27.4.2017

Jos, ei kuitenkaan

Olin saanut kaveriltani askartelumateriaaliksi
pussillisen jonkun itse vanerista sahaamia palapelin paloja.


Uteliaana päätin kuitenkin katsoa, mitä kuva kenties esittää.
Yllätys, yllätys, kaikki palat olikin tallella, yksi vain vähän rikki.
 

Jotenkin minusta nyt tuntuu, etten mitenkään voi tuota tuhota.
Jokuhan on tuon vaivalla ihan itse liimannut ja sahannut.
Pitäisiköhän pistää palapeli kiertoon ihan ehjänä, 
ettei ainakaan sekaannu omiini, isän ja vaarin tekemiin palapeleihin.

26.4.2017

Jotain kamui

Lupasin tehdä tyttärelle cosplay sarvet. 
Hahmo on joku Kanna Kamui, googlasin sillä tiedolla kuvia.


Materiaaleina fleecejämiä ja turhaksi jäänyt hiuspanta.
Piirsin ensin pahvikaavan, jolla sitten piirsin fleeceen ompelulinjat.


Ompelin sarvet koneella, suoralla jousto-ompeleella.
Turhan kankaan leikkasin pois vasta ompelun jälkeen.
Täytin vanulla, käänsin reunat sisään ja ompelin käsin kiinni.
Käsin ompelin myös pieniä pistoja, erottamaan sarvia toisistaan.
Lopuksi löytyneestä satiininauhan pätkästä vielä rusetti keskelle.


Toivottavasti kelpaa, ainakin oli mukava haaste keksiä toteutustapa.
Muutakin ommeltavaa jäi, täytyy vain löytää ensin materiaalia.

25.4.2017

Vaarin aikaan

Isoäidin pitsit saivat kaverikseen vaarin piirustuksen seinäkellona.


Rikkinäinen seinäkello, vanha nivelmitta ja puutarhakeinun piirustukset.

  
Nivelmitan kiinnitin vain ylä- ja alareunastaan.
Loppuosan asentoa voi siis säädellä mielensä mukaan.

 

Piirrustuksia onnistuin suurentamaan monitoimitulostimella.


Alkuperäinen piirros on taitettu takaisin talteen Taitokirjan väliin.


Kaverin antamasta seinäkellosta hyödynsin kehyksen ja koneiston.
Kehyksen hioin puhtaaksi ja sudin ensin ruskealla, sitten mustalla.
Taustan sahasin vanerista, johon liimasin tulostetun piirustuksen.
Isommat viisarit löysin omista varastoista, srayasin vain mustiksi.

21.4.2017

Lydia

Isänäidin yli 50 vuotta sitten virkkaamat pitsit pääsivät esille.


 Lydia on kuollut jo 1966, eli pari vuotta ennen syntymääni.
Kuulemma oli kova käsityöihminen, kehuivat lapsuuden naapurit.
Pitsit ovat käyttämättömiä, osa jopa vielä päättelemättä.
Kotoa periytyneitä ovat myös kehykseen päässeet sakset.
Taustaksi laitoin ryppyisellä pellavakankaalla päällystetyn pahvin, 
johon varovasti harsin tarvittavat kiinnitykset.  
 Taulun laitan varjoisaan kohtaan, jottei aurinko haurastuta pitsejä.
 
Idean alkuna oli saamani, juuri tarkoitukseen sopiva vitriinikehys.
Joku lastentaulu, jossa jalattomat lampaat villisti vaeltavat.


Laatikon irroitus kehyksestä vaati lievää väkivaltaa ja terävän lastan. 
 Nyt yhdistin osat, alhaalta saranalla ja ylhäältä kulmaraudalla.


Laatikon hioin puhtaaksi, mutta kehystä vain kuluneemmaksi.
Kehykseen punaruskeaa ja laatikkoon harmaata puuvahaa.

20.4.2017

Sehän jopa toimi

 Mie selitin sunnuntaina pilkkijäällä kavereille, niistä kahdesta,
 löytämästäni ja kynsilakalla parantelemastani mormuskasta.


Nauroivat mulle, kun eiväthän mormuskat edes maksa juuri mitään 
ja mie raukka ainoita omistamiani korjailin, enkä uusia sopivia ostanut.
No mie joka en juuri saaliita saa, niin omaksi ja muiden yllätykseksi,
 nostinkin sillä, mulkosilmäiseksi maalatulla 40 senttiä pitkän harjuksen.

18.4.2017

Pöntöllä

Vessataidetta ilmaiskorin kehyksestä ja kirjasta.


 Hioin kehyksen maalia vähemmäksi ja käsittelin mustalla puuvahalla.
Leikkasin kirjan kannesta sopivan kokoisen palasen.


Kiinnitin taulun vessan oven sisäpuolelle.

12.4.2017

Päästäinen

Mukavaa Pääsiäistä!
Aurinkoista ja leppoisaa pitkää viikonloppua!


Mitään varsinaisia pääsiäiskoristeita ei meillä ole, enkä osta.
Mutta kotimaista lasia ja ulkolaista matkamuistokrääsää löytyi.
Pienen oranssin Riihimäen maljakon, olen mummoltani saanut.
Sulatkin on kotimaista mettäkanaa, varaston seinältä löydettyä.
(jonkun talossani aiemmin asuneen metsästäjän seinälle laittamia)
Loput tavaroista onkin sitten kirpputoreilta kerättyä.

11.4.2017

Sentin projektit


Pääsiäisenä kuitenkin pilkitään, joten tuunailin kahta mormuskaa.


Nuo on vähän yli sentin mittaisia koukkuineen.
Eikä projektikaan tainnut montaa senttiä maksaa.

 

Pitäisi kuulemma olla punertavia mormuskoja.
No mulle oli tullut jossain rojukasassa peräti nuo kaksi.
Kaivoin tytärten jättämiä kynsilakkoja ja vähän niillä ehostin.
Ei mitään takeita saako noilla jotain, muuta kuin raitista ilmaa :)

10.4.2017

Kestämään tehty

Minulla toimii työhuoneella pöytänä vanha, iso kirjoituspöytä.
Olin ehtinyt jo pitkään kirota työpöydän huonoksi mennyttä kantta.


 Rautakaupasta haimme maatilavaneria, siitä tuli uusi pinta kanteen.
Pistosahalla sopiva pala, josta hiomakoneella pyöristelin reunoja. 
Upotetuin ruuvein kiinnitys, jääpä mahdollisuus kääntääkkin levy.

Aiemminhan kannessa oli muovimatto, kesti sekin 20 vuotta.
Kauhea poistettava tuo kulunut matto, pari tuntia sain taistella.
Alkuperäinen kansihan oli pilalla, jo silloin aikanaan, kun pöydän sain. 
Pärjäisiköhän nyt taas parikymmentä vuotta korjailematta.


Vuosien sahailut, porailut, maalailut, yms. olivat jättäneet jälkensä.
(Ikkunassa on jo kauan ollut vanerinen "kappa" suojaamassa osumilta.)


Etureuna oli tietenkin pahin. Ihan mahdoton siistittäväksi jo.
Noihin koloihin tuppasi kertymään kovasti puupölyä ja metallisilppua.

6.4.2017

Tietopaikka

Eteisen ylähyllyllä oli vielä hyödyntämätöntä tilaa.
Joten romuisesta peltilaatikosta ja resusta hameesta syntyi säilytin.


 Ammoin veljeltäni saama peltilaatikko on ollu alunperin vihreä.
Palveli maalattuna yhden kesän rappusilla kukkalaatikkona.


Hioin kuviot ja osan harmaasta maalista pois.
Pesin huolellisesti, niin sisä-, kuin ulkopuoleltakin.


Ompelin risasta, mutta just oikean värisestä hameesta laatikkoon sisäpussin.
Nyt on miehen kausipäähineille hyvä ja löytyvä jemmapaikka.
Edellinen, minun jemma, oli liian hyvä, osa pipoista on hukassa edelleen.
Hylly on niin ylhäällä, etten mie yltä hukkaamaan, mutta mies yltää ja löytää.

4.4.2017

Kiloja kertyy

Piti tuossa taas muokata sivupalkin numeroa isommaksi.


Sain mieheltä varmasti kestävän ja melko painavan lahjan. 
Viiden kilon alasimen, ei sentään ollut paperiin käärinyt.
Kelpaa mun nyt työhuoneella naputella monenlaista.

3.4.2017

Jatkoajalle

Käsiini päätyi kauluksesta ja hihansuista resu maastokuvioinen takki.
 Oikean kokoinen ja ihanan pehmeäksi pesty, joten korjasin kuitenkin.
 

Löysin sopivan väristä kangasta, josta ompelin kauluksen päälle palan.
 

Tarkoituksella vähän pienempi kuin alkuperäinen kaulus.
 

Hihansuut leikkasin koko mitalta auki ja käänsin resuiset reunat sisään.
 

Takki sai näin jatkoaikaa ja mie sain hyvän takin pihalla puuhailuun.
Kevyt päällä, ei hiosta sillä puuvillaa ja hyttysiltä suojaavan tiivis.
Taitaa olla ihan kotimainen takki, sasta ja nurmes luki lapussa.