Kääntämisessä ja päättelyssä oli oma hommansa.

Jotain ikivanhaa purkulankaa, punaisempaa kuin pikkukuvissa.

Kuulaa kulhoon

Kausikoristeeksi kierrätetyjä laakerikuulia puukulhoon.

 

 

 Melkein kaikki ovat peräisin loppuun ajetuista kuulalaakereista.

Isoin lienee jostain muualta.

Mies vaihtoi sukulaismiehen pakettiautoon uuden vetonivelen.

Katsoin pois otettua vanhaa, näin kuulat ja kaivelin ne talteen.

Pyyhin pois vaseliinit, pesin ja lopuksi vielä vähän kiillotin.

Ihan kivan kokoisiakin, halkaisija noin 20 milliä.

Omista ja miehen kätköistä pengoin sitten vähän lisää kuulia.

Puukulhoa muokkailin viisi vuotta sitten.

Riviä ja kasaa

 Nyt on lipaston päällä sydämiä, on riveissä ja on kasassa.

 

 

 Valmistuneen vohvelikankaisen liinan päälle kokosin sydämiä.

Tilleyn raatoon löysin kirkkaamman, punaisen, sydänledisarjan.

Palikalla istuvalla ukkolla, on oikean väriset asusteet ja sydämiä.

Linkkejä: Puu-ukko ja asusteet, puulautanen, trukkilavapalikka. 

Kirjottujen sydänrivien päällä kulhossa on kasa ommeltuja sydämiä.

Kromisiivet

Kierrätysmateriaaleista syntyi kromisiipisten sydänten taulu.

 

 Taustalle jo moneen riittänyttä, ammoista kirppislöytömekkoa.

Sydämiä hioin kevyesti, kun maali oli kuivunut.

Siivissäkin kun näkyy vasaran jälkiä, niin ei ole liian kiiltävää.

Revolveritaulua tehdessä, jäi yli joskus pinkiksi maalatut sydämet.

Saadut kehykset maalasin ensin punaisiksi, sitten vähän mustaa päälle.

Siivet leikkasin miehen tallista löydetystä kromilistan palasesta.

Vasaralla taoin siipiin kaarevaa muotoa.

Herttasuora 2

 Keksin toisenkin tavan kirjoa sydänrivejä vohvelikankaalle.

Niin että joka toinen sydän onkin toisin päin.

 

Kaitaliinan päässä, voisi olla nyt tarpeeksi monta sydäntä. 

Sitten vielä toinen pää...

Eiliset herttasuorat kaipasivat vielä jotain, siitä ajatus lisäriveistä.

Melkein yhtä helppoa, kuin aiempikin tapa.

Ehkä vähän enemmän vaatii tarkkaavaisuutta.

 Oikein, nurin, oikein, nurin...

Herttasuora

Toisenkin vohvelikankaan palasen kirjontaa aloiteltu.

 

Koitin googlailemalla löytää kivaa kuviota, vaan en löytänyt.

Kokeilin piirrellä ja sitten kirjoa erilaisia sydämiä, ei onnistunut.

Luovutin ja aloin kirjoa tylsästi siksakkia, meinasin tehdä kennoa.

Vaan äkkiäpä keksinkin, että siitähän tulee helposti sydämiä.

Yksi rivi näyttää tältä.

Ja näin helposti niitä syntyy.